Sisäistä naistani vapauttamassa

 

Jokunen kuukausi sitten näin mainoksen verkkokurssista, joka kutsui teemoillaan. Kurssin verkkosivuilla huhuiltiin näin:– Koetko olevasi hukassa elämän ja tunteidesi kanssa?
– Tunnistatko oman sisimpäsi liian heikosti – onko se siellä jossain piilossa monen kuoren takana?
– Kohtaatko aina vain samoja haasteita, jumitustiloja, negatiivisia tunteita?
– Onko sinun vaikea pysähtyä, olla levollisessa ja luottavaisessa tilassa?

– Kuormitutko helposti, et osaa palautua ja rentoutua?
– Onko sinun vaikea pysyä omassa voimassasi ympäristösi energioissa?
​- Puuttuuko elämästäsi ihmisiä, jotka voivat tukea sinua aidosti?
– Puuttuuko elämästäsi leikkisyys, ilo ja kepeys?

Jos olet lukenut aikaisempia postauksiani, et ehkä ihmettele, miksi kurssi minua kutsui. Tunnistin siis tarpeeni ja hyppäsin Heidi Harjun kyytiin.Kuuden viikon aikana kuuntelin useamman tunnin ajan lempeää ääntä, joka jakoi viisaita sanoja ja paljon omakohtaista kokemusta ja oivalluksia. Kuulemani laittoi minut miettimään itseäni, tuntemuksiani, lapsuudesta saakka opittuja malleja ja tämän päivän totuuksiani ja johdatti myös oman elämän selkeyttämiseen ohjaavien tehtävien äärelle viikoittaisten teemojen mukaan. Kurssille osallistujana pääsin mukaan myös facebook-yhteisöön, jossa tehtävien ja kuulemiemme audioiden herättämistä asioista oli mahdollista kirjoittaa, keskustella ja saada sitä kautta vertaistukea.

Kurssin aikana tutustuimme esimerkiksi maskuliinisiin ja feminiinisiin ilmenemismuotoihin, joka oli todellinen herättäjä itsessäni. Sen tajunta, kuinka koko ympäröivä patriarkaattinen maailma todellakin puskee maskuliinisilla arvoillaan kovaa vastaan. Ei ihme, että oloni on ollut aina hyvin ristiriitainen kun se mitä minulta vaaditaan ja mitä minä olen, ovat niin kaukana toisistaan. Olen kokenut itsessäni olevaa feminiinisyyttä huonona asiana ja kuinka vapauttavaa mutta samalla hiukan vaikeaa on nyt ollut alkaa muistutella itseä, että minun kuuluu olla juuri tällainen. Tunteellinen, keskeneräinen, toisinaan jopa kaoottinen, epätäydellinen, ennalta-arvaamaton ja monta muuta asiaa. Se, että olen liikaa toiminut maskuliinisessa kontrollissa, päämäärätietoisesti, toimien hallitsevasti mieli ja pää edellä, ei ole saanut minua muuta kuin uuvuksiin vuosien saatossa. Tasapainon löytyminen näiden kahden välillä olisi siis se toivottava tila.

Ylipäätään tajusin, etten ollut miettinyt sen suuremmin miehen ja naisen eroja monessa aikaisemmassa parisuhteessani. Tuntuu, että olen vaatinut mielessäni miestä käyttäytymään naiselle ominaisella tavalla ja huomaan että sitä päinvastaista on vaadittu minulta. Kumpikaan ei ole hyväksynyt täten toista sinä aitona itsenä, joka luontaisesti on, jolloin epätyytyväisyys ja närkästys on taattu. Puhuminen asioista ja molemmin puoleiset ymmärrykseen perustuvat myönnytykset olisi varmaankin se tie millä päästä haaksirikoista eteenpäin, mutta entä jos toisella osapuolella tai ehkä kummallakaan ei ole taitoja puhua? Ainakaan rakkaudesta käsin, ja s
en puutteessa
keskustelu junnaa helposti syyttely-puolustus-linjalla.

Puhumisen ja jakamisen tarpeen tärkeys muiden naisten parissa tuli korostetusti esille kurssilla. Aito, läsnäoleva kuunteleminen ja vaikeista asioista puhuminen turvallisessa hyväksytyssä ryhmässä löytyikin Naiseuden Voima-yhteisön kautta. Samalla tajusin myös, kuinka juuri se säännöllinen ja syvempi jakaminen oli elämästäni puuttunut ja kuinka paljon olin omaa pahaa oloani itkenyt ja oksentanut entis(t)en miesystävä(/ie)n päälle, tiedostamatta ettei mies ole jatkuvasti kykenevä sen vastaanottamiseen. Muutenkin kurssin aikana oli paljon puhetta miesten ja naisten välisistä toiminnallisista eroista, jotka aika huoletta olin jättänyt huomioimatta. Niin kuin esimerkiksi erot palautumismekanismeissa: kun nainen palautuu raskaasta työviikosta täyttymällä rakkaudesta, olemalla yhteydessä toisiin, vaatii mies palautuakseen tyhjentymistä ja nollaamista, vetäytymistä pois tunteista.

Kuuden viikon aikana oleviin teemoihin liittyi lisäksi asiaa mm. omasta kontrollista ja itsen vahvistamisesta, kuukautisista ja naisen syklisyydestä, ihmissuhteista, unelmistamme. Oikeastaan jutut ja aiheet tuntuivat kovin linkittyvän ja kietoutuvan toisiinsa ja niiden erittely ylipäätään on aika hankalaa. Paljon, paljon ja sanoinko jo, että PALJON asiaa, joka ei ole mitään rakettitiedettä vaan asioita, joita ainakin oma sisimpäni tiesi totuudeksi jo ennestään, mutta kaipasi vahvistusta niille.

Picture

Olenko nyt sitten kurssin jälkeen vapautunut ja uudistunut nainen?? Todellakaan en, kuusi viikkoa olisi hiukan epärealistinen aika saada isoja muutoksia aikaan, mutta taas pidemmän pätkän matkalla kohti omaa totuutta totta vie olen. iden edellä mainitsemieni kurssiaiheiden sulattelua jatkan edelleen muistikirjani, teemaan liittyvän kirjallisuuden ja ehkäpä audioiden uudelleen kuuntelun merkeissäkin.Hyvä muistutus itselle tuli kurssin viimeisellä viikolla kerratessa, mitä olimmekaan oppineet. Olin jonkinlaisessa takapakki-tilassa (jälleen kerran) ja audiolta kuului, kuinka elämän ei ole tarkoitus olla jatkuvaa harmoniaa. Kuinka se väliin on ihan pa#§aa ja että sekin kuuluu elämään. Miten onkaan niin hemmetin vaikeaa hyväksyä se elämän keskeneräisyys ja epätäydellisyys…


Kun hyväksymme pimeitä kausia elämäämme, meillä on mahdollisuus päästä myös kohti valoa.”
Heidi Harju

Kurssin aikana olen alkanut enemmän kiinnittämään huomiota siihen, toiminko omasta totuudestani vai muiden ohjailemana. Ja olen opetellut sanomaan EI. Jopa kiinnostaviin ja mukavilta tuntuviin asioihin, mutta jotka eivät vastaa tämän hetken tarpeitani tai prioriteettejani. Ja sitäkin muuten olen harjoitellut, ensisijaisten prioriteettieni miettimistä. Kuinka mieli huomaa muutoksen tarpeita ja haluaisi kaiken tapahtuvan heti, mutta eihän se niin mene.Nyt vihdoin talvikooman jälkeen olen tarttunut pieniin muutoksiin elämässä, kuten arkiaamujen edes lyhyisiin omiin hetkiin joogan tai meditaation merkeissä. Olen aiemmin kokenut ne liian vaikeiksi järjestää poikani kanssa kaksin asuessa, mutta yllättäen jokin on antanut sille myöten. Olen alkanut myös kiinnittämään ruokavaliooni enemmän huomiota, eritoten valkoisen sokerin ja vehnän karsimisen merkeissä ja ottamalla muutamia ravintolisiä lisää käyttööni. Pienien ilonhetkien ja -aiheiden lisääminen voi todellakin tuoda muutosta. Jos ei mitään muuta, ei myöskään mikään muutu.

Ylipäätään kurssi oli todella tiivis ja paljon asiaa ja oivalluksia sisältävä paketti, jonka soisin jokaisen naiselle, joka kokee elämän tällä hetkellä ilottomalta ja paikallaan junnaavalta ja joka on valmis sukeltamaan epämukavuusalueelle, itse työskentelemään ja tekemään muutoksia paremman huomisen saavuttamiseksi. Se ei ole kaikkien tarve tai kaikkien tie.

Heidin blogi on myös tutustumisen arvoinen paikka, jos nais- ja parisuhdeteemat kiinnostavat 🙂

Lisää kirjoittajalta Naiseuden Voima

JUTTUTUOKIO: Tinna Pehkonen

Suositun Masentunut mutsi- blogin Tinna kertoo siitä millaista on elämä yksinhuoltaja, joka...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.