Mielen voimako avain kaikkeen?

Mietin usein sitä, mihin kaikkeen ihminen pystyy, jos vain löytää asiaa kohtaan oikean mielentilan. Kuinka paljon rajoitamme omaa potentiaaliamme ajattelemalla negatiivisesti tai uskomalla, ettemme pysty johonkin? Jos aidosti uskot, ettet pysty johonkin, et taatusti pystykään, sen voin luvata. Jos mielessäsi on edes pieni ripaus uskoa, voi homma onnistua, mutta jos itsevarmasti uskot pystyväsi johonkin, niin jossain vaiheessa onnistut varmasti. Uskon, että me kaikki pystymme mihin vain, jos meillä on kolme asiaa kunnossa: tavoite, tahtotila ja motivaatio. Keinot löytyvät tämän jälkeen kyllä, vaikka niitä joutuisi välillä vähän etsimään.

Minulle on jäänyt mieleen yläasteelta eräs kommentti, jossa puhuimme parin luokkakaverin kanssa unelmista. Yksi heistä laukoi minulle, että hyvähän minun on puhua, kun olen sellainen ja tällainen. Tarkoittaen, että sain jo silloin näennäisen helposti aikaan paljon sellaisia asioita, joita halusin. En saanut silloin sanaa suustani, mutta nyt jälkeenpäin tekisi mieli kysyä häneltä, miksi hänellä olisi ollut yhtään sen huonommat mahdollisuudet toteuttaa omat unelmansa, kuin minulla. Hän kyllä puhui paljon, muttei tehnyt asioiden eteen mitään. Jos jotain asiaa aidosti ja 100% sydämessään haluaa, löytyy aivan varmasti keino, jolla sen saavuttaa. Jos ei aivan suoraan siinä muodossa, jossa sen on kuvitellut, niin jollain tapaa jalostettuna, mutta ehkä sitä kautta jopa parempana. Sitä se ei kuitenkaan tarkoita, että mikään tulisi ilmaiseksi, vaan töitä pitää tehdä minkä tahansa unelman eteen.

Moni syyttää olosuhteita siitä, että hylkää omat unelmansa. Vaikka olosuhteet eivät tällä hetkellä tukisi unelman toteutumista, niin ne muuttuvat ajan kanssa ja niitä voi myös itse tietoisesti muuttaa, jos niihin ei ole tyytyväinen. Moni uskoo vilpittömästi, että on tuomittu elämään samanlaista elämää koko loppuikänsä. Tällöin on luonnollisesti vaikea kääntää mieltä siihen suuntaan, että jokainen meistä on todellisuudessa oman elämänsä valtiatar. On loppupeleissä kuitenkin pitkälti meistä itsestämme kiinni, kuinka kukin ainutkertaisen elämänsä hyödyntää. Esteitä ja kiertoteitä tulee kaikille, mutta ne eivät saisi pysäyttää meitä pitkäksi aikaa sellaiseen, jossa emme ole onnellisia.

Minusta ei ikinä tule taitoluistelijaa, ihmisiä kitaran kanssa liikuttavaa turbaduuria tai thriatlonistia, vaikka nuo kaikki olisivat minusta ehkä siisteintä ikinä. Mutta mitä, jos suhtautuisin noihin asioihin aidosti intohimolla? Silloin sparraisin mieltäni siihen, millaiseen lopputulokseen haluan päästä, tekisin hulluna töitä asian eteen ja etsisin keinot saada tarvittava apu tavoitteen saavuttamiseen. Voisin siis hyvin opetella soittamaan kitaraa ja laulamaan, treenata niin, että tekniikka sujuu ja voin keskittyä tunteeseen. Tai hakeutua aikuisten taitoluistelukouluun tai paikalliseen triathlon-seuraan, aloittaa pienestä ja treenata kohti korkeuksia. Tavoitteen saavuttaminen veisi vuosia, eikä minusta varmasti tulisi maailman parasta missään noista lajeista, mutta oikeassa mielentilassa ja fokusoituneena kyseiseen tavoitteeseen voisin kokea onnistuneeni.

Mutta miksi en sitten lähde tavoittelemaan näitä asioita, vaikka niistä ehkä salaa haaveilenkin? Koska vaikka kaikki nämä ovat mielestäni tosi siistejä juttuja, joita haluaisin osata ja joiden ammattilaisia ihailen, eivät ne herätä minussa itsessäni kuitenkaan niin suurta intohimo, että lähtisin niitä aktiivisesti tavoittelemaan. Eikä se oikeastaan haittaa minua yhtään, sillä tällä hetkellä on isompia unelmia, joita tavoittelen. Silti minusta on välillä kiva haaveilla, miltä tuntuisi tulla maaliin Ironman-kisan päätteeksi tai nousta isolle stagelle esiintymään. Intohimo on kuitenkin mielestäni se avainjuttu, joka erottaa haaveet unelmista. Ja unelmat ovat niitä asioita, joita me sisimmässämme haluamme eniten ja joiden tavoittamiseksi haluamme tehdä töitä.

Saan usein kuulla ihmettelyä siitä, kuinka saan asioita aikaan ja tulosta näkyviin isoissakin asioissa hyvin nopeasti. En itse koe, että tekisin mitään kauhean erityistä, mutta miettiessäni asiaa enemmän, huomaan kyseessä olevan nimenomaan asenneasia ja kyky fokusoida oma mieli täysillä tiettyyn tekemiseen. Jos sopiva motivaatio löytyy, alkaa tapahtua vauhdilla. Tässä on kuitenkin myös toinen puoli: mikäli tuota motivaatiota ei löydy, siirtyy mieli helposti johonkin motivoivampaan asiaan. Vien kyllä asiat aina maaliin, mutta motivaation puuttuessa ne vievät huomattavasti enemmän energiaa ja aikaa. Esimerkiksi itselleni ruoanlaitto on maailman epämotivoivinta hommaa ja välttelen sitä kaikin tavoin, mutta sopivan kirjoitusflown iskiessä voisin kirjoittaa romaanin alusta loppuun samalta istumalta.

Mielen voima konkretisoitui omalla kohdallani eräällä juoksulenkillä hiljattain. Työpäivä oli ollut melkein kellon ympäri, mutta se päättyi loistopalautteeseen uudelta asiakkaalta. Olin fiiliksissä ja vaikka olin päättänyt siirtää juoksulenkin venyneen päivän vuoksi seuraavaan päivään, päätin kuitenkin lähteä pienelle happihyppelylle. Yllätin itseni totaalisesti, kun juoksuennätykseni parani kertaheitolla kolmella kilometrillä ja juoksin kevyesti puolikkaan puolimaratonin: 10,5 kilometriä. Hämmästyin suuresti, koska päivä ei eronnut millään tavoin muista päivistä, paitsi juuri mielentilan suhteen. Ehkä hyvä fiilis välittyi kehoon rentoutena, minkä ansiosta juoksu oli kevyttä ja lennokasta.

Olenkin sen jälkeen miettinyt, että puolimaratonilla suurin vastukseni tulee varmasti olemaan hyvä mieli: kuinka saada tapahtumapäivänä itselleen se hyvä fiilis, että pystyy mihin vain? Ymmärrän hyvin, miksi ihmiset hakeutuvat mentaalivalmentajien luo, sillä mielellä on suuri vaikutus oikeastaan kaikkeen mitä teemme. Ja vaikkei mielen kanssa edes olisi mitään suurempaa ongelmaa, niin miksei sitä voisi silti treenata? Treenaammehan me kehoammekin tavoitellen hyvää oloa ja vahvuutta. Hyviä vinkkejä mielen treenauksesta otetaan siis mielihyvin vastaan!

Lisää kirjoittajalta Elämäni sisältöä

Puolimaraton meni pipariksi

Kerroin aiemmin täällä suurista suunnitelmistani juosta puolimaraton tänä syksynä. Alkukesästä suunnitelmani tuntui...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.