Kuulun kaikkialle ja en minnekään

Minä synnyin vaeltamaan. Aurinkoni on vesimiehessä, levoton sielu, ikuinen vapaudenkaipuu.

Minä en kuulu minnekään ja minä kuulun kaikkialle. Minä kuulun maailmaan ja sen pölyisille teille. Tuntemattomiin kaupunkeihin, vieraisiin koteihin, liikkuviin kulkuneuvoihin, syviin metsiin ja korkeille vuorille.

Kaikkialle ja en minnekään. Se on ehkä siunaus – ja se on myös minun ristiriitani ja ongelmani. Kuinka tasapainottaa kaksi täydellisen vastakohtaista kaipuuta?

Puolitoista vuotta olen ollut koditon. Sillä minä en tiedä missä kotini on. Se on siellä missä ihmiseni ovat, ajattelen. Mutta he ovat ympäri maailman sillä vuosia minä olen kiertänyt, vuosia levottomat jalkani ovat vieneet minua kaupungista toiseen.

Sieluni on vaeltaja ja rakastunut vapauteen – ja samalla se kaipaa pysyvyyttä ja turvaa. Jotain mikä maadoittaa, jotain mikä sitoo tiukasti tähän hetkeen. Jotain joka taltuttaa sen levottomat ajatukset ja saa vihdoin lepäämään.

Sillä minä olen väsynyt vaeltamaan. Kaipaan paikkaa, johon palata. Paikkaa jota kutsua omakseni, sitä johon kuulun niin kuin puu metsään. Juuria kauan sitten katkenneiden juurien tilalle. Mutta mistä minä löytäisin ne? Kuinka löytää jotain sellaista mitä ei tunne? Kuinka kuulutaan jonnekin? Kuinka kasvatetaan juuret, juurrutetaan ne tiukasti maahan ja kierretään ne lempeästi muiden juurien ympärille?

Minä kyllä osaan liikkua. Minä tiedän miten suunnistaa tiettömillä teillä, missä nukkua huomenna. Mutta minä en tiedä kuinka pysähdytään paikalleen ja asetutaan aloilleen. Kuinka löydetään koti, se turvallinen, pysyvä paikka jonka huomiin palata ja jonka kätköissä hengähtää, levätä väsyneitä jalkojaan. Puulta tuoksuva tupa jonka naulakkoon voin jättää pölyisen takkini ja eteiseen kuluneet, maailmaa nähneet kenkäni. Tupa jonka takassa palaa ikuinen tuli, sellainen, joka lämmittää ja lataa minut aina kun palaan. Sitä minä kaipaan. Sillä siitä minä en tiedä mitään.

Toivon, että joku vielä tulee ja kertoo, että tässä se nyt on ja tähän sinä jäät. Sillä minä en jaksa ymmärtää kuinka muuten saan tietää.

Lisää kirjoittajalta Aamunkoi/ Saana K.

Kun ”minä” katoaa

Henkisen matkan lopullinen päämäärä on herätä täyteen tietoisuuteen siitä, kuka todella olemme....
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.