Laivareissulla

​Ajattelin kirjoittaa pitkästä aikaa matkareportaasia, kun matkalla olo on kuitenkin herättää aina rutiininomaisesta arjesta ja tuo hyvää irtiottoa elämään. Lähdimme sunnuntaina päivä Tukholmassa risteilylle ystäväperheen kanssa. Emme ole lomailleet Porin sukulaisiamme kauempana Lumikin syntymän jälkeen ja viime vuosina yleensäkin aika harvakseen Suomen ulkopuolella. Viimeksi olimme vastaavalla risteilyllä Elinan perheen kanssa kaksi ja puoli vuotta sitten. Siitä jäi hyvä kokemus, koska yhdessä lomaillessa saa viettää kiireetöntä laatuaikaa useamman päivän ja se syventää luonnollisesti ystävyysuhteita ja rentouttaa yleensä niin lapsia kuin aikuisia.

Matkasimme Helsinkiin junalla, joka oli meille mieluisa vaihtoehto etenkin kun lapsia oli mukana. Junan leikkivaunu on lapsille yksi monista reissun kohokohdista, sen monet vanhemmat varmaankin tietää. Helsingin asemalta menimme ratikalla laivaterminaaliin, josta lähdimme Silja Serenadella matkaan. Heti alussa saimme matkaan hyvää huumoria, kun huomasimme, että perheemme oli sekoitettu hytteihin miten sattuu. Toiseen hyttiin oli laitettu minä, toisen perheen Lari sekä kaksi vauvaa Lumikki ja Tiitus. Toisessa hytissä taas oli Heikki, toisen perheen Maria sekä meidän Jere ja heidän Eevi. No, ajattelimme, että matkanvaraaja oli halunnut vähän säpinää lapsiperheen reissuun – tai jotain 🙂 Vaihtelimme avainkortit ja päädyimme kuitenkin hytteihin omien perheidemme kanssa. 

Picture

Ensimmäinen ilta meni nopeasti, kun laiva lähti viideltä ja olimme samaan aikaan varanneet buffetin. Buffetissa oli loistoruoat – ja hintakin oli kyllä sen mukainen. Isommat lapset kitisivät koko ajan paljon odotettuun pallomereen ja saimme keksiä kaikenlaisia temppuja, joilla pitää heitä ravintolassa. Lapsiperheiden syömisreissut, joilla on myös välillä nukutettavia vauvoja mukana eivät ole aivan yksinkertaisia vaan aikaa meillä meni moniin syömisiin jopa kaksi tuntia. On luksusta, kun tai jos saa hetken aikaa syödä rauhassa. Muistan kyllä, kuinka rauhassa syömistä osaa kovin paljon arvostaa sitten, kun lapsi on jo vähän isompi. Lopulta lapset pääsivät pallomereen stimuloitumaan ja sitten olikin jo iltapuuhien aika. Olimme sopineet, että miehet pääsisivät ensimmäisenä iltana “radalle”, joka tässä tapauksessa tarkoitti Suomen jääkiekkopelin katsomissa baarissa. Naiset jäivät lasten kanssa hyttiin ja tarkoituksenamme oli jatkaa jutustelua mahdollisesti käytävällä, muta lapset nukahtivat niin eri aikoihin, että päätimme lopulta vain nukkua hyteissämme. Meidän lapset nukkuivat kohtuullisen hyvin yön laivan hurinassa. 

Aamusta lähdimme Tukholmaan, jossa aikomuksemme oli suunnistaa Junibackeniin, joka on suosittu lastenmuseo täynnä Astrid Lingrenin satuihin sekä Muumeihin liittyviä asioita. Tästä paikasta kuulin ystävältäni Terhiltä, joka oli käynyt vastaavalla matkalla aiemmin tänä vuonna perheensä kanssa. Junibackeniin pääsi bussilla suoraan satamasta ja kaikki liikkuminen reissun aikana olikin todella sujuvaa. Koska vauvat nukkuivat perille saavuttuamme, miehet päättivät jäädä niiden kanssa ulos, kun vaunuja ei saanut ottaa sisään. Menimme siis Marian, Eevin ja Jeren kanssa Junibackeniin sisälle. Emme olleet kertoneet lapsille, mikä paikka on kyseessä vaan se oli yllätys. Olemme Jeren kanssa tutustuneet etenkin Peppi-satuihin ja muumit ovat myös edelleen kova juttu. 

Lapset reagoivat odotetusti. Junibackenissa oli upeita somisteita satuihin liittyen ja lapsilla oli kovasti touhuttavaa ja meillä äideillä oli päät pyörällä seuratessamme, missä lapset painoivat menemään. Vaikka oli maanantaiaamu, paikka oli ihan täynnä väkeä ja vähän se hälinä meitä kauhistuttikin välillä. Ajattelin Peppi Pitkätossun talon olevan paikan kohokohta (ja hieno se olikin), mutta onneksi menimme vielä viimeiseen ohjelmanumeroon eli satujunaan. Satujuna oli pitkästä aikaa jotain, joka teki oikesti aika suuren vaikutuksen myös aikuiseen, sen upeus tuli niin yllätyksenä. Kokemusta ei oikein pysty sanallisesti selittämään, mutta suosittelen lämpimästi Junibackeniin menoa vaikka pelkästään tuon junan vuoksi – ainakin jos olet satujen ystävä. 

Picture

Picture

Picture

Picture

Picture

Miehet olivat olleet kovin tyytyväisiä ulkoiluun ja päätimme jatkaa laivaan tällä poppoolla lounaan pariin, koska lähistöllä ei näyttänyt olevan potentiaalista ravintolaa ja lapsien kanssa sopivan ruokapaikan etsiminen saattoi olla haastavaa. Emme vain tajunneet, että laivassa sen seisoessa satamassa oli vain yksi kahvila avoinna! No, onneksi sieltä löytyi gluteenittomat vuohenjuustoleivät ja jopa raakakakkua, vaikka sitä emme ottaneetkaan. Päätimme syödä sitten illalla paremmin. Ennen iltasyömisiä pääsimme Marian kanssa laivan kylpylään, jonka olin onneksi bongannut ja sisällyttänyt uikkarit matkalaukkuun. Pari tuntia kylpylän poreissa ja drinksut nauttien oli aika luksusta meille äideille tässä tilanteessa. Ajattelimme, että reissun jälkeen olisimme ehtineet vielä meikkaamaan hyteille iltaa(mme) varten, mutta turha toivo, törmäsimme miehiin ja lapsiin heti kerroksemme aulassa. Siispä ei meikkaan vaan imettämään

Iltaruoan jälkeen meillä oli Marian kanssa tarkoitus lähteä laivan iltaelämään tutustumaan ja nauttia ehkä parit juomat. Suunnitelma oli kaunis, mutta tälläkään kertaa lapset eivät “ajoittuneet” sopivasti unille ja luovuimme suunnitelmasta. Olimme sitten Heikin kanssa käytävävällä juttelemassa jonkin aikaa, kun meidän lapset simahtivat aika nopeasti jo ennen kahdeksaa. Heikki nukutti Jereä yläsängyssä ja minä Lumikkia alasängyssä. Lapset nukahtivat samaan aikaan ehkä 15 minuutissa ja heitimme Heikin kanssa yläfemmat – näin tiimi toimii. Heikki meni suihkuun ja minä suhautin siideritölkin auki, pimeässä ja hiljaisessa hytissä. Koominen tilanne. Siirryimme sitten Heikin kanssa käytävään jutustelemaan ja Heikillä oli kädessään wc:stä otettu muovimuki, jossa oli homeopaattista kamomillaa tarkoituksena tarjota sitä tarvittaessa ystäväperheen vauvalle. Samalla Heikki venytteli käytävällä mm. lonkankoukistajia. Hetken päästä laivapoliisi tuli meitä kohti ja kysyi Heikiltä, onko kaikki kunnossa. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää, mutta ulkopuolisista meidän perheen touhut saattaa välillä näyttää vähän oudolta 🙂

Kolmen päivän aikana ehtii paljon. Syödä monta kertaa yhdessä, lapset saavat olla keskenään mielen määrin, miehet saavat olla keskenään vahvistaen maskuliinisuutta, naiset keskenään höpöttäen naisten juttuja, rentoa yhdessä oloa porukan kesken, väsynyttä yksin ja yhdessäoloa, monenmoista mahtuu. Lapset bongasivat jo alkumatkasta oksennukset kerroksemme aulasta ja juoksivat aina hytistämme naureskelemaan niille. Jere soitti pari kertaa hälytyskeskukseen ja siitä saimme myös actionia. Lari nukutti perheen vauvaa iltaunille kävelyttäen vauvaa vaunuissa ympäri laivaa. Kun saavuimme Helsinkiin, menimme vielä puistoilemaan ennen viimeistä ravintolareissua. Junassa olimme jo kohtalaisen puhki ja odotimme kotiin pääsyä. Ihanaa oli tulla kotiin. Ihanaa on mennä taas uudelle reissulle. 

Oikeanpuoleisessa kuvassa olemme kaikki juuri heränneet, siis aamuselfie. 

Picture

Picture

Picture

Picture

Picture

Picture

Picture


​Olen niin fiiliksissä siitä, kuinka upeasti meillä on mennyt Lumikin kanssa niin kotihoodeilla kuin reissuissa. Meillä on syvä yhteys ja minulla on äitinä luottamus siihen, että selviää mistä vain – ei vain tilanteista “jotenkin” vaan myös tunnetasolla. Pysyn sisäisesti rauhallisena, vaikka ulkoisesti olisi mylläkkää ja sen huomaa myös lapsen olemuksessa. Kiitollisuutta on olla osana tätä perhettä, elämässä tätä elämää.

Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2

Kiitos, rakas

Olipa kerran unelmien rakkaustarina ja parisuhde, jonka piti kestää mitä vaan.. Olin...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.