Liikuntani raskaana

 

Ennen raskaaksi tuloa olin hellittänyt liikunnan osalta aikalailla. Saatoin ennen muinoin treenata kahdesti päivässä aika koviakin settejä. Olen treenaillut enemmän tai vähemmän aina 6 -vuotiaasta saakka. Vaikka suurimmaksi osaksi olen nauttinut liikunnasta, alkoi se jossain vaiheessa rajoittaa elämääni liikaa.

Kun ajatuksista n. 80% pyörii ruoan ja treenin ympärillä niin muulle ei jäänyt kauheasti tilaan. Oma napa oli maailman keskipiste. Tylsää, niinpä laitoin vuoden 2011 aikana treenamisen “jäähylle”. Kokeilin elämää ilman säännöllistä liikuntaa. Painoni nousi mutta ensimmäistä kertaa elämässäni en kokenut siitä ahdistusta.

2012 vuoden elokuussa tulin raskaaksi. Viikolla 7 taisi alkaa pienoinen pahoinvoiva olo ja väsy. Se meni kuitenkin muutamissa viikoissa ohi ja sitten kehoni ja mieleni valtasi hyvänolon tunne. Kehoni tuntui hyvältä ja löysin taas liikunnan ilon. Söin terveellisesti ja ravitsevasti; paljon kasviksia ja marjoja, vältin kaikkia lisäaineita, suosin luomua ja tankkasin hyvälaatuisia rasvoja+vitamiineja+hivenaineita. Voin todella hyvin ja olin energinen.

Kävin säännöllisesti salilla ja lenkillä. Voimatasoni nousi raskauden myötä. Tämä ehkä johtui myös siitä etten ollut treennannut salilla paljoakaan ennen raskautta. 1/3 aikana tein aivan normisettejä penkkiä, kyykkyä, vetoliikkeitä jne. ja jatkoin samallalailla oloni ollessa hyvä aina viimeiselle kolmannekselle saakka.  Kyykkytreenit kulkivat erityisen hyvin koska lantion alueen jänteet ja liitokset alkoivat antamaan periksi raskaushormonien ansiosta. Kyykkyasentoon meno oli erityisen helppoa ja teinkin siinä paljon venytyksiä koska tiesin siitä olevan hyötyä synnytys tilanteessa. Suoria vatsalihaksia en tehnyt mutta syviin tukilihaksiin keskityin huolellisesti.

Tein aikalailla loppuun saakka salitreenejä, ja kun Oliveria ei laskettuna aikana alkanut kuulua niin muutamaan otteeseen tuli noustua Mustavuoren laskettelurinnettä ylös alas. Valmistauduin synnytykseen kuin yleisurheiluaikana tärkeisiin keihäskisoihin. Jännitti, mutta fyysinen vire oli pidettävä oikein hyvänä ja mielikuva harjoittelun avulla  vahvistin positiivista kuvaa tulevasta.

Kaikki meni synnytyksen osalta hienosti ja palautuminen oli yllättävän nopeaa. Huolellinen valmistautuminen ei ollut mennyt hukkaan. Lähdin liikkumaan muutama viikko synnytyksen jälkeen. Jälkeenpäin ajatellen ehkä liiankin nopeasti, sillä nivuseni otti pientä osumaa kyykky- ja hyppely treeneistä. Tämän asian suhteen olen toivottavsti viisaampi jos vielä saan kunnian vauvaa mahassani kantaa.

Harmillisesti en ottanut raskaana ollessa treeni kuvia tai en niitä ainakaan mistään löydä. Tässä kuvassa kuitenkin vaatteet joita pidin urheilessa raskaana useasti =D

Koivunmahlaa muuten tässä kerään.

Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus

Millainen on menestyjä ja pystyykö sen näkemään ulkopuolelta?

Ensiksi täytyyi määritellä mitä menestys on ja annatko muiden vaikuttaa siihen miten...
Lue lisää

Ei kommentteja

  • Hieman erilainen raskaustarina kuin mitä usein kuulee! Mullahan se meni niin että 3. Viikosta 4. Kuun loppuun oli pahoinvointia ja pari kk meni lähinnä sängyn pohjalla koska se oli niin pysäyttävää. Ehkä sillä oli joku tarkoitus, olihan mun elämäkin aika menevää sitä ennen. Alkuraskauden liikkumattomuus vaikutti kuitenkin niin että kehosta tuli toispuoleinen ja olkapäät/selkä sekä lantion alue menivät huonompaan kuntoon. Missään vaiheessa raskautta ei myöskään kävelyä ja lempeää joogaa rankempi liikunta resonoinnut 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.