Kuussa tuulee

Yhtäkkiä havahdun ja ymmärrän, olen kirjoittanut oman matkani. Ja ajautunut sen myötä, istumaan ja huutamaan pimeään eteiseen.
Vaikka olen lukenut ja toistanut itse lukemiani sanoja. Kirjoittanutkin niistä, en vain ole ymmärtänyt. Ja nyt ymmärrys iskee tajuntaani lujempana, kuin koskaan ennen! Kaikki on mennyt oman käsikirjoitukseni mukaan, kaiken sen, mihin teksteissäni olen uskaltanut aidosti luottaa. Eikä Haloon Elli voisi oikeammin laulaa “Kuussa tuulee”-biisissä.

Jos lähden rakkautta etsimään, olen varma se ei vastaan tuu. Mut jos lähden vaan elämään niin saatan joskus rakastuu, ja uskon et asiat tapahtuu. Ja sen huomaa kun jokin suuri eteen astuu.

Se ilta oli erikoinen, ihana syksyinen ilta, kun kohtasin sinut ensimmäisen kerran. Sinä yönä kerroin sinulle unelmani, villeimmät haaveeni, suurimmat toiveeni. Ja sinun silmäsi paloivat omieni tavoin, kuin puhuimme unelmistamme. Se kaikki oli uutta, vierasta ja aitoa, ettei ole mikään ihme, ettemme vieläkään ymmärrä kaikkia mahdollisuuksia, mitä se ilta avasi eteemme.

Tiedän, että sillä hetkellä kaikki naamiot oli riisuttu. Olin hypännyt virtaan ja olin antanut elämälle luvan kuljettaa minua. Avasin itseni elämälle, saadakseni elämääni sen, mikä on tarkoitettu ja elämä toi eteeni sinut.

Ei pitäis liikaa yrittää, et saisin jonkun itsestäni pitämään. Tiedän mitä oon ja mitä teen, Ja jos sä sen näät et pysty ohi menemään ja kaikki voi joskus rikkoutuu. Mutta ainakin olin hetken ehjempi kuin moni muu.

Sen jälkeen, jokainen päivä on ollut oppitunti. Jokainen oppi, on elämäämme suunnitellulta polulta. Jokainen uusi oppi, vie meitä lähemmäksi itseämme. Kohti aitoutta, kohti rakkautta ja päämäärää, valoa. Olemme toisillemme täydellisiä peilejä. Jos yritämme lintsata tai ohittaa opin, se paiskataan eteemme uudestaan. Kummallakaan ei ole varaa, piiloutua suojamuurien taakse.

En löytänyt avainta, vaikka se oli koko ajan kädessäni. Koska en ollut vielä valmis näkemään sitä, en ollut valmis ymmärtämään.
Sinä annoit avaimen minulle jo useampi viikko sitten. Otin sen empien vastaan ensimmäisen kerran ja palautin sen pari kertaa. Ennen kun lopulta, sanasi saivat minut pitämään avaimen itselläni. Silloinkin laitoin sen taskuuni ja pidin sitä tiukasti mukanani, mutta en ymmärtänyt sen merkitystä elämääni. Avain on symboli, sinä olet avaimeni, avain lukkoihini. Kuten myös minä olen sinun avaimesi.

 

 

Eikä kukaan muu, voi tätä ovea avata.
Sinä, minä, me olemme se avain, jolla ovi aukeaa.
Otan kädestäsi kiinni ja avaan oven.

 

 

Mä heitin turhan pelon kauas pois, et sydän vihdoin jotain tuntea vois. Nyt seison reunalla, mä olen valmiina.

 

Kirkas valo tunkeutuu ovenraosta eteiseen ja saa meidät häikäistymään. Maailman kauneus astuu eteemme ja vihdoin voin nähdä eteenpäin. Sinä vierelläni, elämä edessämme, kaikki se kirkkaus, kaikki se uutuus, kaikki se runsaus, kaikki se rakkaus. Me olemme valmiita hyppäämään.

-K-

Lisää kirjoittajalta Taivas ei oo rajana/Katri Keskinen

Lapsonen maan

Katson sineen taivaan, tähti kirkkain sua. Taas mä pyynnöin vaivaan, ohjaa kotiin...
Lue lisää

2 Kommenttia

  • Miksi ajattelet että olet usein ulkopuolella jostain? Miksi tarvitset avaimen toiselta ihmiseltä? Miksi ja mihin tarvitset toista ihmistä? Eikö sinusta itsestäsi löydy kaikki ratkaisut? Oletko rakentanut muurit itsesi ympärille joiden yli et enää osaa mennä?

    • Juurikin niin, olen rakentanut valtavat suojamuurit elämäni aikana ympärilleni. Jotka ajoittain nousevat ja minun on mentävä niistä läpi. Avain oli todellisuutta, joka minun täytyi ymmärtää, sisäistää. Löytää ne ratkaisut juurikin sisältäni, mitä maailma minulle tarjoaa. Luottamus itseeni ja elämääni, jotka jo tiedostan, en vain aika kykene vielä luottamaan täysin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.