Maailman lapset ovat meidän

Viime yönä mennessäni nukkumaan aikomukseni oli lukaista pari sivua erästä mielenkiintoista kirjaa, mutta päädyinkin lukemaan hylätyn pikkupojan Hopen koskettavaa tarinaa. Kaksivuotias nigerialainen poika oli hylätty, koska hänen vanhempansa epäilivät häntä noituudesta ja hän oli todella laiha ja nälkiintynyt. Olen muistaakseni aiemminkin lukenut tästä jossain.
Picture

Vaikka tällä tarinalla oli onnellinen loppu, tiesin, että otin riskin, koska sen nostamat tunteet saattaisivat häiritä nukahtamistani. Aiemmin päivällä käsiini oli päätynyt lomailupaikassamme myös iltalehti, jossa käytiin läpi Nizzan terrori-iskua, jossa menehtyi myös useampi lapsi. Eikä tämä riitä. Samana päivänä katsomassani uudessa Tony Robbins -I Am Not Your Guru -elokuvassa tunnelatauksen nosti erityisesti erään naisen puheenvuoro. Häntä oli hyväksikäytetty seksuaalisesti jo lapsesta alkaen erään yhteisön toimesta eikä elämä ollut kovinkaan helppo…

Miksi näitä negatiivisia juttuja, joita maailmassa riittää ja joista mediakin jaksaa uutisoida päivittäin?Annina kirjoitti aiheesta, ajoittaisen suremisen tärkeydestä äskettäin ja samoihin aikoihin olen itse havahtunut siihen, että välillä on hyvä poistua hetkellisesti omasta turvallisesta kuplassa, jossa maailma kokonaisuudessaan suljetaan pois. Ehdottomasti pitää mielestäni keskittyä hyvään. Mutta kun kokee olevansa tarpeeksi vahva, on hyvä vierailla välillä siellä turvattomalla ja toivottomaallakin maalla. Nähdä maailma kokonaan, silmiä ummistamatta. 

Sillä autettavia riittää ja meillä on voima ja mahdollisuus auttaa. Juuri meillä, länsimaisilla naisilla, jotka ovat kehittäneet vahvoja ominaisuuksiaan ensin tullakseen tasa-arvoisiksi. Nyt tätä vahvuutta voidaan käyttää uudella tavalla hyväksi, ei vain oman navan eduksi rakentaaksemme paremman elämän itseämme varten vaan koko maailman vuoksi. Tarvitsemme sen päällerakennetun vahvuuden lisäksi vain paljon henkistä vahvuutta: empatiaa, herkkyyttä, ymmärrystä ja etenkin pyyteettömän rakkauden ja yhteyden voimaa. 

Maailma on täynnä Hopeja, hylättyjä lapsia, traumatisoituneita lapsia, tuki- ja sijaiskotia etsiviä lapsia, yksinäisiä vanhuksia, kodittomia eläimiä, apua tarvitsevia aikuisia ja ne kaikki tarvitsevat meitä. Olemme yhtä koko maailman kanssa. Äidiksi tultuani minäkin kohtasin sen valtaisan menettämisen pelon ja tuskan liittyen omien lasteni menettämiseen. Olen myös tajunnut, että en ole äiti vaan omille lapsilleni vaan koko maailmalle. En puhu nyt konkretian tasolla vaan puhun siitä valtaisasta äidillisestä voimasta, joka rikkoo kaikki rajat ja jolla on jopa yliluonnollisia voimia. 

Niin kauan, kun keskitymme vain omien, pinnallisten tarpeiden täyttämiseen elämä tuntuu tyhjältä. Niin kauan, kun suoritamme elämää, koitamme selviytyä arjesta, parantaa omia tunnetilojamme, hankkia elämyksiä, emme tule saavuttamaan sitä mitä sydämessämme kaipaamme. Todellinen täyttymys, rauha tulee siitä, että elämme todeksi elämäntehtäväämme ja annamme maailmalle oman potentiaalimme. Tässä mittakaavassa kaikki muu on turhaa. Odotamme oikeaa hetkeä, mutta ei. Sitä ei tule vaan meidän tulee toimia nyt. Pieniä askelia, pieniä tekoja, pieniä sanoja – itsesi ulkopuolelle. Näet, että metsä alkaa vastata kun sinne huutamaan.

Takaisin Hopen tarinaan ja nukkumaanmenoon. Olotilani oli surullinen, mutta juttu oli pakko lukea. Katson nukkuvaa poikaani vieressäni ja tunnen kiitollisuutta ja rakkautta siitä, että voimme elää näin hyvää elämää juuri nyt.  Jonkinlainen jännitys tuntuu silti sisälläni – miten voisin itse auttaa enemmän? Sitten yhtäkkiä mies tuli viereeni, päälleni makaamaan ja halasi minua. Itku tuli. Sain purkautettua sen, mikä oli kasautunut päivän mittaan sisälle. Hän ei kysynyt mitään mutta halusin itse sanoa että itken maailmantuskaa. Se oli hyvää ja tarpeellista itkua joka purkautuessaan vapauttaa ja irrottaa kerääntyneen jännitteen.

Tästä lähtökohdasta voi sitten toimia vapaaammin ja ottaa uuden päivän vastaan puhtaalta pöydältä. Voin kokea entistä vahvemmin, että omassa elämässä on jokin merkitys ja tarkoitus. Tony Robbins, jonka jalanjälkiä mieheni seuraa, on tästä upea esimerkki. En tiedä heti parempaa esimerkkiä, joka eläisi todellakin täyttä potentiaaliaan ja antaisi kaiken itsestään maailmalle. Suosittelen lämpimästi tuon elokuvan katsomista (esim. Netflixistä), koska se on kuin olisi itse valmennuksessa. Tony vapauttaa ihmisiä tuntemaan tuskansa, jotta voi sitten toimia ja antaa itsestään maailmalle. Tonyn kuin mieheni viesti on vahva: muutos voi todellakin tapahtua hetkessä, kun annamme sille mahdollisuuden. Samalla viesti on epämukava, jonka vuoksi suurin osa välttelee tämäntyyppistä materiaalia: muutos parempaan vaatii vastuunottamista omasta elämästä. Tämä on suurelle osalle ihmisistä vierasta ja epämukavaa. 

Jokainen päättää itse, miten haluaa elää. En halua päättää kenenkään puolesta, mutta haluan itse antaa parhaani itsestäni elämälle. Huomioiden sen, että välillä on kausia, jotka vaativat enemmän pysähtymistä ja tekemättömyyttä, välillä taas niitä toisia. Mukavuusalueelle on kuitenkin helpompi usein jäädä, kuin ottaa niitä askelia ja kohdata ELÄMÄ silmästä silmään. 

Mikä on kenenkin tapa auttaa, se tulee jokaisen oivaltaa. Auttamiseen tulee mennä rakkaudesta ja sydämen kutsumuksesta, ei pelosta ja syyllisyyden tunteesta käsin. Meillä jokaisella on jotain annettavaa, jotta maailmasta tulisi parempi paikka. Tänään. 

Picture

Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2 / Heidi Harju

Manifestoi unelmiesi elämä (updated)

Oletko selkeyttänyt itsellesi, millaista elämää haluat elää? Mitkä ovat todellisia unelmiasi? Muistatko...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.