Miehen tehtävä ei ole tehdä naista onnelliseksi

Mieheni on parisuhdevalmentaja ja sattuneesta syystä, olen kuullut edellämainitun lauseen muutamia kertoja suhteemme aikana. Ymmärrän täysin teoriatasolla, mitä se tarkoittaa ja hyvällä hetkellä allekirjoitan sen myös muilla tasoilla. Kyllä. Naisen onnellisuus on hänen omissa käsissään, niin kuin jokaisen ihmisen. Täydennettynä lause menee vielä näin: miehen tehtävä ei ole tehdä naista onnelliseksi, mutta mies voi lisätä naisen onnellisuutta.

Mieheni on muistaakseni sanonut vielä prosenttiluvun, jolla mies voi lisätä kermaa kakun päälle: 10%. Lähdetäänpä avaamaan tätä seikkaa vähän lisää. Tyytymämättömyytemme, joka heijastuu usein puolisoomme; hänen tekemisiinsä, olemukseensa, asioihin, joita hän ei ole tehnyt (vaikka on luvannut) jne. on tunne, joka asustelee meidän sisällämme. Tyytymättömyys on siis tunne, jota tunnemme, jonka alkulähde tulee sisältä meistä, ei mistään ulkopuolelta. Se on kuin nukkuva karhu, jota tarpeeksi ärsytettynä herää kiukkuisena muistuttamaan olemassaolostaan.

Kun koemme negatiivisen tunteen, se kertoo meille, että jotain on syytä muuttaa. Kyllä, tämän olen myös oppinut mieheltäni. Negatiiviset tunteet ovat muutosviestejä tunteen kokijalle, eli itsellemme – ei tässä tapauksessa useinkaan puolisollemme. Ne saattavat kertoa siitä, että olet väsynyt (et ole levännyt tarpeeksi), olet turhautunut (et ole osannut antaa huomiota tunteillesi ja tarpeillesi), vihaa (et ole ottanut pitänyt huolta rajoistasi / ottanut itsellesi tarpeeksi omaa aikaa) ja niin edelleen.

Oletko ehkä joskus ollut vähän huonossa fiiliksessä ja jostain syystä tuonut oman tunnetilasi parisuhteeseen ja näin huono fiilis on tuplaantunut? Kas kummaa! Kun negatiivinen tunne iskee päälle, se on helppo kohdistaa ulospäin, vaikka todellinen suunta olisi yleensä kiinnittää huomio itseemme. Olet ehkä huomannut, että heikolla hetkellä ei vaadi kovin paljoa vuorovaikutusta, että sota syttyy.

Jos nainen ei lähtökohtaisesti täytä itse omia onnellisuustankkejaan, ruoki itse omia rakkaus- ja voimahormoneitaan, on onnea turha lähteä metsästämään toisesta. Tällöin olemme huonolla tavalla tarvitsevia, josta käytän jopa termiä takertuva, läheisriippuvainen. Haemme puolisostamme jotain – äitiä tai isää, joka ottaisi kiukkumme vastaan, vaikka todennäköisesti palautumisemme suunta olisi ihan muualla kuin parisuhteessa. Varsinkin toistuvalla kiukuttelulla, samoista asioista ärsyyntymisellä, vaatimuksilla vahvistamme enemmänkin sisällämme olevaa pikkutyttöä, emme sisäistä naistamme. Vain naisena voimme saada toisesta esiin myös miehen.

Picture

Olen itse tehnyt lukemattomia kertoja sen virheen, jossa haen toisesta jotain; helpotusta, lohdutusta ja laastaria omaan huonoon olooni. Kyllä, minä olen osannut olla tarvitseva! Yhdessäolomme aikana olemme kokeilleet vaikka mitä ja löytäneet vaikka mitä keinoja, joilla mies voi olla naisen tukena. Jossain kohtaa eteen on tullut vaihe, jossa minun on pitänyt päästää irti toisesta ja oppia löytämään tie balanssiin yksin. Kun olen oppinut tämän, olen vahvistunut ja löytänyt pikku hiljaa ymmärryksen siitä, koska palvelee se, että ilmaisen vapaammin omia tarpeitani ja tunteitani niin, että puoliso voi olla tukena ja siitä, koska palvelee enemmän “pitää itsessä hyvänlainen kontrolli” ja löytää tie palautumiseen muita teitä.

Uuden ajan parisuhteessa miehen tehtävä on olla naisen tukena tarvittaessa, mutta ei aina. Kun nainen pääsääntöisesti tekee itse parhaansa oman onnellisuutensa lisäämisessä, omien rakkaus- ja voimahormonien ruokkimisessa, mies voi tulla sopivasti vastaan ja tuoda sen kermakikkareen kakun päälle. Kun mies näkee, että wow, tuo nainen elää omaa elämäänsä, on itsenäinen, vahva ja tekee parhaansa, eikä näin ollen ole riippuvainen miehestä, naisesta tulee puoleensavetävä. Tällöin nainen voi välillä antautua myös tarvitsevuudelleen. Läheisyydelle, halauksille, hellimiselle, kosketukselle, rakastelulle..kaikelle, mitä mies voi hänelle antaa.

Kun nainen on pääsääntöisesti rento, häntä ei myöskään häiritse jatkuviin epäkohtiin puuttuminen ja hän osaa antaa arvostusta miehelle. Naisen onnelisuus voi tehdä kvanttihypyn, kun hän siirtää vastuuta onnellisuudesta itselleen ja lopettaa odottamasta, että mies on hänen onnellisuuden lähteensä.Kun nainen oppii löytämään tapoja, joilla palautua, vahvistua, hän voimaantuu aidosti.

Tänä päivänä korostetaan fyysistä hyvinvointia, mutta ihmissuhteiden hyvinvointi on paljon tärkeämpää feminiinisen puolemme vahvistumiselle ja palautumiselle. Nainen tarvitsee muita naisia, joille voi jakaa tunteita ja asioita, “tunnekuormaa” – näin hän voi tulla parisuhteeseen enemmän asenteella: “mitä voin antaa sinulle, ennemmin kuin saada”. Mikäli nainen ei tunnista itsetään tarvetta syvemmille ihmissuhteille tai ylipäänsä tunteiden jakamiselle, tällöin feminiininen puoli on todennäköisesti tukahdutettu ja maskuliininen puoli on ehkä ylikorostunut.

Perheet- ja parisuhteet elävät tänä päivänä melko epäluonnollisessa ympäristössä. Neljän seinän sisäisissä laatikkokodeissa, tulisi kaikkien tarpeiden osata täyttyä ja ihmisten elää onnellisesti ever after. Kaunis ajatus, mutta todellisuus on jotain muuta – katso vaikka erotilastoja. Ennen ihmiset ovat eläneet yhteisöissä, joissa naiset saivat luontaista tukea muista naisista ja yhteisön jäsenistä, eikä miehelle jäänyt se kaikki vastuu, joka nykyään kärjistetysti on työnteon lisäksi tehdä nainen tyytyväiseksi. Se on pirun suuri vastuu!

Parisuhteen ennuste ei omalla kokemuksellani ole järin hyvä, jos nainen jättää liikaa vastuuta omasta emotionaalisesta hyvinvoinnista omalle puolisolle. Varsinkin silloin, kun eletään kiireistä elämää, jossa mukana on vastuita, lapsia ym. olisi todella tärkeä ymmärtää, mikä todella palauttaa miestä ja mikä todella palauttaa naista. Sillä vaikka suhteen alkuaikoina oltaisiin voitu viettää aikaa yhdessä kuin paita ja peppu 24/7, pidemmän päälle se kuluttaa voimia, etenkin mieheltä. Maskuliinisempi puolisko nimittäin palautuu, kun pääsee irtautumaan tunteista ja puhumaan vähemmän, näin kärjistettynä.

Näinä aikoina uudet parisuhdetaidot ovat välttämättömiä ja edellyttävät sitä, että molemmat alkavat tutkia omia tarpeitaan sen sijaan, että elettäisiin automaattimoodissa toistaen vanhoja malleja, uskomuksia ja kaavoja. Intohimon lopahtaminen ja toistuvat konfliktit kertovat kieltään siitä, että omia tarpeita ei ole löydetty, eikä niitä osata täyttää rakentavasti – ensin yksilönä ja sitten parisuhteessa.

Pohdittavaksi

Oletko sinä liian tarvitseva parisuhteessa?
Oletko sinä liian itsenäinen parisuhteessa?
Mikä on suuntasi kohti balanssia?
Miten voit tukea naiseuttasi niin, että miehesi voi kasvaa enemmän mieheksi?

Liity postituslistalle ja saat paluupostina: Tunnista sisäiset tarpeesi – VOIMApdf:n:

Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2

Entä, jos eron tarkoitus onkin transformoida sinut?

Ehkä hassua, kun kirjoitan tästä asiasta niin nopeasti oman eroni jälkeen. Mutta...
Lue lisää

Ei kommentteja

  • No, en ole koskaan odottanut että mies tekisi minut onnelliseksi. Äryttää pikemminkin ne miehet jotka hokevat että kuinka he tekevät naisen onnelliseksi niin sitten ovat itsekkin onnellisia! Ja ikävä kyllä on niitäkin miehiä kun nainen on itsenäinen, vahva, tuo omat tarpeensa ja tunteensa esille niin niille naureskellaan, aliarvioidaan, vähätellään, ‘naiset aina ahdistuu’ tai ‘käytöksesi ei ole normaalia’. Kun haluaa omaa aikaa tai tehdä elämänsä oman näköiseksi niin mies kokee loukkauksena itseään kohtaan jne.

  • Kiitos kommentistasi ja kokemustesi jakamisesta! Harmi, kun olet kokenut tuollaisia asioita miesten suunnalta. Toivottavasti löydät arvostavampia puolisoita, niitäkin on olemassa!

  • Onko myöhemmissä kirjoituksissa tulossa ehdotuksia niihin naisen keinoihin huolehtia omista tarpeistaan, vai edellyttääkö vastausten saanti ryhmään osallistumista? Nyt jäi vähän auki, onko se ainoa keino – näin yleistettynä – ajan viettäminen muiden naisten kanssa? Entä, jos on voimakkaasti introvertti? Onko reitti omasta onnesta vastuun ottoon se, että keskittyy enemmän asioihin joista itse pitää, ja voiko silloin olla enää aikaa ja kiinnostusta parisuhteelle ja perheelle? Entä jos ei yrityksistä huolimatta kerta kaikkisesti ole saanut selville, mistä pitää, ja mikä tekee tyytyväiseksi? Entä, jos ei vain löydä naispuoleisia vertaisia ja tule hyväksytyksi joukkoon, koska ei ole kiinnostunut samoista asioista (lasten teko, ruoanlaitto, arkisista asioista jutustelu ja shoppailu)?
    Itse olen juuri se naiseuteni jo äärimmäisen varhain tukahduttanut ihmisromu, joka ei kerta kaikkiaan nauti muiden naisten kanssa sosialisoimisesta. Omien taakkojen jakaminen ja toisten murheiden kuunteleminen on piinaavaa ja painostavaa, tuntuu että siinäkin vain annan ja annan olemalla niin mahdottoman ymmärtäväinen, enkä koskaan saa siinä itse validointia ongelmilleni ja tunteilleni. En ole koskaan kokenut sellaista naisten yhteisöä, jossa puhuttaisiin jostain rakentavasta tai jopa “älyllisestä”, iloittaisiin erilaisista asioista ja tuettaisiin yhteisiä naisellisia ominaisuuksiamme. Näinpä vastuun ottaminen omasta onnesta laittamalla itsensä aina uudestaan noihin käsittämättömiin tilanteisiin ei tunnu lähtökohtaisesti luonnolliselta.

  • Kiitos S kommentistasi! Olen käsitellyt tätä aihetta, naisen syvempiä tarpeita, feminiinipuolemme tarpeita monissa kirjoituksissani tässä blogissa etenkin viime syksystä alkaen. Sieltä varmasti löytyy jotain! Ja varmaasti tulee tulevissa teksteissä lisää. Näkisin, että paljon voimme tehdä itse, vahvistaa omaa sisäistä “kotiamme”, ymmärtämällä tunteitamme, tarpeitamme, ajatuksiamme ja syvempiä uskomuksiamme, joiden pohjalta koemme elämää. Kun ymmärrämme itseämme, pystymme olemaan ihmissuhteissa enemmän aidommin ja vapaammin. Olen itsekin enemmän introvertti ja viihdyn hyvin yksin. Kuitenkin äidiksi tultuani tarve jakaa tunteita / syvyyttä muiden naisten kanssa nousi selvästi esiin ja siinä olen joutunut välillä vähän epämukavuusalueelle – mutta sitä ennen olin selventänyt itselleni aika paljon asioita itsestäni ja siitä, mitä todella elämältä haluan.Tajusin, että yksin en pääse enää eteenpäin. En itsekään ollut aiemmin kokenut “tulleni ymmärretyksi” ja että tarpeeni olisivat täyttyneet. Kerralla ei kuitenkaan tarvitse itseään avata liikaa..prosessissa mennään monia pieniä askeleita.
    Oletko tutustunut Naiseuden voima face-yhteisöön? https://www.facebook.com/groups/1005998162851438/ Se on yksi (matalan kynnyksen) paikka, jossa voisi aloittaa samanhenkisten naisten kanssa. Nettisivuiltani löydät sitten tietoa mm. kurssistani, joka alkaa jälleen toukokuussa: http://www.heidiharju.com/. Kurssini 5. viikolla on teemana juurikin tämä, miten löydämme sen uskomuksen, joka estää meitä olemasta aitoja ihmissuhteissa ja luoda niistä täyttymystä tuovia. Ja kaikki menee luonnollisesti, mitään pakottamatta – vain keskittymällä oikeisiin asioihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.