LÄHEISRIIPPUVUUS JA NARSISMI

Olen lähtöisin perheestäni, jossa olen kohdannut vanhempieni väkivaltaa pienestä asti. Aloin saamaan hylätyksi ja torjutuksi tulemisen kokemuksia ihan pienestä asti, koska äitini ei ollut emotionaalisesti saavutettavissa ja minulle ei sallittu tiettyjen tunteiden olemassaoloa, enkä saanut tarvitsemaani rakkautta, huomiota, hellyyttä ja hyväksyntää mitä lapsena olisin tarvinnut. Isäni narsismin takia pelkäsin hänen kontrolloimatonta raivoaan, kuinka hän syytti muita ja opin elämään elämää, jossa rangaistiin tietyistä käytöksestä ja tietyt mallit olivat ok.

Koin olevani pienestä asti erilainen kuin kaikki muut. Siksi seuranani on ollut aina syvä yksinäisyyden ja erilaisuuden kokemus ja kaikki lapsuuteni traumat ja haavat ovat vain vahvistaneet tätä kokemusta. Aloin myös kokemaan syvää häpeää itseäni kohtaan äitini ja isäni käytöksen vuoksi, aloin kokemaan olevani vääränlainen ihminen, arvoton, riittämätön. Aloin kantamaan syyllisyyttä taakkanani. Minähän luulin, että minun tehtäväni on pitää huolta vanhemmistani. Jos vanhemmilla tai muilla on huono olla, koin että se on minun vikani ja minun täytyi tehdä oma osuuteni jotta muilla on parempi olla. Syvän empatian kykyni vuoksi aloin pitämään huolta muista, kuuntelemaan muita, olemaan muita varten, unohtamaan oman itseni ja laittamaan muut etusijalle.

Lapsuudessani kun vihan tunteet ja ns. negatiiviset tunteet eivät olleet sallittuja, minusta kasvoi kiltti tyttö joka aina hymyili kaikkialla ja kaikille, mutta syvällä sisimmässäni minuun sattui. Olin yksin tämän kivun kanssa..

Kasvoin aikuiseksi ja menin parisuhteisiin missä sai kokea uudestaan lapsuuden mallejani: eli ettei toinen ole emotionaalisesti saavutettavissa ja miehen sisällä on vähemmän ja enemmän tukahdutettua raivoa. Vedin puoleeni ihmisiä jotka eivät arvostaneet minua, koska minäkään en arvostanut itseäni. En ollut lapsena oppinut rajojen asettelua, koska minun aina piti tehdä niinkuin isäni halusi, en tiennyt miten turvata ja suojella itseäni, miten pitää terveellä tavalla huolta itsestäni.

Olen sellainen, että keskityn ja katson kaiken hyvää puolta. Näen kaikessa jotain kaunista ja keskityn kiitollisuuteen ja hyvään, en ole osannut tajuta täällä maan päällä että ei kaikkiin voi luottaa, kaikki eivät ole luottamuksen arvoisia eikä kaikille kannata avata sydäntään..

No sain tästä rajun kokemuksen tästä viime 3 vuoden ajalta. Olin parisuhteessa jossa luulin olevan aitoa rakkautta ja yhteyttä. Muutettuamme yhteen helvetti alkoi. Suhteessamme vuorotteli ystävällisyys, rakastava ja ystävällinen käytös ja kehut ja sitten alkoi raivokohtaukset, henkinen ja myös fyysinen väkivalta. En nähnyt aiemmin totuutta, vaikka intuitioni kertoi ettei kaikki oo kunnossa enkä voinut hyvin. Olotilani lähti vain pahenemaan syksyä myöten ja miehen käytös paheni koko ajan… Kehoni alkoi oireilemaan sellaisilla oireilla, mitä ei ole koskaan oireillut ja olin huolissani itsestäni, en siltikään ymmärtänyt vielä mistä tässä on kyse: miksi voin näin huonosti..

Väkivaltaisen riitamme jälkeen menin sitten shokkitilaan ja minussa tapahtui syvä muutos todella pienessä ajassa, heräsin unestani täysin… Löysin oman arvoni, oman totuuteni, ja ennenkaikkea omat rajat ja oman arvoni.. minun täytyi opetella laittamaan ekaa kertaa elämässäni todella rajut ja voimakkaat rajat toiselle ihmiselle lyhyessä ajassa. Lopetin suhteen, joka oli minulle hyvin suuri juttu, koska minun energiatasoni olivat nollassa enkä tiennyt miten selviän niistä pelkotiloista ja nii syvästä turvattomuudesta jota koin jokainen hetki, jopa omassa kotonani. En tiennyt mitä minulle tapahtui, tiesin vain että nyt on vaan luotettava Universumiin, että minusta pidetään huolta. Minut pysäytettiin niin rajusti tähän hetkeen, ei ollut vaihtoehtoa eikä ole edelleenkään kuin elää hetki ja päivä kerrallaan. Kaikki kärsimättömyys ja tulevaisuuteen juokseminen loppu seinään. Kaikki vaativuus ja armottomuus itseäni kohtaan täytyi jättää kokonaan pois, koska oloni oli niin huono. Opin vihdoin sen, mitä on pitää huolta itsestä ja oikeasti olla lempeä itselleen ja omalle keholleen, mitä on löytää voima siitä että hengittää, kun ei ole edes muuta mistä löytää voimaa jatkaa, kuin oma hengitys.

Kaiken tämän tapahtuneen ansiosta aloin näkemään että seurustelin narsistin kanssa, aloin kuuntelemaan videoita ja lukemaan tekstejä jotka avasivat silmäni kokonaan auki tilanteista, tapahtuneista ja hänestä mitä oli kaikkea tapahtunut ja miten hän käyttäytyi ja käyttäytyy mua kohtaan. Hän yritti saada minua takas olemalla ystävällinen ja pyytelemällä anteeksi, mutta vihoin pystyin näkemään ettei tämä ole eikä ole ollut koskaan aitoa. Se sattuu edelleen, koska näen että niin moni asia suhteessani on ollut valhetta, luulin toisen rakkauden olevan aitoa, mutta se ei ollut. Narsisti tarvitsee ihailua, huomiota, ihmisen joka elää ja on häntä varten, hän elää siitä.

Ja läheisriippuvana vedin puoleeni tälläisiä ihmisiä. Koska narsisti tarvitsee empaattisen ja rakastavan ihmisen lähelleen, joka haluaa auttaa ja parantaa, olla muita varten. Tätä malliani toteutin koko elämäni tähän asti, koska en osannut todella päästä sen juurille, miksi toimin näin ja miksen nähnyt miten mua todella kohdeltiin.. Miksi toteutin lapsuuteni haavoja, mutta nyt näen koko ajan selkeämmin tämän asian ja olen iloinen, että vihdoin sain uuden alun ja uuden elämän, ettei minun tarvitse enää mennä tuhoaviin suhteisiin ja voin vihdoin kohdata syvät lapsuuteni traumani ja haavani, yksinäisyyden tunteet.

Olin juossut karkuun tätä syvää yksinäisyyden haavaani, oli helpompi tuntea itsensä täydeksi ja arvokkaaksi, jos siinä oli toinen ihminen, ja se tuntui jopa tutulta ja turvalliselta koska toinen jatkoi siitä mitä olen jo kokenut lapsuudessani isäni osalta.

Tunnen helpotusta, vapautta ja voimaa siitä että minulle on nyt annettu mahdollisuus todella oppia rakastamaan itseäni ja kokemaan itseni arvokkaaksi vain siksi koska olen minä, eikä hakemaan enää ulkopuolelta tätä rakkautta, jotta voin itse kokea olevani riittävä sellaisenaan kuin olen. Ja ennenkaikkea tunnen helpotusta siitä, ettei mun tarvi enää jatkaa mallejani että elän muita varten ja laitan muut ihmiset etusijalle ja etsin ihmisiä, joita yritän parantaa. Ei enää! Nyt opettelen koko ajan vahvemmi laittamaan omat tarpeeni, itseni etusijalle ja elämään vain ja ainoastaan itseäni varten.

Lisää kirjoittajalta Rohkeutta astua omaan voimaan/Kaisa-Liisa Ahola

LENNÄ LENTOON, PÄÄSTÄ ROHKEASTI KAHLEISTASI IRTI.

Tällästä tuli tänään kirjoitettua kanavointitilassa. Tässä sinä olet juuri siinä hetkessä missä...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.