Lapsivuodeaika on ohi

Picture

Viikot vierii kovaa kyytiä ja kevät on jo pitkällä! Urho-vauvan syntymästä on kahdeksan viikkoa ja lapsivuodeaika alkaa virallisestikin olla ohi. Tähän kahdeksaan viikkoon on mahtunut paljon ja se on ollut aika erilainen kokemus mitä esikoisen kanssa. Esikoisen ollessa vauva, pystyi kaiken huomion antamaan hänelle ja pinna ei ollut läheskään niin kireällä kuin nyt on välillä ollut. Kaikenlaisia tunteita on siis mahtunut tähän niin ihanaan ja lyhyeen postpartum aikaan mutta vuoristoradan lailla seilaavat tunteet kuuluvatkin tähän ajanjaksoon oleellisesti.Uusi tulokas on saanut nimenkin. Järjestimme Pohjanmaalla sukutillalla suhteellisen suuret nimenantojuhlat pääsiäisenä. Vietimme hieman yli viikon siellä ja tekemistähän siellä piisaa! Urho Otava nimeen päädyimme viime hetkellä. Urho nimi kilpaili Pyryn kanssa loppuun saakka, mutta poika oli selvästi enemmän Urhon näköinen kulmien alta tulevine tutkailevine katseineen, joten lopuksi nimi oli hyvinkin selvä. Urho sai mitä parhaimmat kummit Heidistä ja Heikistä. Henkisen puolen sekä ihmistaitojen opetus on tällä tulokkaalla siis hyvissä käsissä <3


Picture

Urho, Jaska, minä, Heidi, Heikki ja Lumikki. Molempien vauvojen isoveikat puuttuu kuvista, sillä heillä oli parempaakin tekemistä =DTämä uusi tulokas on aika rauhallinen tapaus. Hän on nukkunut alusta saakka yönsä pääsääntöisesti todella hyvin. Imetän 2-3kertaa yössä mutta koska itse olen hyvä uninen, niin imetys sujuu rennosti puoliunessa makuuasennossa. Monet ovat kertoneet, että heidän vauvansa saattaa olla yöaikaan parikin tuntia hereillä mutta meidän pojilla ei sellaisesta ole ollut tietoakaan. Johtuisikohan siitä että molemmat ovat syntyneet iltapäivällä ja synnytyksen takia en ole joutunut valvomaan. Tiedä sitten mutta tähän tilanteeseen olen erittäin tyytyväinen. Vauva on kasvanut hienosti ja kaikki tuntuu hänellä pientä flunssaa lukuunottamatta olevan hyvin. Perustyytyväinen vauva niin kuin neuvolassa todettiin.

Esikoisella on ollut sitten hieman enemmänkin sopeutumista tähän uuteen tilanteeseen. Mustasukkaisuus kohtauksilta ei ole voitu vättyä. Välillä tuntuu, että hän testaa kaikin keinoin vanhempiensa hermoja. Kaikki kolttoset mitä kotona vaan voi keksiä, on kokeiltu sekä hieman myös nyrkkejä vauvalle näytetty. Välillä hän on viemässä vauvaa takaisin sairaalaan ja seuraavassa hetkessä jo pussittelemassa ja halailemassa häntä. Sisarusrakkaus on ja voi siis hyvin.

Picture

Yli 10 vuotta ollut jumppapallo koki Oliverin käsissä kohtalonsa.Täältä pääset seurailemaan tälläisiä sekä muita kuvia enemmänkin.Yöunista on välillä joutuntu tinkimään, Oliverin itkiessä mun perään tunnin välein, vaikka nukutaan perhepedissä. Tätä ei onneksi nyt joka yö kuitenkaan ole tapahtunut. Vaikka hän on siinä ihan lähellä niin vauva on kuitekin vienyt paikan äidin kainalosta ja sekös ottaa koville. Tämä johdosta on niin esikoinen kuin äitikin tosi väsyneitä välillä ja tunteet kuumenevat puolin jos toisin. Onneksi kuitenkin yhteenoton jälkeen puhutaan asiat selviksi ja pyydetään anteeksi.

Sanotaan että lapset ovat tulleet opettamaan vanhempiaan ja allekirjoitan tämän täysin. Nyt kun kolmevuotias on tahtoiässä ja vauva tullut vielä jakamaan huomion, on se erittäin hyvää kärsivällisyyden kasvatusta myös itselleni. Tästä se kasvattaminen ilmeisesti lähtee, sillä koen että ensimmäiset pari vuotta olivat hyvin helppoja, etenkin vauva-aika.

Picture

Osaa se isoveli hienosti hoivata ja helliäkin uutta tulokasta. Sylissä pitäminen on Oliverille erittäin mieluista.Olen huomannut että lasten kanssa kommunikointi ja ihmissuhde taidot ovat erittäin tärkeitä. Lapsi peilaa suoraan ja rehellisesti itselle takaisin omia tunteita ja tuntemuksia. Jos hermostun, niin on varmaan että lapsikin hermostuu, eikä suostu tekemään mitään. Lapsen kiukkuun ei kannata lähteä mukaan vaan yrittää olla sille mahdollisimman hyvin läsnä, ottaa syliin tarvittaessa ja muutenkin rauhoitella ja olla lähellä. Tunteiden sanoitus alkaa olla tosi tärkeää tuon kolmevuotiaan kanssa, sillä eihän hänellä vielä ole minkäänlaista itsesäätelyä tunnepuolen asioihin. Suurta oppimista oppimista itselleni ainakin! Välillä onnistun mielestäni hyvinkin mutta sitten taas on niitä kertoja kun totean, että olisihan tilanne paremminkin voinut mennä. Kuuluu varmasti vanhemmuuteen, sillä kukaan ei ole täydellinen vanhempi eikä ihminen. Opiskelu ja itsetutkiskelu jatkuu siis tämänkin osalta. Joka päivä jotakin uutta ja vanhaa. Vanhat tunnelukot aktivoituvat ja tulevat päivän valoon.

Itseni huolehtimisesta en kuitenkaan ole ajoittaisesta väsymyksestä huolimattaa tinkinyt, sillä se johtaisi koko perheen kannalta huonoon lopputulemaan. Ilman liikuntaa tuntisin varmasti olevani tosi stressaantunut ja väsynyt. Olenkin tehnyt kaikenlaista kevyttä liikuntaa ja siitä voisin postailla erikseen. Ruokavaliopuolta olen myös hionut 10 ylimääräistä liikakiloa kohtaan. Huomasin, että ne eivät lähdekkään aivan itsestään niin kuin esikoisen kohdalla, vaan nyt tarvitsee hieman rajoittaa ruoan määrää jne. Ystäviä on tullut tavattua myös sopivasti, pidän myös kyllä perheen kanssa oleskelusta ja en ole kauheasti kaivannut ylimääräistä menemistä tähän lapsivuodeaikaan.

Picture

Sänkyselfie perhepedistä <3Lapsivuodeaikana ei kauheasti kannatta ylimääräistä tehdä mutta täysin tekemättömyys on itselleni stressaavampaa kuin pieni liikkeellä olo. Kaiken kaikkiaan voin kyllä todeta että on tämä aika ollut taas vaan ainutlaatuista ja väsymys ei sitä muuksi muuta.

Muistakaa hoivata ja kunnioittaa äidin palautumisaikaa. Se on monella tapaa herkkää aikaa ja silloin kaikenlainen äidin palautumista edistävä tuki on varmasti tervetullutta.

<3:lla
Elina

Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus

Epämukavuusalueella kasvaa?

Kaikki tietävät tunteen, että joku asia olisi hyvä tehdä mutta sitten epämääräiset...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.