Maskuliinisuus minussa, osa 2 “parisuhde”

 

Maskuliinisuus parisuhteessani,
Havahduin huomaamaan että maskuliinisuus minussa täytti elämässäni kaiken dominoivalla tyylillä sisälläni.
Sisälläni olin itselleni todella kriittinen, ankara ja suorastaan narsistinen.
Ei siis ollut ihme et ulkomaailma oli sitten minua kohtaan, samanlainen, tai niin mä sen tulkitsin.
(uskon siis ulkomaailman olevan sisimpämme peiliä)
Picture

Miehelläni ei ollut tilaa elämässäni OLLA mies. Fyysisestikkään suhteessamme mä hoidin kaikki miesten hommat. Remppahommat, autonrenkaiden vaihdot, raha-asiat, kaikki mihin vähänkin tarvittiin fyysistä voimaa. Joten kehonikin alkoi muokkaantua siihen suuntaan koska sen energiatkin edustivat sitä todella vahvasti.Sitten tuli stoppi, niinkuin aijemmassa blogiteksteissäni kerroin että olin katkeamispisteessä kehoni kanssa, maailman jota kannoin yksin, vielä maskuliinisella energialla toimien. Tämä malli ja systeemi olisi saatava nyt loppumaan. Siihen olisi saatava loppu.

Mulla tämä on mennyt mutkien kautta, eikä todellakaan selkeästi suoraan. On tarvittu niin paljon rohkeutta feminiiniseltä energialta, että se uskalsi edes pikkaisen tulla näkyviin ja näkyväksi.

Itse näen narsistisuuden sisälläni olevana dominoivana, päällekäyvänä, välillä marttyyrimaisesti toimivana energiana. Joka sitten peilaantuu ulkoapäin tulevalla käytöksellä kertoen:
“hei mitenhän sinä käyttäydyt sisällä itsellesi”.

Picture

Tilaa miehelleni elämässäni olla minulle MIES, sen tilan antaminen on ollut äärettömän vaikeaa, kontrollista irtipäästön vaikeus. Historiaa meillä on kohta parikymmentä vuotta. Siihen mahtuu, paljon pettymyksiä, luottamattomuutta, uhriutuminen ja narsismia yms. Niiden läpikäyminen, anteeksi antaminen ja mahdollisuuden antaminen OIKEASTI toiselle, tehdä ja hoitaa se asia omalla tavallaan tai antaa edes toisen ollenkaan hoitaa sitä. Mahdollisuuden antaminen on ollut hienointa elämässäni, on ollut huikeaa kohdata itseä feminiinisenä ja saada antaa toisen kuitenkin tuntea se kauan kadoksissa ollut luottamus, kuinka huikeaa on ollut saada kokea se kaiken sen kokemamme jälkeen, saman ihmisen kanssa kasvaen.Olin jo luonut valmiiksi: “ei se kuitenkaan hoida sitä”.
Mun maskuliininen energia ei luottanut feminiinisyyteeni. Se jyräsi maskuliinisen energian feminiinisen päälle. Sain ulkoisesta maailmasta myös näitä “hyökkäyksiä” polkemista, moittimista ja päälle karkaamista.

Tässä yksi kuvio:
Minä tunnistin itsessäni, kun on tulossa elämääni iso muutos, vaistomainen reaktioni oli,
että haluan juosta pakoon ja sanoin miehelleni:
“Tämä oli tässä, nyt mä lähden!”
Tunnistin että silloin on oikeasti tulossa iso muutos jota olen toivonut hartaasti tulevankin, ihan selkeä synnytys tuska juuri ennen kuin saat palkinnon itsellesi.
Huomasin myös että se kuvio osaa muokata itseään, kun keksin kaikenlaisia ongelmia (muka) välillemme, miksi en kestä enää jotain juttua hänessä, tai mielessäni syyllistän häntä jostain. Ihan selkeä kuvio en kestä itseäni ja itsessäni jylläävää dominoivaa maskuliinisuutta.

Picture

Sitten tuli sarja tapahtumia, jotka muuttivat suunnan. Menin energiahoitoon, hoitajana toimi miespuoleinen ystäväni. Kädestä pitäen, hän sai feminiinisyyteni sisälläni rohkenemaan, että se on hyväksytty, rakkaudellinen ja sekin energia voi olla esillä.
Minun on turvallista olla feminiininen. Itkin ja itkin, pelosta, kauhusta, paljon tunteita nousi ylös, kun annoin luvan feminiinisyydelle olla näkyvä.
Olin läsnä ja hyväksyin, että feminiininen energia tunsi tuon kaiken minussa. Näin mielikuvan missä tuo energia kurkkii puuntakaa, kysyen
“että oikeastikko voin tulla?”.
Tunsin tunteita ja se oli ihana tunne tulla todeksi, näkyväksi naisena, feminiinisenä ja se oli hyväksyttävää.
Picture

Siitä lähti liikkeelle mun tunteiden tunteminen ja opettelu mitä tunteeni ovat, miten ne minulla toimivat, ovatko ne sallittuja missä vaan, miten saan sen arkeen ja rakastan itseäni kokonaisena.Maskuliinisen energian kanssa tullessa todeksi, feminiininen energian sai hyväksynnän, että voi tulla esiin ja todentua. 

 

Picture

Mieheni on saanut tilaa elämässäni olla mies.Olen käynyt läpi ääripään, osaan siis tehdä kaiken itse yksin. Niin minussa itsessä on kaikki,
mutta tarvitseeko minun siltikään tehdä kaikkea?
Voisinko nauttia helppoudesta ja antaa toisen saada loistaa tehdessään, sitä mistä tulee onnelliseksi?
Minä olen kokenut että kun mieheni saa tehdä minulle asioita, kun olen heikko, se onnellisuus minkä saa minulle tehtyä teollaan, saa hänelle myös onnen sisimpään. Hän saa tehdä elämässään asioita joista tunnen olevani hänen kuningattarensa, voisinko siis antaa mieheni LOISTAA!

VOINHAN MINÄ

 

Picture

Picture

YHDESSÄ ON PALJON MUKAVAMPAA!
Lisää kirjoittajalta Sisimmän VOIMA

Olo kuin keijulla!

Tämä alkoi kun kaksi kuukautta sitten päätin laittaa omat toiveeni ykköseksi ja...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.