Loppuvuoden lempeä toivelista

Hei ihana,

Toivon, että vuoden viimeinen viikko pitelee sinua lempeästi.

Toivon, että ihosi tuntee koko aistimusten paletin – hipaisuja, valon, sylin, varjon, ajatuksia, – ja tallettaa sen muistiinsa, sillä ihon muisti on syvin. Mutta jos saat haavan ja rikkinäinen ihosi vuotaa kipeästi, toivon, että pyyhit veren hiljaa pois sitä mukaa, kun sydämesi sitä jaksaa pumpata ja suutelet haljennutta kohtaa. Sinun omaa pintaasi.

Toivon, että maailma näyttäytyy sinulle turvallisena. Että jokaisen askeleesi alla on vakaa maa, että jokainen hengenvetosi on rikas ja rauhallinen. Mutta jos tunnet pelon ja hengästyt ja kompastelet, toivon, että jaksat nousta vielä kerran, kulkea hitaasti kotiin ja levätä. Tai ehkä huomaat, ettei ole mentävä mihinkään ja annat surusi lämmön rakentaa kodin siihen paikkaan.

Toivon, että jumalasi sallii sinun lipua lähemmäs unelmaasi ja täydellistä itsesi toteuttamista. Tai jos et usko jumaliin, niin toivon, että maailmankaikkeuden hiukkaset ovat sopivassa asennossa, jotta kykenet mahdollistamaan itsellesi saman. Mutta jos universumi heittääkin hiekkaa silmiisi ja sokaistuit, unohdat hetkeksi mitä varten sinä olet olemassa, toivon, että hiekanjyvät hiovat silmäsi yhä kirkkaammiksi tarkoituksellesi. Sillä tiedäthän, että olet tärkeä ja oikein.

Viimeisenä toivon, että rakastat.

Pysähdy –
kaikki on kauniisti ja hyvin.
Sylissäsi lepää koko vuosi,
kahdentoista kuukauden kertomus
sinun hapuilevalla lapsen käsialallasi.

Silti täydellinen,
kuin pieni elämä.

Hengitä –
se on valmista, minkä täytyykin.
Sinä itse nimittäin,
niin uskomattoman rohkea,
väsynyt.

Ehkä sytytät kynttilän.
Sytytät toisen.
Sytytät pienen liekin sielusi sisuksiin.

Lisää kirjoittajalta Miten elämä lausutaan?/ Pinja Uotila

Kenen unelmaa elät?

Soundtrack: Aretha Franklin – Let It Be  Koko syksyn olen paininut päämärättömyyden...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.