Meditaatiota ja muita metsän antimia

Kylmä ja sateinen kesä hellitti vihdoin kuluneella viikolla ja olemme saaneet nauttia ihanan lämpimästä ja aurinkoisesta säästä. Mikä olisikaan parempi tapa viettää alkusyksyn päiviä kuin metsässä vaeltelu sieniä ja marjoja poimien? Omat aikataulut sallivat tällä viikolla kaksikin päivää luonnon rauhasta nauttimista eikä takaisin tarvinnut tulla tyhjin käsin kumpanakaan päivänä. Mustikat oli joku muu jo ehtinyt kerätä parempaan talteen, mutta sieniä löytyi useammalle aterialle ja pakastettavaksi asti.

Tiistaina teimme kaksikin retkeä lähialueille, joka tässä tapauksessa tarkoittaa Tampereen eteläosia. Ensimmäinen suuntautui Birgitan polun varrelle Tampereen ja Lempäälän rajamaastoon. Birgitan polku on noin 50km pitkä retkeilyreitti Lempäälässä. Reitiltä voi valita tilanteen mukaan lyhemmän tai pidemmän lenkin kauniissa metsä- ja järvimaisemissa. Reitin varrella on useita laavuja ja kotia yöpymiseen sekä tauko- ja nuotiopaikkoja. Tarkoituksenamme oli käydä poimimassa vadelmia paikasta, josta viime kesänä sain kohtuullisen hyvän saaliin, mutta nyt ei käynyt yhtä hyvä onni, vaan marjoja oli paljon vähemmän ja osa vielä raakojakin. Puolukoita sen sijaan oli kypsymässä paljon, mutta niiden poimimiseen maasto on sen verran haastava, että luultavasti tulee etsittyä helpompikulkuisia paikkoja sitten kun niiden aika on.

​Matkan varrella olin kuitenkin bongannut ison nokkospusikon ja kun onneksemme autosta löytyi hanskat ja vielä saksetkin, keräsimme nokkosia kimpun parvekkeelle kuivamaan. Kuivuessaan nokkosista karisevat siemenet, jotka ovat mitä parhainta ja ravitsevinta superruokaa. Nokkonen sisältää paljon mm. rautaa, C-vitamiinia sekä klorofylliä eli lehtivihreää. Nokkonen auttaa väsymykseen ja uupumukseen, tukee munuaisten toimintaa ja onpa sitä käytetty potenssilääkkeenäkin. Kerta-annos on hyvin pieni, 1tl-1rkl, eikä siemeniä tule käyttää jatkuvasti, joten pienikin määrä riittää pitkäksi aikaa. Marjojakin saimme sopivasti puuron päälle laitettavaksi, eli ei tullut turha reissu kuitenkaan.

Iltapäivällä kävimme vielä uuden retken, tällä kertaa Kirskaanniemen suuntaan, joka sekin on osa Birgitan polun reittiä. Polun sijasta kävelimme metsää pitkin ja matkan varrelta löytyikin runsaasti lampaankääpää ja muutamia tatteja. Eväät söimme yleisten laavujen sijaan hiukan syrjäisemmällä nuotiopaikalla, jonne jätetyt puut tosin olivat hiukan kosteita. Pienellä sinnikkyydellä nekin saatiin palamaan ja makkarat paistettua samalla järvimaisemaa ihaillen. ​

Torstaina retkeilimme hiukan pidemmälle, Orivedelle Pukalan alueelle. Pukalan virkistysmetsä on Tampereelta päiväretkelle sopivan etäisyyden päässä, mutta yöpyminenkin onnistuu taukopaikkojen laavuilla. Toiveena oli saada sieniä ja mustikoitakin edes piirakan verran. Sieniä löytyikin hyvin, kantarellia, lampaankääpää ja vaaleaa orakasta ja iloksemme jopa yksi herkkutatti. Mustikoita sen sijaan ei täältäkään löytynyt enempää kuin kävellessä suoraan suuhun poimittavaksi. Kävelimme sieniä poimien metsän poikki evästämään Roninmaan laavulle, joka on huikean kauniilla ja kallioisella paikalla Pukalajärven rannalla. Laavulta löytyy mm. kattila ja paistinpannu vaativampaankin ruuanlaittoon ja kesäisin kirkasvetistä järveä asuttaa säännöllisesti kaakkuripariskunta. Viereiselle pienelle saarelle pääsee siltaa pitkin nauttimaan luonnonrauhasta ja maisemista.

Retken jälkeen kävimme vielä Kaupin metsässä Luonnonuskontojen yhdistys Lehto ry:n järjestämässä Äiti Maa -meditaatiossa ja rumpurentoutuksessa. Marja Hirvi ohjasi ryhmälle kaksi meditaatiota metsän keskellä sekä lopuksi rentoutuksen lähes maagiselta tuntuvaa rummutusta kuunnellen. Itselleni kokemus oli täysin uusi, mutta sopi täydellisesti juuri siihen hetkeen ja päätti luonnossa vietetyn päivän rentoutumiseen ja luonnon rauhassa meditointiin.

Päivän kruunasi vielä retkisaaliista illalliseksi kokattu kantarellikastike uusien perunoiden kanssa. Ja kyllä, kerman käyttö muuten on omassa ruuanlaitossani hyvin vähäistä, mutta kantarellikastike on varmasti yksi parhaimpia syitä poiketa omista säännöistään.​​ Eikä näiden herkkujen kanssa säästellä voin käytössäkään.

Retkeillessä eväätkin ovat aika usein jotain muuta kuin mitä normaalisti suosittelisin, mutta nuotiomakkara silloin tällöin ei kaada hyvin toteutettua ruokavaliota suuntaan tai toiseen. Metsäretkeilyssä yhdistyy kuitenkin niin monta muuta hyvää asiaa, että eväät voivat olla sitä mikä parhaiten maistuu ja helpoiten kulkee mukana, ja mistä saa riittävästi energiaa metsässä tarpomiseen. Metsässä liikkuessa saa hyötyliikuntaa mitä parhaassa muodossa, rentoutumista, rauhoittumista, luonnon antimia ja elämyksiä, uusia paikkoja ja maisemia sekä metsän parantavaa voimaa. Lämmin suositus!
Lisää kirjoittajalta Energiaa ja elämäntapoja

Yleisimpiä vatsaongelmia osa 2, turvotus ja ilmavaivat

Vatsaongelmien ensimmäisessä osassa käsittelin närästystä, yhtä yleisimmistä ja inhottavimmista vatsavaivoista. Tällä kertaa...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.