Kuu minussa.

Muistan kun kuukautiseni alkoivat. Olin 11-vuotias, oli kesä ja olin perheeni kanssa kesämökillä. Kesken ulkoleikkien huomasin alushousuissani verta ja hieman panikoiden juoksin äitini luo sisälle mökkiin. Hän laittoi kätensä olkapäälleni ja katsoi minua silmiin ja sanoi lempeästi “sinulla alkoi kuukautiset”.

1,5-vuotta vanhempi isosiskoni oli vieressäni ja onnitteli. Minusta tuntui, että olin astunut salaiseen naisten kerhoon, johon olin halunnut jo kuulua vuosien ajan. Olin jo vuotta aikaisemmin maalannut farkkuni haarovälin punaisella tussilla, mennyt kouluun ja valehdellut kaikille kuukautisteni alkaneen. Luokkalaiseni katsoivat epäuskoisena toisiaan ja sitten minua sanoen, “Suvituuli toi on tussia”. Nyt naurattaa, mutta silloin väitin kivenkovaa sen olevan kuukautisverta.

Kesämökissä siskoni ja äitini opastivat minua kuukautissuojien kanssa ja minusta tuntui aivan upealta. Jännitti, olin itsestäni ylpeä ja oloni kihelmöi. Olin kasvanut, ylittänyt tuon näkymättömän punaisen maaliviivan jota olin niin innolla odottanut. Siskoni ja äitini olivat koko tämän ajan tienneet asioita, joista en olisi voinut edes kuvitella ja nyt sain myös kuulla kaiken. Olin nuori nainen, kehoni oli nyt valmis uuteen.

Juoksin innostuen isäni luo ja hihkuin “isi isi mulla alkoi menkat!”. Odotin hänen suhtautuvan asiaan yhtä lempeästi ja kannustaen kuten äitini ja siskoni, mutta isäni karjaisi vihaisesti “mitä sä tuut siihen huutamaan, mene helvettiin siitä!” ja intoni vaihtui häpeään ja suruun. Mitä olin tehnyt väärin? Oliko iloni liikaa? Oliko kuukautiset sittenkin joku asia joka häiritsee muita?

Vaikka kuukautiseni alkoivat ensin innostuneissa tunnelmissa, myöhemmin kuukautisia varjosti häpeä ja epämukavuus. Kuukautiset olivat todella kivuliaita. Epämukavia. Jotenkin tuntui, että kulttuurinen suhtautuminen kuukautisiin oli poissulkeva ja televisiomainoksista lähtien naisia kannustettiin häivyttämään kuukautisaika elämästään sekä ostaa tuotteita joiden kanssa “elämästä voi nauttia kuin ei olisikaan kuukautisia”. Yksikään poikaystävistäni ei nähnyt minulla kuukautisverta missään ja jopa sidepakettia piiloteltiin kavereiden kanssa. Kukaan elämässäni ei suhtautunut kuukautisiin ilolla ja mielenkiinnolla. Kuukautisia siirrettiin minipillereillä, koska oli joko kesä tai uusi ihana suhde jossa ei voinut paljastaa omaa kuukautiskiertoaan. Tai joku muu parikymppiselle bilemimmille hyväksyttävä syy. Onneksi tämä kaikki on muuttunut.

Shamaanirumpuni ja kukkakylpy temppelilleni

Olen nyt päivälleen kuukauden verran vajaa 35-vuotias nainen. Minulla on kaksi ihanaa lasta ja olen elämässäni ollut viisi kertaa raskaana. Nyt minä innolla odotan kuukautisvuotoani! Seuraan taivaalla olevaa kuuta ja tiedän hänestä, mitä kehossani tapahtuu. Kirjoitan kuukautiskalenteriini tarkasti vuodon alkamispäivän ja sen keston. Kuukautiskiertoni ei ole enää robottimaisen tarkka toisen lapsen saatuani ja hetkellisesti pelästyin, että eikös minun “ovulaatio täydenkuun aikaan ja kuukautisvuoto uuden kuun aikaan”- kiertoni olekaan enää toimiva ja onko minun naiseudessani jokin vika? Ei tietenkään ole mitään vikaa. Kehoni muuttuu ja oma elämänsyklini uudistuu, jolloin luonnollisesti kuukautiskiertonikin muuttuu.

Kuukautisvuodon aikaan koen olevani pehmeämpi, avoimempi, luovempi, vastaanottavaisempi ja enempi yhteydessä siihen, mikä on minulle hyväksi. Vuodon aikana osaan tehdä isojakin päätöksiä ja kuulen itseäni vahvemmin. Muistan silloin, että minä olen arvokas ja tärkeä! Muistan miten ihana oma naiseuteni on! Juhlin ja kiitän sitä kehoani siitä, se on toimiva, terve keho. Kuukautiseni eivät ole enää kirous vaan juhlan arvoinen aika.

Vuotoni on osa luontoa

Koen omassa elämässäni olevien haasteiden, oppiläksyjen ja olosuhteiden muokkaavan sekä ilmentävän kuukautisaikaani selkeästi. Kuukautiskivut poistuivat lähes kokonaan kun aloin suorittamaan vuodon ensimmäisenä päivänä rituaalin, jossa otin vahvasti yhteyden omaan vuotooni, rummuttamalla shamaanirumpuani ja antamalla ihanalle temppelilleni kukilla ja eteerisillä öljyillä kylvyn. Keskityin kuukautisiin. Päätin tehdä kuukautisista pyhää. Koska halusin kunnioittaa enemmän itseäni ja kehoani, oli minun aloitettava kuukautisista.

Hiljennyin kuuntelemaan mitä vuotoajalla oli minulle kerrottavana. Tein tilaa sille, että sain olla mahdollisimman paljon yksin vuotojen alkupäivät tekemättä mitään fyysisesti kovin raskasta. Oleskelin ja torkuin pehmeällä sohvalla tyynyjen tukemana ja elin vain itselleni. Iltaisin piirsin omalla verelläni pisteen silmieni väliin, menin punainen täplä otsassa nukkumaan ja seurasin tarkemmin uniani. Koin vuotopäivät maagisina. Aloin elämään kiertoni mukaan ja seurasin tarkasti miten kuun eri vaiheet vaikuttivat kiertooni ja tunteisiini. Annoin kehoni olla yhtä luontokappaleiden kanssa. Jos minulla oli pieniäkään kuukautiskipuja, koin niiden aina kertovan opetuksia kuluneesta kuukaudesta.

Jos oli kiireistä enkä pystynyt irtaantumaan töistä, otin iisisti sen minkä pystyin ja sitten mahdollisuuksien mukaan repäisin isommin aikaa itselleni. Kuukautiset opettivat minua olemaan terveellä tavalla itsekäs ja priorisoimaan oman hyvinvointini. Mutta kuten monella äidillä, vanhat tavat ovat tiukassa ja taipumus oman hyvinvoinnin uhraamiseen on voimakas.

Marraskuussa 2017 molemmat lapseni kävivät läpi pitkät sairastamisjaksot. Esikoisellani oli kahden viikon ajan ärhäkkä vesirokko joka tarttui kuopukseen. Siihen perään tuli lapsille sitkeät nuhakuumeet ja lopulta olinkin yksin kotona kahden todella kipeän lapsen kanssa puolentoista kuukauden ajan. Hoidin silti omat työni ja ison koko illan laulukonsertin, sairastuin lopulta itsekin flunssaan ja tein 38,5 asteen kuumeessa joulunalusviikolla työni, sillä se oli ensimmäinen vapaa työviikko 1,5 kuukauteen. Pakkopakkopakko painaa. Pakkopakkopakko jaksaa.

Venyin psyykkisesti ja fyysisesti omien rajojeni yli enkä osannut pyytää tarvitsemaani apua läheisiltäni. Joulukuun lopussa olleet kuukautiset tulivatkin sitten erityisen polttavien ja paikalleen vetävien kipujen kera. Kun ei kova flunssakaan saanut minua lepäämään, kovat kivut saivat. Lasten kanssa loikoiltiin sohvalla katsoen lasten elokuvia ja minä pidin kuumavesipulloa alaselällä ja hengitin kramppien kanssa samaan tahtiin. Mutta nyt minä jälleen kuuntelin.

Mitä tämä kova kipu minulle kertoi? Miksi kuukautiseni olivat juuri nyt näin kivuliaat ja vuodoltaan runsaat? Koin, että kehoni halusi sanoa minulle: “Hei mami, tuo mitä just puristit ulos ei enää toimi. Marttyyriäidin aika on todellakin jo ohi. Sinä. Ylitit. Rajasi. BIG TIME. Otitko kaikesta huolimatta omaa aikaa itsellesi? Et. Hoiditko itseäsi samalla kun annoit itsestäsi kaiken kahdelle lapselle? Et. Oliko stressinpurkusi terveellistä ja kestävää? No ei ollut. Kävitkö kävelyillä? Noup. Kuuntelitko itseäsi, elitkö sairasteluista huolimatta omaa villinaisen elämääsi, olitko itsellesi paras ystävä? Et ollenkaan.

Kuukautiset ovat kyllä viisaita. Suhtaudun kuukautisiini nykyään kuin parhaimpaan ystävääni, siihen jolla on aina osuvimmat letkautukset omista oppiläksyistäni ja joka tuntee minut läpikotaisin. Onhan kuukautiset iso osa naiseuttani ja voin kerran kuussa kuolla ja syntyä uudestaan. Haluan kohdella itseäni kuin jumalatarta ja tämä uudistunut suhde kuukautisiin saa minut tuntemaan olevani kaunis ja pyhä elämän kanava, jonka keho elää luonnollista sykliä kuun ja luonnon kanssa samaan tahtiin.

Miltä sinun elämäsi näyttäisi, jos saisit elää kuukautisrytmisi mukaan?

Vinkkejä rituaaleihin sekä luonnollisempaan kuuaikaan:

  • Käytä kuukuppia, kestositeitä tai hajusteettomia kuukautissuojia tamponien sijaan. Pidä huolta pimpistäsi.
  • Kirjaa kalenteriisi vuodon alkamispäivä ja tarkkaile eri kuun vaiheita. Onko vuotopäiväsi täydenkuun aikaan vai ovuloitko silloin? Miten kuun vaiheet vaikuttavat tunteisiisi, kehosi tarpeisiin ja energiatasoihisi?
  • Hidasta. Kuukautisten aikaan kuuntele mitä kehosi sanoo sinulle, laita kätesi alavatsallesi ja siunaa kuukautisvuotosi. Pidä alaselkä ja alavatsa lämpimänä käärimällä villahuiveja ja vuoraudu punaiseen väriin. Kirjoita päiväkirjaa, lepää ja ole paljon omissa oloissasi tai muiden naisten kanssa joilla on vuotopäivät. Ennen naiset kokoontuivat yhteen koko kuukautisten ajaksi!
  • Jos käytät kuukuppia, ota kuukautisvertasi talteen ja käy kaatamassa muutama tippa metsään takaisin Äiti Maalle. Siunaa vuotosi ja voit lataa sen omilla toiveillasi ja intentioillasi. Kiitä kehosi luonnollisista, terveistä kierroista ja ota yhteys luonnon omiin sykleihin.
  • Tee pimppikylpyjä. Laita astiaan lämmintä, mutta ei polttavaa vettä ja tiputa eteeristä öljyä kuten laventelia tai ruusua, merisuolaa, ruusun terälehtiä tai tuoreita ei myrkyllisiä luonnonkukkia mukaan. Kyykisty ammeen ylle ja anna vuotosi tippua astiaan. Polta salviaa ja anna salvian puhdistavan savun puhdistaa myös lantion alueesi. Voit liehutella tuoksuja ja savua linnunsulalla, laulaa omalle kohdullesi ja temppelillesi, antaa kukkaishöyryjen vallata kehosi ja sulautua kukkien kauneuteen. Kuten kukka, sinäkin kukit juuri nyt ja kahden viikon päästä ovulaation aikaan, tuotat siemeniä. Olet ainutlaatuinen osa luontoa.
  • Ota kuukautisvuotoa sormiisi ja piirrä nukkumaan mennessäsi yön ajaksi tai rituaalien ajaksi verelläsi bindi otsaan. Anna vuodon avata kolmas silmäsi. Tämä voi tuntua oudolta ja jopa ällöttävältä, mutta on erittäin pyhä ja kunnioittava rituaali.
  • Joogaa lempeästi, mutta älä tee asanoita joissa lantiosi on ylösalaisin. Vuodon kuuluu vuotaa alas, ei takaisin kohtuun. Samoin jos rakastelet vuodon aikana, paras on olla vaikkapa kumppanin päällä tai muissa rakasteluasennoissa, jolloin kuukautisvuotoa ei pääse virtaamaan takaisin kohtuun.
  • Syö terveellisesti, juo paljon vettä ja nauti tummasta tai raakasuklaasta. Itse rakastan sitruspohjaisia itsepuristettuja mehuja, joihin lisään punajuurta jolloin mehusta tulee ihanan punainen ja maukas.

Viimeisen kuvan lähde www.tantricalchemy.net

Lisää kirjoittajalta Vapaa Nainen / Suvituuli Siikasaari

Kuu minussa.

Muistan kun kuukautiseni alkoivat. Olin 11-vuotias, oli kesä ja olin perheeni kanssa...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.