ULLA-MAIJA TAKKUNEN: Maalla elämisen ihanuus puutarhanaisena

Voi kuinka tuleva puutarhakausi hiveleekään naiseuttani jo näin mielikuvissanikin. On jälleen aika kylvää kaikkea iki-ihanaa! Kylvän kasvien lomassa luottamusta, kylvän syvempää ymmärrystä, kylvän naiseuden siemeniä. Sielunkuvissani liihotan keijumaisen kauniisti, vahvoin askelin, päämäärätietoisena jalat pyhän maan pinnalla puutarhassamme. Ihastelen. Ekologista puutarhasuunnitelmaa suuressa innostuksessa tehdessäni, matkaan hiljaa mielessäni tulevaan kesään ja hivelen hiljaa myös muistoja edellisen kesän sadosta. Minulla on intohimo. Ja jo intohimojen ilmentäminen intohimoisesti tukee naiseuttani. Puutarha ja vieläpä oma kotipuutarha kaikkine luovuuden kukkineen ja mahdollisuuksineen inspiroi minua etenevästi. Välillä mietin voiko vielä syvemmälle puutarhaintohimoon sukeltaa, mutta kyllä voi. 

Luonnon seuraaminen ; auringonvalon tutkiminen, maaperän hellä koskettelu, pörriäisten sun muiden elämän äänten kuuntelu, kaivaminen, jonkin asteinen kitkeminen, kylvö, istutus ja elävät unelmat todeksi. Sydämeni paikalla on tuo taivaitten aurinko ja sisälläni paistaa, aistini maistaa elämän.Perheemme saa puutarhastamme taivaallisen ravinteikasta ravintoa osakseen. Villivihanneksia keräämme lautasillemme päivittäin, aina toukokuulta lokakuulle. Juhannuksen tienoilla puutarha antaa kenties ensimmäistä ihmisen kätten ja maaperän kanssa yhteistyössä kehittyvää ravintoa. Pakkasen puraisema lehtikaali tarjoaa viimeisiä puutarhan satoja, ruohosipuli ja kaikki nuo villivihannekset ensimmäisiä. Kyllä sitä toivoisi, että jokaisella olisi mahdollisuus saada yhtä ravitsevaa ja puhdasta sekä kaunista ruokaa.

Kaikkea kasvatellessani koen luovani. Minä luon. Luon kauneutta ja tuen elävää elämää. Synnytän elämää. Avovarpain aamukasteessa itsekseni ihaillessani ja katsoessani kaiken kasvua, liihotan naisena. Miltei vaikea sanoiksi pukea sitä herkkyyttä mitä tunnen puutarhassa. Naisena olemiseen kuuluu minussa tämä herkkyyden ilmentäminen ja herkkyyteen avautuminen. Herkkyys yhdessä vahvuuden kanssa. Tekeminen tukee maskuliinisuuttani kaikessa feminiinisyydessäin. Puutarha tarjoaa tasapainoitusta, vaikkei näiden voimien ole tarkoitus olla samalla viivalla.

Täällä maalla eläessäni olen myös saanut ehkä yllätyksellisestikin kokea, kuinka mieheni tekemät ns. miestentyöt luovat minulle tilaa olla enemän ja enemmän nainen. Ennen pyyhin rukkasella kaikenmoiset luokittelut miesten tahi naistentöihin ja edelleen teemme kyllä molemmat aivan kaikkea. Silti esimerkiksi mieheni tehdessä halkoja kirveen kanssa minussa herää jotain jopa alkukantaisen naisellista ja mietin ” hän pitää huolta perheestään ”.

Maalla elämisen ihanuuksiin kuuluu elämässäni kyllä pyyteetön naapuriapu.He auttavat aivan kaikessa, mitä vain osaamme pyytää. Kuinka turvallinen tuntemus lepääkään minussa, kun tiedän naapurin katsovan piipustamme kohoavaa savua sillä ajatuksella että ” on Ulla-Maija kotona, pidetään huolta täältä etäältä”. Se huojentaa, vaikkei minua täällä pelota yksinkään tai kaksin poikamme kanssa olla puolison ollessa työmatkoillaan. Jos sydämessäsi on kutsu muuttaa maalle tai perustaa puutarha kaupunkiin, ota rohkeasti tämä askel. On niin tärkeää elää ympäristössä, jonka kokee tukevan kokonaisuutta. Elämä kantaa ja elämä opettaa. Puutarhurointikaan ei ole tähtitiedettä, alkuun pääsee maaperää ymmärtämällä ja tutkimalla.

Puutarhassa mikään ei ole koskaan valmista, niin kuin ei minussakaan – silti kaikki on juuri siinä hetkessä täydellisesti. Aina en sitä näe, täydellisyyttä, vaan katson keskeneräisyyteen huokaillen kyyneleet silmissä pienen navettamme pienillä portailla. Puutarhani herättää tunteita ja pyrin niiden virtauttamiseen vapaasti. Vielä on pyhää työtä tehtävissä senkin suhteen – olen ihanan keskeneräinen. Olen keskeneräinen puutarhurinna keskeneräisessä puutarhassa. Jonkinlainen äidillinen huolenpito ja syvä rakkaus kasveja kohtaan väreilyttää sydäntäni vahvasti pihamaallamme. Siemenestä kasvaa aikuinen, hedelmällinen kasvi, joka lopulta jälleen maaksi maantuu. Ensi kesää siivittää myös se ihana ajatus, että tuolloin jo runsaan vuoden ikäinen palleromme, poikamme, saa kontata tahi halutessaan kävellä vapaasti avojaloin pihapuutarhassamme, laskea pienet, pehmeät sormensa multaan. Se tulee olemaan aivan uusi puutarhaseikkailu niin minulle kuin hänellekin. Seuraan hänen kasvuaan kuin kaikkien kasviemme elävää kasvua.

Lisää kirjoittajalta Naiseuden Voima

JUTTUTUOKIO: Leena Siitonen

Leena Siitonen on juuri julkaissut Lempeän elämän käsikirja säätäjille- kirjan. Leena oma...
Lue lisää

Ei kommentteja

  • Kiitos KeijuSuloinen PuutarhaNainen, Kiitos!
    Tekstiesi lukeminen tukee sisälläni uinailevaa naiseutta soitellen sen herkkiä säveliä myös kuviesi kauneudessa kylpiessään. Olla olemassa, elää unelmaansa, oppia ja kokea, sormet mullassa, varpaat aamukasteessa tahi lumihangessa tallustellen, katse tähyillen taivaanrantaa mieli muistellen mennyttä tai luoden tulevaa… Tässä Naiseudessa on keskeneräisenä hyvä olla ja hengittää raikasta helmikuun ilmaa ♥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.