Kun sairaslomalla potkut sain – tarina työttömyydestä

Työttömyys on pinnalla tällä hetkellä, kiitos eduskunnan joka äänesti työttömien “aktiivimallin” läpi, kritiikistä huolimatta. Lähetin sähköpostia kaikille kansanedustajille, saatteena blogitekstini aiheesta. Minulle vastasikin todella moni kansanedustaja, vasemmistosta, vihreistä, persuista, RKP:stä sekä SDP:stä. Kiitos teille kaikille vastanneille! Moni heistä kertoi, että oli saanut kymmeniä viestejä huolestuneilta ihmisiltä ja että aikovat äänestää lakia vastaan. Osa heistä vastasivat jälkikäteen, että ovat pahoillaan lain läpimenemisestä.

Yksikään aktiivimallin puolesta äänestäneistä ei vastannut minulle mitään. Jos on valmis heittämään työttömät bussin alle, voisi edes vastata jotain hätääntyneelle kansalaiselle, jota tämä laki oikeasti koskettaa?

Paljon puhutaan siitä, että onpa hyvä kun työttömiä aktivoidaan, mutta väitän että heistä ei kukaan tiedä miten laki oikeasti vaikuttaa työttömän elämään. Voisin ottaa vaikkapa jonkun kokoomuksen kansanedustajan pariksi kuukaudeksi luokseni asumaan, ja näyttää millä tavalla nämä lait oikeasti vaikuttavat ihmisten elämään. Kun tällaiset viedään läpi, se kertoo siitä että nämä kansanedustajat ovat todella pihalla siitä mitä meille kansalaisille oikeasti kuuluu.

Yksi asia jolla voisi helpottaa työttömän elämää, on tehdä Kelan kanssa asioiminen helpommaksi. Kun tekee esimerkiksi keikkatyötä silloin tällöin, joutuu pahimmillaan odottamaan palkkakuitteja ja tukia rahatta kuukausia, kun niitä käsitellään. Tähän olisi varmasti jokin helpompikin ratkaisu.

Minkälaista sitten on olla työttömänä? Voisin kertoa teille muutaman tarinan aiheesta. Olen kahteen otteeseen elämässäni ollut työttömänä, juuri tällä hetkellä ja vajaa 10 vuotta sitten.

Ei työkokemusta – ei töitä

Kun noin 10 vuotta sitten olin työttömänä, olin juuri valmistunut pukuompelijaksi ja modistiksi. En saanut töitä alalta, koska työpaikat olivat kiven alla eikä minulla ollut työkokemusta. Olin siis pattitilanteessa, ei työkokemusta = ei töitä. Olin nuori ja en osannut miettiä vielä valmistumisen jälkeistä aikaa, että onko töitä edes tarjolla tällä alalla. Olisi ehkä ollutkin, jos minulla olisi ollut rahkeita yksityisyrittäjyyteen.

Ja mitenkäs sitä työkokemusta sitten hankitaan, ellei työllä? Olin todella lähellä saada paikan teatterin puvustamosta, olin toiseksi viimeinen hakija, ja he lupailivat jo paikkaa minulle. Kun kerroin että olen juuri valmistunut, hekin olivat sitä mieltä että jostain pitää aloittaa, ja vaikutin pätevältä koulutöiden perusteella. Heistä ei kuulunut mitään joten soittelin perään, ja sain kuulla että viimeisellä hakijalla oli paljon kokemusta teatterihommista, joten he valitsivat hänet. Vieläkin harmittaa.

Hain sen jälkeen vähän kaikkialle töihin, siivoojaksi, myyjäksi, kaupan kassalle ja niin edelleen. En usein päässyt edes haastatteluun. Kävin vaateliikkeessä haastattelussa, paikassa jossa olin aiemmin ollut kesätyöntekijänä. Ajattelin että sinne ainakin pääsen, kun olen ollut siellä aiemminkin töissä. En päässyt edes jatkohaastatteluun. Minulla oli kaksi tutkintoa takana, melkein kymppitonnin opintolainat eikä mitään mahdollisuutta alkaa maksamaan niitä takaisin. Kuukausien ahkeran hakemisen jälkeen lannistuin jatkuvista “kiitos hakemuksesta, mutta emme valinneet sinua tällä kertaa” -meileistä ja vajosin sohvan pohjalle tuijottamaan ostos-tv:tä kun kämppikset olivat koulussa ja töissä. Kun he tulivat iltapäivällä kotiin, makasin edelleen  sohvalla. Olin masentunut ja lannistunut, miksi en kelvannut töihin? Aiemmin niin aurinkoinen ja sosiaalinen persoonani vajosi pohjamutiin, ja lopulta oli vaikea päästä edes ruokakauppaan.

Vihdoin sain työpaikan, mutta millaisen?

Olin vajaan vuoden työttömänä, kunnes vihdoin nappasi, tutun tutun kautta sain työn kauppakeskuksesta eräästä liikkeestä. Sain kuulla, että jos halusin työhön perehdytyksen, minun pitäisi tulla päivää ennen töihin palkatta muutamaksi tunniksi. Muuten olisin ihan yksin uudessa myymälässä ilman perehdytystä, joten oli pakko suostua. Tässä vaiheessa olin valmis ottamaan vastaan ihan mitä tahansa työtä, ja näköjään millä tahansa ehdoilla.

Sopimuksen mukaan työhön ei kuulunut myöskään ruoka- eikä vessataukoja. Vessassa piti juosta kassan avain kädessä kiireellä, ja toivoa ettei kukaan varasta sillä aikaa mitään. Pomo oli töissä kellarissa varastolla, ja hänet sai kiinni välillä kun soitti. Kaupassa oli turvaton olo usein asiakkaiden takia, enkä saanut kunnollista perehdytystä vaarallisten tilanteiden varalle.

Toinen työtarjous ja yksi nyrjähtänyt nilkka

Olin kaupassa pari viikkoa töissä, kunnes sain toisen työpaikan sekatavarakaupassa ja helpottuneena irtisanouduin. Uudessa paikassa ensimmäisen työpäivän jälkeen nilkkani nyrjähti, ja jouduin kahden viikon sairaslomalle. Menin sairasloman jälkeen takaisin töihin, vaikka nilkka oli vielä vähän arka, mutta pelkäsin että se näyttää huonolta jos olisin koeajalla liian kauan poissa. En silti osannut arvata mitä sairasloman jälkeen tapahtuisi.

Olin sairasloman jälkeen viisi päivää töissä, ja perjantaina työpäivän jälkeen, juuri ennen juhannusta pomo kutsui minut huoneeseensa. Hän ojensi minulle paperin ja sanoi “allekirjoita tämä“. En tajunnut mistä oli kyse. Paperissa luki “koeaikapurku”. Kysyin hämmästyneenä että saanko potkut? Pomo vastasi myöntävästi, eikä suostunut kertomaan miksi. Tivasin syytä, mutta hän ei sanonut muuta kuin että allekirjoita ja sitten tuo työavaimesi minulle. Shokissa allekirjoitin, itku kurkussa menin hakemaan tavarani ja vein avaimet pomolle. En voinut uskoa että minut oli juuri irtisanottu ensimmäistä kertaa ikinä.

Jouduin kutsumaan työsuojelun apuun työnantajaa vastaan

Kun toivuin shokista, lähetin sähköpostia perään ja kyselin syitä potkuihin. En saanut mitään vastausta. Lopulta otin yhteyttä työsuojeluun, joka puolestani vaati syitä potkuille. Itse olin ja olen edelleen sitä mieltä että he potkivat minut pihalle sairaslomani takia. Syyt jotka sain kuulla työsuojelun kautta saivat minut aivan raivon partaalle. Suoria, törkeitä valheita. Olin kuulemma muun muassa liian hidas ja epäsopiva työhön. Puhuin töissä ollessani paikan pomon kanssa kun sanoin että tuotteita ja hyllypaikkoja on niin paljon että on vaikea oppia missä mitäkin on, ja pomo sanoi että on ollut talossa puoli vuotta eikä vieläkään tiedä kaikkien tuotteiden paikkoja ulkoa. Miten he sitten voivat kutsua minua hitaaksi, kun olin ollut siellä viisi päivää töissä (joista neljä aran nilkan kanssa)? En saanut minkäänlaista palautetta keneltäkään siellä, että olisin ollut liian hidas. Eikö siitä olisi kuulunut kertoa minullekin, kun olin siellä vielä töissä? Jännä juttu, ettei missään muissa samankaltaisissa töissä ole koskaan valitettu, että olisin hidas ja sopimaton myymälätyöskentelyyn.

Tapaus ei päässyt lopulta poliisin kuulusteluja pidemmälle syyttäjän pöydälle, koska työntekijät kaikki kertoivat samaa kuin pomot, vaikka osa ei ollut edes nähnyt minua siellä töissä. Juttelin erään entisen työntekijän kanssa joka sanoi että siellä paikassa on ollut muutakin häikkää, ja hänkin oli taistellut liiton kanssa tätä pomoa vastaan, tuloksetta. Jouduin katkerana lopulta luovuttamaan, kun oli sana sanaa vastaan.

 Uusi työpaikka, uudet kujeet? 

Vajaan kuukauden päästä sain onneksi uuden työpaikan ja pystyin paikkailemaan vajonnutta itsetuntoani. Olen aina ollut tunnollinen työntekijä, ja se että minua kutsutaan hitaaksi ja huonoksi työntekijäksi, ottaa yllättävän paljon itsetunnolle pitkän työttömyyskauden jälkeen. Menin uuteen työpaikkaani, naamiaiskauppaan. Ensimmäisen työpäivän jälkeen jäi fiilis että ihan hyvinhän se meni, ja kiva päästä taas töihin.

Seuraavana päivänä töihin tullessani työkaveri sanoi että pomo haluaa jutella. Tuli inhottava tunne heti, ja oikeassa olin – sain nimittäin potkut. En voinut uskoa korviani. Pomo huusi minulle kurkku suorana täristen, kuinka eräät pojat olivat kympin edestä varastaneet tavaraa suoraan silmieni alla. Olin edellisenä päivänä saanut ohjeen, että kassalta ei saanut poistua. Minut jätettiin heti ensimmäisenä päivänä yksin kassalle, ja selvisi että pomo ja toinen työntekijä olivat vakoilleet minua kameroista alakerrasta.

Potkujen syyksi pomo vihasta täristen sanoi myös sen että illalla kassaa laskiessani olin pyytänyt laskinta. Seurasi huuto-saarna siitä kuinka nykyajan nuoret eivät osaa laskea päässälaskuja. Yritin sanoa väliin että en ole hyvä päässälaskuissa, että eikö silloin ole parempi käyttää laskinta? Lopulta lähdin liikkeestä pois, kun en jaksanut enää kuunnella huutoa. Olin ihan ymmälläni, miten voin saada kahdet potkut peräkkäin?

Myöhemmin törmäsin tämän kaupan työntekijään kadulla, joka kertoi että ennen minua oli toistakymmentä ihmistä saanut potkut, kaikki erilaisista yhtä naurettavista syistä. Hän sanoi että älä ota itseesi, että se pomo oli ihan sekaisin. Se helpotti.

Onneksi sentään työkkärissä ymmärrettiin, että irtisanomiset eivät johtuneet minusta, vaan työnantajasta. Mitä jos olisin joutunut vielä tappelemaan karenssin kanssa? Pelkäsin että he luulevat että olen itse aiheuttanut potkut peräjälkeen.

Tämän jälkeen olin taas muutaman kuukauden työttömänä, kunnes menin Seuren haastatteluun. Siellä kerroin että olen päättänyt hakea keväällä nuoriso-ohjaaja-opintoihin, ja haluaisin töitä esimerkiksi koulunkäyntiavustajana. Sellainen paikka löytyi onnekseni saman tien ja minut otettiin töihin pelkän puhelinhaastattelun jälkeen. Olin 8 kuukautta töissä siellä, kunnes koitti kesälomat, ja menin syksyllä opiskelemaan.

Se joka hokee kaikkialla että työtä kyllä tekevälle löytyy, voi miettiä kaksi kertaa onko asia oikeasti noin yksinkertainen?

Kansalaisaloitteessa liittyen aktiivimallin kumoamiseen on tätä kirjoittaessani jo 104 088 ääntä. Vielä voi silti allekirjoittaa aloitteen, koska se on myös suora viesti kansanedustajille mitä olemme mieltä työttömien kyykyttämisestä. Aloitteen löydät TÄÄLTÄ.

 

Ps. Voit myös lähettää työhakemuksen suoraan kansanedustajille jos tuntuu olevan vaikeaa saada työpaikkaa!

 

 

< SEURAA> Masentunut mutsi facebookissa ja instagramissa.


Muita aiheeseen liittyviä kirjoituksia:

“Ne elää mun verorahoilla!” – ja muita asioita joita työtön kuulee jatkuvasti

Työttömien aktiivimallista

 

Lisää kirjoittajalta Masentunut mutsi / Tinna Pehkonen

Blogin uusi osoite!

Hei, kirjoitan tännekin uutiset – siirryin omalle sivustolle eli blogin osoite muuttuu!...
Lue lisää

2 Kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.