Maskuliinisuus minussa, osa 1 “lapsuus”

 

Käyn itse voimakkaasti asioita elämässäni läpi energian kautta, se tuntuu omalta reitiltäni maskuliinisyyden ja feminiinisyyden kanssa tasapainoon. Haluan nähdä totuuden itsessäni, miksi elämässäni asiat ovat menneet ja menevät tietyllä lailla, saan silloin pysäytettyä toiminnan ja muutettua suuntaa.

Poikamainen tyttö,
koen sen olevan epätasapaino energioiden balanssista sisälläni. Tämä kuvio on itselläni hyvin voimakkaasti vaikuttanut omaan dominoivaan maskuliiniseen energiaani.Kurkataampas mistä lähden rakentamaan omaa balanssia energioihin itsessäni. Tälläisen kuvion purkaminen ja tiedostaminen, hyväksyminen ja kiitollisuus, siitä että on saanut kokea tämän.

Pienenä kun synnyin, luonto ohjasi minua alusta lähtien
oppimaan, opettelemaan, harjoittelemaan, onnistumaan,
pienin askelin tai välillä suurinkin.

Opin ryömimään, kävelemään, puhumaan, syömään, pukemaan, pyöräilemaan.
Tutkien maailmaa innoissani, kiinnostuneesti, oppien, kokeille ja tehden toteuttaen ja mallintaen.
Pelkkää tekemistä toiminnallista, suorittamista, hiotaan oikeen perfektionismiin saakka tuossa ensimmäisten vuosien aikana.Ympärilläni läheiset ihmiset TOTTAKAI seurasivat kehitystäni innoissaan, tukien, kannustaen, iloiten onnistumisista. Eli olen tällä itse tukenut Maskuliinista energiaa voimistumaan.Minun maailmassani lapset eivät ole paikoillaan, kun nukkuessa, miksi? Onko sekin opittua mallista, annanko esimerkin, että teen koko ajan jotain, aktivoinko koko ajan itseäni ja todellisuudessa olenko paikallani vain nukkuessa?

Kannustus ja tukeminen ihanaahan se on, mutta voiko sillä tehdä tytöistä liiankin maskuliinisia?

Iskän tyttö lausahdus vahvisti minussa maskuliinisuutta ja ohjasi minua enemmän ottamaan mallia isästä.
Isän seurassa en niinkään käyttänyt maskuliinisuuttani, mutta jatkoa ajatellen opin, että mistä iskä kiittää ja mistä moittii. Tämän kuvion kautta aloin elää maskuliinisen energian kanssa ja siitä oppien.
Mä näen, että kun olen ollut isän tytär lapsena ja se suhde oli “läheisempi” kuin mulla ja äidillä. Tämä on voimistanut suhdettani maskuliiniseen energian ylikasvuun minussa.Murrosikä, mun maailmani näkökulmasta olisi ollut se siirtymä, kun ollaan muuttumassa naiseksi, irtaannutaan isästä ja mennään äidin kanssa enemmän opettelemaan feminiinisyyttä.
Itselläni huomasin tuonkin vaiheen jääneen väliin.Olin niin vahvasti suorittaja, perfekstionisti ja halusin tehdä, pärjätä ja onnistua itse. Tämä oli yksi tärkeä havainto siitä mitä on olla maskuliininen. Tunteminen ja tunteilla, armollisuudella, empaattisuudella itselleni…. mitäs se on?

Lisää kirjoittajalta Sisimmän VOIMA / Eva-Lena

Askel kohti ystävyyttä!

Voisiko viholliset nauraa yhdessä. Minulla on unelma, unelmista suurin. Se on nyt...
Lue lisää

Ei kommentteja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.