Liika kontrolli uuvuttaa naisen – miten päästää irti?

Oletko aina vastuussa? Johdat perhettäsi. Korvaamaton. Annat, annat, annat. Mieskin on vain yksi lapsista. Ajatteletko, että elämä olisi helpompaa, jos asiat ympärilläsi vain muuttuisivat helpommiksi?

Mikäli koet jotain edellämainituista, epäilen, että tunnet säännöllisesti uupumusta, turhautumista ja fyysisen ja henkisen energian sekä vetovoimaisuuden ja seksuaalisuuden alentumista – kaikkea tai jotain näistä. Pidät heikkouden ja tarvitsevuuden tunteet visusti sisälläsi, koska joku kontrolli pitää elämässä olla – vai pitääkö?

Juuri tämä kontrolli, johon olemme oppineet pienestä asti, uuvuttaa meidät naiset ja estää nousemasta uudelle tasolle. Elämän – oli se sitten perheen, oman itsensä, toimintamallien, ajatusten tai tunteiden kontrollointi ei ole meille naisille biologisesti ja psyykkisesti luontaista. Me olemme täällä tuntemassa, nauttimassa, antautumassa ja alunperin hoivaamassa ja ruokkimassa lapsiamme miesten tehdessä raskaat työt. Sittemmin teollistumisen, ja raskaiden töiden vähentymisen myötä esiin noussut ajattelua vaativa työ on korvannut fyysisyyden. Mielessä ja päässä oleminen on miehelle luontaisempaa, silti niin monet naiset käyttävät aivojansa selvästi yli niiden luontaisen kapasiteetin – ja täten kuormittuvat, unohtavat kehonsa viestit ja tarpeet ja sydämensä toiveet. 

Minä haluan antautua!

No todellakin, se vasta on jotain. Mutta mitä se antautuminen on, siitä meillä ei monesti ole aavistustakaan. Kerrompa tarinan, joka toistui aika monta vuotta meidän perheessämme. Mies on ollut päivän töissä ja minä (usein yksin) lapsen kanssa kotona, ”vähän” väsyneenä päivän jälkeen. Mies tulee kotiin ja minä odotan, että saan purkaa tunteeni hänelle. Mies lähestyy oveamme ja odottaa, että olen iloinen hänen tultuaan kotiin. Sen sijaan hän saa vastaansa kiukkuisen vaimon, joka antaa kuulla, mitkä kaikki asiat ovat huonosti. Ilahtumisen sijaan hän saa vastaansa syytöksiä. 

Oletko sinä joskus purkanut tunteitasi – vihaan, kiukkua, raivoa puolisollesi tai lapsillesi? Minä olen aika hyvin säästänyt lapset, mutta puolisoni on saanut kuulla kunniansa. Mutta enää en raivostu, en kiukustu enkä suutu. Ainakaan siinä mittakaavassa, mitä ennen. Jos puuska iskee, se on aika hillittyä tai menee hyvin nopeasti ohi. Mitä teen toisin? 

Olen oivaltanut, että näiden pinnallisten tunteiden: vihan, kiukun ja ärsytyksen takana on jotain muuta. Siellä on jotain, mikä on tukahdetettu sinne syvälle jo pienestä asti. Olen saanut lapsena kehuja ja kannustusta itsenäisyydestäni, vahvuudestani, omatoimisuudestani ja pärjäämisestä. Sen sijaan itkun tullen olen kokenut, että sitä on vähätelty tai ”painettu sivuun”. Minun on myös pitänyt olla vahva, koska siskoni oli herkkä. Opin mallin, että minun pitää suojella heikompaa. Ja kyllä, äitini otti huomioon tunteeni  ja jopa ylikorostavasti oli antamassa hoivaa. Mutta isäni sen sijaan toimi toisin – ja arvaa kumpaan vanhempaani olin samaistunut? Kumpaa arvostin enemmän? Kumpaa uskoin? Kumpaa mallinsin?

Suurin osa naisista on mallintanut toimintaansa isältään eli samaistunut maskuliiniseen energiaan ja toimintamalliin. Olemme omaksuneet, että maskuliininen tapa käsitellä tunteita on parempi, kuin feminiininen, tunteille antautuminen – koska feminiininen on heikko. Haavoittuvuuden, surun, itkun, herkkyyden ja kaikenlaisen ”heikkouden” näyttäminen ei kannata – koska silloin olet heikko! Silloin et pärjää, koska täällä elämässä on kyse pärjäämisestä ja vahvuudesta! 

Kun toimimme maskuliinisesta energiasta ja toimintamallista käsin, joka on huonolla tavalla ohjelmoitua, kuormitumme ja voimme jopa kokea, että joku riivaa meitä, piiskaa ja pakottaa puskemaan, vaikka järjellisellä tasolla tietäisimme, että se ei ole meitä itseämme. Tunnekehossamme olevat selviytymismallit ohittavat järjen ja sydämen ja ne aktivoituvat sieltä niin kauan, kuin emme niitä tiedosta ja ymmärrä.

Koska tunteet pitää purkaa johonkin, emmekä osaa kääntyä tutkiskelemaan epämukavia tunteita sisällepäin, suuntamme huomiomme ulospäin. Kun sisältä ei löydy vastausta, rauhaa ja rakkautta, on helppo hakea hetkellistä helpostusta tuskaiseen tilaan suklaasta, alkoholista, tunnesyömisestä, tv:stä, netistä, liiallisesta työnteosta tai mistä tahansa riippuvuudesta. Sen jälkeen olomme on usein kaksi kertaa huonompi. Meille annettiin mahdollisuus kohdata tunne ja antautua, mutta sivuutimme sen jälleen kerran. Auts. 

Meidän tuleekin nyt poisoppia kontrollista, jonka olemme oppineet tällä patriarkaattisella aikakaudella. Kun kontrolloimme sisällä olevia tunteita, jotka pelottavat meitä, pysymme kovassa energiassa, joka ei palvele enää täyden naiseuden kokemista. Kontrollin oppimisella on ollut tärkeä tehtävänsä, jotta olemme vahvistuneet ja pystymmekin käyttämään vahvuuttamme nyt hyväksemme toimiessamme täällä maailmassa ja ilmentäessämme omaa potentiaaliamme. Mutta vahvuudella ja kontrollilla ei tee mitään, jos se hallitsee meitä. Sielumme ja sydämemme huutavat antautumista ja vapautta – kaikilla elämän osa-alueilla. Myös lapsemme toivovat rentoa ja elämästä nauttivaa äitiä, joka ei aina pomota. Puolisomme toivoo (ainakin salaa ja ehkä tietämättään) suhdetta, jossa aidosti maskuliinisempi osapuoli saa kokea johtavansa ja olla vahvempi. Tämä matka naiseksi on kuitenkin etenkin meille itsellemme. Sillä me haluamme kokea olevamme naisia. Haluamme olla omassa voimassamme, jossa ei tarvitse yrittää olla mitään muuta, mitä on. 

Minä haluan olla kokoNAINEN.
Haluan AVATA sydämeni
Haluan olla oma itseni, en mikään HITON KAAVA!

Maskuliinienergiaa on kahdenlaista; hyvää ja huonoa. Kun toimimme hyvästä energiasta käsin, saamme asioita aikaiseksi, osaamme pitää puolemme ja rajamme sekä elämässämme on hyvänlainen järjestys, mutta myös paljon iloa ja rakkauden tunnetta. Kun osaamme käsitellä huonon maskuliinisuuden pois itsessämme, myös parisuhteemme tasapainottuu, koska suhde ei toimi, jos siinä on “kaksi miestä”. 

Takaisin tarinaan.

Mitä teen nyt toisin, kun mies tulee kotiin? Hymyilen hänelle (vaikka olisin väsynyt). Antaudun hänen halittavaksi. Kerron, että olen väsynyt ja poikki – vaikka enää en ole läheskään niin usein. Uskallan myös itkeä, jos siltä tuntuu, ja koen täten palautuvani ja saavani tukea. Pääsen sydämeeni, kotiini, ytimeni. Osaan reitin sinne ja annan toisen auttaa. Sisälläni oleva feminiinisyys, pikkutytöstä naiseen saa tarvitsevaa hoivaa ja täten voin kokea olevani kokonainen.

Aina en onnistu, mutta useimmiten jo kyllä. Vain harjoittelemalla oppii uutta. Myös ystävien kanssa negatiiviset olotilat ovat sallittuja ja niille voimme saada tukea ilman, että tarvitsee lähteä syyttämään muita tai käyttää muita ei-rakentavia tapoja. 

Oletko kyllästynyt kontrolloimaan itseäsi ja elämää ympärilläsi? Haluatko luopua siitä ja alkaa elämään? Haluatko vapauttaa sisäisen naisesi?

Toimintastepit: 
1. Tunnista oma toistuva tunnekaavasi ja toimintamalli, jossa toimit ei-rationaalisesti ja sydämettömästi, vastoin omia arvojasi
2. Kerro löydöksistäsi läheiselle, johon voit luottaa, kuten puoliso tai läheinen ystävä
3. Kun tilanne on päällä, pyydä tukea (mikäli mahdollista) ja pyri toimimaan eri tavalla kuin ennen. Kysy itseltäsi: miten löydän tien sydämeeni? Esimerkiksi: halaa, puhu, kirjoita, hypi, tanssi, ravistele kehoasi, improvisoi, huuda tyynyyn, mene toiseen huoneeseen rauhoittumaan…
4. Anna itsellesi paljon rakkautta, hyväksyntää ja aikaa. Vain harjoittelemalla muunnamme varjot valoiksi!

Picture


Ajankohtaista NYT:
Picture


Picture


​Liity postituslistalleni ja saat “Tunnista Sisäiset Tarpeesi” – VOIMApdf:n

Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2 / Heidi Harju

Manifestoi unelmiesi elämä (updated)

Oletko selkeyttänyt itsellesi, millaista elämää haluat elää? Mitkä ovat todellisia unelmiasi? Muistatko...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.