Läheisriippuvuudesta toipuminen

Läheisriippuvuus syntyy siitä, kun ei ole lapsena saanut osakseen sitä rakkautta ja huomiota mitä lapsi tarvitsee kasvaakseen itsenäiseksi omaksi persoonakseen. Kun lapsi saa uudestaan ja uudestaan kokemuksia, ettei häntä hyväksytä sellaisena kuin hän on, eikä vanhemmat ole hänelle emotionaalisesti läsnä, lapsi oppii miellyttämään muita ja unohtaa oman itsensä ja alkaa elämään vanhempien ja muiden odotusten ja vaatimusten mukaisesti.

Läheisriippuvainen yrittää omalla toiminnallaan välttää oman hylätyksi ja torjutuksi tulemisen pelon ja kivun kokemusta. Hänelle on hyvin saattanut syntyä varhaisessa lapsuudessa hylätyksi tulemisen kokemuksia ja tämä kokemus on ollut niin kipeä lapselle, että hän tekee mitä tahansa jotta välttää kokemasta tätä kipua uudelleen.

Hän alkaa etsiä ulkopuolelta sitä turvaa, rakkautta, hyväksyntää ja huomiota mitä hän ei saanut lapsena. Lapsi oppi siihen, että hän on tärkeä kun hän tekee jotain muuta varten, auttaa muita, miellyttää muita. Hän oppi siihen, että tällainen huomio on sitä rakkautta, aitoa rakkautta kun saat merkitystä sille, jos onnistut jossakin asiassa. Jos teet jonkun asian hyvin, että vanhemmat ovat tyytyväisiä. Lapsi myös oppii siihen, että jos en tee jotain asiaa niinkuin muut minulta odottavat, minua syytetään tai rangaistaan. On ollut paljon turvallisempaa välttyä kivun kokemiselta, kun tekee vain kuten muut toivovat ja vaativat.

Läheisriippuvainen ei luota itseensä. Häntä ei ole kannustettu tekemään omia valintoja ja kasvamaan terveellä tavalla erilliseksi omista vanhemmistaan. Hänellä ei välttämättä ole saanut olla omaa tahtoa ja tunteet on tukahdutettu jo pienestä pitäen.

Siksi läheisriippuvainen hakee vastauksia ulkopuoleltaan, koska luottamus omiin kykyihin tehdä omia itsenäisiä ratkaisuja on alhainen. Läheisriippuvaisen on vaikea rakastaa itseään ja hyväksyä omat heikkoutensa, kun niitä ei ole koskaan aiemmin hyväksytty. Siksi läheisriippuvainen hakee rakkautta esimerkiksi parisuhteista, jotta ei tarvitse kohdata sitä yksinäisyyden haavaa mikä on syntynyt hylätyksi ja torjutuksi tulemisen kokemuksista, kun on jäänyt vaille ja menettänyt joko kokonaan tai osaksi lapsuutta, jossa olisi pitänyt saada olla lapsi, eikä kasvaa heti aikuiseksi.

Läheisriippuvainen tukeutuu ja takertuu muihin. Usein tällainen ihminen hakeutuu parisuhteeseen, jossa molemmat ilmentävät riippuvaisuutta toista kohtaan. Läheisriippuvainen usein menee parisuhteeseen narsistin kanssa, erityisesti silloin jos toinen vanhemmista on ollut narsisti. Kun on lapsena oppinut miellyttämään ja antamaan kaikkensa muille, narsistin kanssa on tuttua ja turvallista olla, koska narsisti tarvitsee kaiken huomion itseensä ja käyttää läheisriippuvan empatiaa hyväksi, saadakseen sen mitä hän hakeekin. Myös läheisriippuvainen tarvitsee huomiota osakseen, jotta hän ei kokisi olevansa niin yksin ja yksinäinen, ei kokisi olevansa hylätty.

Näiden hylätyksi ja torjutuksi tulemisen kokemusten ja pelon taakse voi kytkeytyä valtavaa surua siitä mitä on menettänyt ja mitä ei ole saanut lapsena. Siellä takana voi olla häpeän, vihan, katkeruuden, pettymyksen tunteista. Läheisriippuvainen saattaa omilla toimintamalleillaan myös välttää näiden tunteiden kohtaamista itsessään. Häpeä saattaa olla niin suuri omassa sisimmässään, että on helpompi paeta yksinäisyyttä haitalliseen parisuhteeseen, kuin oikeasti kohdata nämä tunteet mitä hylätyksi tulemisen pelon taakse kytkeytyy. Kaikki ne kokemukset ja tunteet mitä vaille jäi lapsena, ja alkaa kasvamaan terveeksi tasapainoiseksi aikuiseksi, joka uskoo itseensä ja tulee toimeen omillaan.

Läheisriippuvuudesta toipumisessa on tärkeää, että läheisriippuvainen uskaltaa alkaa kohdata omia tunteitaan rehellisesti. Joko terapiassa, ystävän kanssa tai esim. rosenterapia on upea menetelmä, jonka kautta pystyy kohtaamaan lapsuuden haavoja ja tunteita turvallisesti. Rosenterapia on kehoterapia menetelmä, jonka kautta pääsee kohtaamaan kehoon jääneitä solumuistoja.

Toipumisessa on oleellista että kun alkaa käymään omia tunnekokemuksiaan läpi, on lähellä joku joka pystyisi ottamaan vastaan sen mitä tunnet ja käyt läpi. Jokaiselle on tärkeää tulla nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin on, myös niiden haavojen, pelkojen ja heikkouksien kautta. On tärkeää, että uskaltaa olla muiden edessä myös haavoittuva, avuton ja heikko. Mutta se edellyttää turvan kokemista, että on joku johon voisi luottaa, jotta pystyy alkamaan ilmaisemaan niitä omia tunteitaan ja kokemuksiaan ääneen. On tärkeää, että niitä alkaa purkamaan askel kerrallaan pois, ymmärtämään kaikkea sitä mitä itselleen on todella tapahtunut.

Yksi merkittävä askel toipumiseen on luoda yhteys sisäiseen lapseen. Siihen lapseen, joka meidän jokaisen sisällämme on. Sisäinen lapsi meissä, tarvitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi, hän tarvitsee huomiota ja rakkautta ja hellyyttä. Hän tarvitsee saada turvan, jotta hän uskaltaa tuoda kaikki puolet itsestään näkyville ja hän tarvitsee kokemuksen, että joku on hänen kanssaan ja uskaltaa kohdata hänen hylätyksi tulemisen pelkonsa, turvattomuutensa, yksinäisyyteensä ja häpeänsä.

Muut ihmiset tässä ovat tosiaan merkittävässä asemassa, että saa toisen kanssa tämän kokemuksen. Mutta on myös tärkeää oppia itse olemaan läsnä omalle sisäiselle lapselleen. Jutella hänelle vaikka päivittäin. Kysyä häneltä mitä hänelle kuuluu, mitä hän tarvitsee juuri nyt, miten minä voin häntä auttaa. Ja kuunnella mitä hän vastaa. Jos hän tarvitsee syliä, anna hänen tulla syliisi. Jos hän tarvitsee, että pidätte hauskaa yhdessä vaikka tanssien, niin tanssi hänen kanssa ja pyydä hänet mukaan. Visualisoi sisäisen lapsesi olemaan sinun kanssasi. Voit myös kirjoittaa sisäisen lapsesi tuntemuksia ylös. Antaa kaiken tulla mitä sydämelläsi on. Ja voit kirjoittaa sisäiselle lapsellesi itse kirjeen. Mitä sinä haluaisit kuulla? Mitä sinä haluaisit vanhemmiltasi kuulla, mitä et ehkä koskaaan saanut kuulla? Kirjoita itsellesi kirje, jossa ilmaiset rakkauttasi, hellyyttäsi ja lempeyttä itseäsi ja kaikkea kokemaasi kohtaan. Ole itsellesi se paras ystävä ja tukija jota olet aina tarvinnut.

Näin opit rakastamaan itseäsi, kun opettelet rakastamaan sisäistä lasta ja luomaan hänelle turvallisen tunteen siitä että sinä olet häntä varten. Ja että sisäinen lapsi kokee tulevansa kuulluksi ja hän kokee olevansa riittävä sellaisenaan kuin hän on. Kun opettelet luomaan yhteyttä itseesi, omaan sydämesi ja sisäisen lapsesi kanssa, askel kerrallaan voit oppia luottamaan itseesi ja rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet ja antamaan anteeksi niin itsellesi kuin vanhemmillesi sen mitä menetit ja sen kivun mitä olet elämässä saanut kokea.

Toipumisessa myös auttaa se, kun ottaa vastuun omasta elämästään ja uskaltaa rohkeasti päästää irti uhriroolistaan. Siitä omasta itsesäälistä ja niistä kaltoinkohtelun tunteista ja kokemuksista, mitä itselleen on tapahtunut tai mitä virheitä elämässä on itse tehnyt. Kun ottaa vastuun itsestä ja omasta elämästä ja tekee päätöksen, että minä haluan toipua tästä, on se jo suuri askel muutokseen ja toipumista kohden.

Läheisriippuvuudesta toipuminen on todellakin mahdollista, vaikka se vaatiikin ehkä pitkän ajan työstämistä ja suurta rohkeutta kohdata omia kipujaan ja pelkojaan. Mutta askel askeleelta, sisimpään voi tulla suurempaa rauhaa, luottamusta, rakkautta itseään ja muita kohtaan, ja tuntea olevansa turvassa. Tuntea, että minä riitän tällaisena kuin olen menneisyydestäni huolimatta. Menneisyyteni ei tarvitse määrittää minua, eikä se kerro mitään siitä kuka minä todella olen. Voin uskaltaa rohkeasti kohdata menneisyyttäni ja käsitellä menneisyyteeni tapahtumia ja uskaltaa myöskin päästää niistä irti ja jatkaa luottavaisin mielin kohti parempaa tulevaisuutta.

Kannustan sinua olemaan rehellinen itsellesi, uskaltamaan myöskin sanoa ei. Joskus ei, on itselleen kyllä. Joten ole aina uskollinen itsellesi ja omalle totuudellesi ensin. Laita aina ensin oma hyvinvointisi tärkeimmäksi. Kun sinä voit hyvin, muut voivat hyvin. Kun sinä rakastat ensin itseäsi, sinulla on myös muille rakkautta annettavanasi.

Läheisriippuvainen on usein oppinut kiltinroolin, ettei uskalla sanoa miltä minusta oikeasti tuntuu. Aloita vähitellen ilmaisemaan miltä sinusta oikeasti tuntuu. Uskalla myös kieltäytyä ja olla eri mieltä kuin muut, ja kohdata se hylätyksi tulemisen riski, pelko siellä taustalla joka saattaa nousta kun et halua yhtäkkiä enää miellyttääkään muita ja olla vain muita varten vaan alat asettamaan rajoja. Rajojen asettaminen onkin tärkeää, jotta itse voi voida hyvin.

Minä olen pystynyt tähän kipeään prosessiin ja toipumiseen oman läheisriippuvuuteni ja hylätyksi tulemisen traumani kanssa, joten olen aivan varma että sinäkin pystyt.

“Meidän täytyy suostua särkymään, suostua tarvitsemaan, suostua luopumaan, suostua olemaan ihmisiä, suostumaan asettamaan nykyisyyden ja kaiken kyseenalaiseksi. Miten uutta voi syntyä, ennenkö entinen menee rikki.”

Lopuksi lainaus Tommy Hellstenin kirjasta: Muutos

“Minä kävin kävin pitkällä matkalla, elämäni pisimmällä.

Matkan suunta oli sisäänpäin,

haavojen luo, arpien luo.

Ja minä löysin sen,

mikä minusta oli tullut

ja minä löysin sen,

mikä en ollut.

Löysin samalla kansan

joka eli haavojensa kanssa.

Kaikki he kantoivat arpia sisällään,

niitä esittelivät nöyrästi toisilleen.

Muutin heidän luokseen,

eikä kestänyt kauaakaan

ennen kuin ymmärsin

että olen yksi heistä.

Minut oli riisuttu.

Olin alasti haavoineni,

enkä enää hävennyt niitä.

Katseli arpiani uusin silmin.

Arasti esittelin niitä uusille veljille.

Uusille sisarille.

Katsoin heitä kaikkia haavojeni takaa.

Mikä helpottava tuska.

Mikä riemukas kipu.

Se vain tapahtui,

ja yllättäen olin tullut omieni luo.”

Lisää kirjoittajalta Rohkeutta astua omaan voimaan/Kaisa-Liisa Ahola

Sinä et ole yhtäkuin menneet traumasi ja menetyksesi

Olet varmasti kokenut elämässäsi isompia ja pienempiä traumoja. Jotka ovat saaneet sinut...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.