Miellyttämisroolin kuolema

Nyt on minun miellyttäjäroolin kuolema menossa todella vahvasti! Ja myöskin oman soturivoiman herääminen avautumassa sellaisiin voimiinsa, mitä en tiennyt itsessäni olevan.

Minussa on herännyt eloon todella vahvasti Pikku Myy. Kapinoiva Pikku Myy. Kiukutteleva Pikku Myy, joka ei enää salli asioiden jatkuvan vanhalla tavalla.

Olen saanut raivoa ulos vihdoin itsestäni, sisältäni oikeasti ekaa kertaa jotenkin aidommin kuin koskaan ennen. Oon sitä purkanut jo aiemmin mutta en koskaan tällä tavalla. Oikeasti tunsin kuinka valtava voima on herännyt sisältäni esiin, sellainen voima jota en tiennyt itsessäni olevan noin valtavan vahva. Kun vihdoin olen päästänyt tämän vihan, tämän raivon tulemaan esille ja raivomaan ulos sitä kaikkea traumaa ja tuskaa mitä lapsuudessani ja elämässäni on tapahtunut.

Kun minut hiljennettiin, kun minusta tehtiin näkymätön. Kun minä en saanut puhua enkä tuntea enkä saanut pyytää sitä mikä on minulle tärkeää ja arvokasta. Raivoa siitä että minut jätettiin yksin tuhansia ja tuhansia kertoja ja olen kärsinyt koko elämäni ajan syvästä yksinäisyyden tunteesta, traumasta, haavasta. Pelko siitä, että minut jätetään aina yksin. Pelko siitä ettei minua rakasteta tälläisena kuin olen. Valtava kipu sisällä joka sanoo että olisin jotenkin heikompi ku muut, tai luuseri.

Olen kirjoittanut, olen huutanut, olen raivonnut tuskani ulos kuinka väärin mua lapsena kohdeltiin. Olen antanut vihan tulla ulos ettei oikeasti tuo ole oikein noin lapselle tehdä. Ja sitä raivoa mikä on tässäkin hetkessä kun vanhempani eivät ole läsnä eivätkä kohtaa rakkaudella vaan edelleen hylkäävät emotionaalisesti. Joo kyllä anteeksianto on tärkeää, mutta sitä ennen on tärkeää myöntää rehellisesti mitä itselle on tapahtunut, kuinka väärin ja kamalasti itseä on haavoitettu.

Ilman täyttä ja aitoa rehellisyyttä ja totuutta ei voi antaa anteeksi.

Ei vaan oo harmitontakaan elää tiedostamatonta elämää egon kautta, tukahdutaa jokaikinen tunne ja opettaa sitä muille. Olen tähän asti vaan kattonut kultaisen silmälasien läpi heitäkin, puhutkoon mitä haluavat, mä koitan vaan antaa mennä toisesta korvasta ulos. Mutta en voi enää! En voi antaa muiden puhua mulle mitä sattuu ja tehä musta jotain muuta mitä en ole. Enkä varsinkaan voi enää itse tehä sitä itelle: yrittää olla muuta ku oon muiden mieliksi, ja tukahduttaa tunteeni koska muut PELKÄÄ MUN TUNTEITA. Oon sen satakertaa todistanut. Mua pelätään. Juostaan karkuun. Koska ei pystytä kohtaamaan omaa pimeyttä, omaa surua, omaa tuskaa.

Nyt ku käyn läpi syvää surua, yhtäkkiä melkein kaikki ihmiset katosi kuin tuhka tuuleen. Siinä sitä sitte ollaan.. Sandra koirani kuolema ja lähtipä muutki: ja yksinäisyys tulee vuoren lailla kohdattavaksi. Nyt on todella oppinut katsomaan omaa varjoa silmään. Hyväksymään sen. Olemaan sen kanssa, en muutakaan enää voi, ei oo enää mitään minne paeta ja piiloutua enkä halua.

Tällä hetkellä en enää pelkää muidenkaan ihmisten raivoa. Antaa tulla vaan!

Kävin katsomassa sunnuntaina Maria Magdalena elokuvan, ja mulle sanottiin kun Jeesus seisoi verisenä ristillä. Kuulin lauseen: Katso väkivaltaa suoraan silmiin, älä enää väistä katsettasi, katso suoraan, katso valon läpi. Niin katsoin, ja se voima mikä levisi kauttaaltaan kehooni ja puski läpi, oli sanoinkuvaamatonta, Tajuan nyt et oon vältelly silti pimeyden kohtaamista, siksi näen väkivaltauniakin joskus, juurikin kun psyyke koittaa näyttää mitä asiaa elämässä välttelet. En välttele enää.

Nyt opin vahvasti sen mitä elämässäni en enää kattele ja siedä, ja katson läpi vanhan minäni osat, jotka saavat nyt kuolla pois. Ja tilalle tulee oikeasti aito minä aidon ääneni kanssa, JOTA EI KUKAAN ENÄÄ TUKAHDUTA, HILJENNÄ! MINÄ EN OLE ENÄÄ HILJAA.

ENKÄ SUOSTU ENÄÄ PIILOUTUMAAN YKSINÄISYYDEN MUURINI TAAKSE, jota olen tainnut tehdä koko elämäni aja arvottomuuden tunteeni takia. Ihan oikeasti! Olen paljon voimakkaampi ku yksikään trauma. Yksikään muuri. Minähän puran jokaikisen muurini, ja lennän lentoon ja avaan sydämeni ja saan vielä oman elinvoimani takas.

Vihassa on oikeasti niin valtava muutoksen voima! Ja juurikin oon oivaltanut aiemmin että väsymykseni ovat johtuneet elämässäni osaksi myös tukahdutetusta vihasta, ja nyt tunnen kuinka askel askeleelta se elinvoimani palaa takaisin, kun tunteet todella pääsee vapautumaan.

Monella taitaa olla nyt kollektiivisesti tätä meneillään. Miellyttämisen aikakausi on loppu ja juurikin moni purkaa tällä hetkellä todella vahvasti pois sekä surua että vihaa sisältään.

Oon saanut myös todistaa, että fyysisen kehoni lihaksisto on alkanut yllättäen kasvamaan. Kun sisäinen voima herää, myös fyysinen keho vastaa aina siihen mitä meidän sisällämme on. Joten lihakset on alkaneet vahvistua todella nopeassa tahdissa, ja tunnen varsinkin syvien lihasten alkavan vahvistua. Aivan hämmästyttävää nähdä miten kokonaisvaltainen olento ihminen onkaan.

Menneisyydessä kun kärsin selkäkivuista, ja alaselästäni leikattiin välilevyn pullistuma ja koin jatkuvaa turvattomuutta, niin selän ja lantion alueeni oli hyvin heikko ja heiveröinen. Samoin aiemmin kun sydämessäni oli valtavasti tukoksia ja muureja, myös takasydämeni eli rintarankani alue reagoi menemällä nikamalukkoon. Ja muutenkin oli valtavia epätasapainotiloja kehossa ja keho tuntui heikolta koska sisäinen tilani oli heikko. Nyt kun tunnen sisäisen voimani kasvavan jokainen päivä ja rakkauteni itseä kohtaan, myös koko kehoni vahvistuu joka päivä ja se voima oikein puskee lihaksista esiin ja ulos. Selän ja lantion alue tuntuu tällä hetkellä todella vahvalta, tunnen että jalat pitävät minut pystyssä ja yläkroppa tuntuu aivan uudelta, siipeni kantavat vihdoin.

Tämä vain näyttää sen, että mieli vaikuttaa kehoon ja keho vaikuttaa mieleen, joten omalla tunnepuolella on kaikista suurin merkitys siihen omaan kehon tilaan. Kun voi hyvin sisäisesti, voi hyvin myös kehossansa ja todella vanhatkin oireet ja kivut, sairaudet voi jopa poistua. Minä olen elävä esimerkki siitä, että olen parantunut niin kroonisista kivuista, joihin on liittynyt pahaa hermokipua, ärtyvän suolen oireyhtymästä, allergioista, traumoista, itsetunto-ongelmista, keskivaikeasta masennuksesta, traumaperäisestä stressihäiriöstä jne jne.

Meidän keho on niin viisas, että se parantaa itsensä jos sille todella antaa sen tarvitseman polttoaineet kaikilla tasoilla: niin ravinnon, tunnepuolen, liikunnan, levon, ajatusten ja kaiken kautta. Tasapainolla on se suurin merkitys.

Vihan tunteen on suurin osa oppinut tukahduttamaan mutta se on elintärkeä tunne meidän elämisen kannaltamme. Se suojelee rakkauttamme. Se auttaa laittamaan rajoja. Se auttaa tekemään tarvittavia muutoksia elämässä. Se auttaa omaa voimaa ja ääntä tulemaan esiin. Se auttaa vanhan sisäisen itsen kuolemisessa ja transformoimisessa kun sille vaan antaa luvan tulla esiin ja tehdä tehtävänsä, minkä se haluaa tehdä. Se auttaa todellista itseä tulemaan esiin sen jälkeen kun vanha on poistunut. Ne uskomukset ja pelot mitkä on pidätellyt itseä toteuttamasta unelmia ja todella puhumasta ja ilmaisemasta itseään rehellisesti ja suoraan.

Viha auttaa pääsemään käsiksi RAAKAAN VOIMAAN. Tällä tarkoitan omalla kohdalla sitä, että voima joka astuu todelliseen olemukseen on aitoa, se on suoraa, se on täysin rehellistä mutta samaan aikaan se on lempeää, se on rakkaudellista, se on kaunista ja se on erittäin VAHVAA. Tämä voima kunnioittaa itseään ja muita, mutta on uskollinen itselleen. Tämä voima auttaa selviytymään haasteista ja traumaattisista tilanteista eteenpäin ja todellakin päästämään oman äänensä kuuluviin.

Miellyttäminen ei palvele sitä joka miellyttää, eikä sitä vastaanottajaa jota miellytät. EI KOSKAAN. Tällöin tekee karhunpalveluksen kummallekin olemalla epäaidossa ja rehellisessä suhteessa jossa ei oikeasti näytetä todellista itseään, vaan eletään muurien takana ja puhutaan ja tehdään sitä mitä muka ajattelee, että toinen haluaa sinun olevan tai puhuvan. Ei anneta siis todellista mahdollisuutta kummallekin tuntea puolin ja toisin KUKA SINÄ TODELLA OLET. Miellyttäminen on tietynlainen suojakeino ja muuri, ettei minua loukata tai etten minä loukkaa toista.

Mutta lopulta eikö miellyttäminen loukkaa kumpaakin enemmän kuin täysin suora rehellinen puhe? Joka myös joskus saattaa loukata, jos vastaanottaja ei pysty käsittelemään sitä, eli se on silloin vastaanottajan vastuulla. Mutta kun miellyttää, silloin ei ole rehellinen itselleen, eikä toiselle, tämä on mielestäni kaikista eniten satuttavinta, varsinkin itselleen.

Joka kerta kun sanoin tai tein, tai olin sanomatta mitä en todella oikeasti ajatellut, tuntenut, halunnut tehdä. Niin satutin itseäni valtavasti. Hylkäsin ja torjuin itseni, ei silloin kukaan muu minua torjunnut tai hylännyt vaan minä itse. Se on tietynlaista valheellista elämistä.

Varsinkin vanhempien kohdalla on helppo toteuttaa sitä totuttua mallia ja sitä mitä on oppinut mitä vanhemmat itseltään odottaa ja vaatii. Tai mitä luulee heidän odottavan itseltään. Saattaa olla pelkoa että jos minä todella olen itseni, näytän todella itseni, ja puhun omaa totuuttani lujasti mutta lempeästi, niin muut hylkäävät minut, Ja voi olla kysymyksiä alitajunnassa ja uskomuksia: että rakastetaanko minua oikeasti todellisena itsenäni? Saanko ilmaista sitä vihaa ettei minua siten hylätä tai yritetä tukahduttaa sitä vihaani uudestaan? Siksi on tärkeää kyseenalaistaa vanhat rajoittavat uskomukset, pitävätkö ne paikkaansa, edes vanhempienkaan kohdalla.

Mitä jos minulla onkin todella oikeus tuntea VIHAA. Jos minulla on oikeus kiukutellakin, kunhan en pura sitä muihin huonolla tavalla. Mitä jos minulla on oikeus sanoa jos joku asia ärsyttää.

Mitä jos voin luottaa toisiin ihmisiin, että he kestävät sen, että näytän että minussakin on vihan tunteita ja joskus olen täynnä raivoa?

Viha ei tule koskaan kontrolloimattomana ulos, jos vihan tunteen hyväksyy itsessään. Kun sen hyväksyy itsessään, eikä pelkää sitä enää, niin silloin sitä ei pelkää enää muissa. Vihan takana on usein pelkoa. Mitä sinä pelkäät silloin kun sinussa nousee vihaa? Ja vihan tunteen alla on usein surua ja muita tunteita.

Olen huomannut kun olen käynyt tätä suruprosessia lävitse, että välillä tulee läpi itku ja suru sellaisenaan mutta välillä kun en anna surun tulla läpi, tulee vihan tunteita paljon ulos. Mutta myös viha auttaa pääsemään suruprosessissa eteenpäin mikä on valtavan upea asia. Minusta vihan tunne on yksi tärkeimmistä ja parhaista tunteista. Ja nyt voin todella sanoa tämän tarkoittavani ja eläväni tämän totuuden mukaisesti. Vanha minä pelkäsi kuollakseen niin itsessään olevaa vihaa kuin muiden. Joten tämä muutos on huima!

 

Olkaamme ennenkaikkea uskollisia omalle totuudellemme ja voimallemme!

Toivotan sinullekin paljon voimaa ja lempeää mutta lujaa rehellisyyttä itseäsi kohtaan kaikkina elämän hetkissä.

Lisää kirjoittajalta Rohkeutta astua omaan voimaan/Kaisa-Liisa Ahola

Nainen on ihmeellinen olento

Luin tänään yhden naisen kirjoitusta siitä, että naisen varjo on 16- kertainen...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.