Kun ”minä” katoaa

Henkisen matkan lopullinen päämäärä on herätä täyteen tietoisuuteen siitä, kuka todella olemme. Se tarkoittaa pienen ihmis-minämme täydellistä katoamista, oman identiteetin kuolemaa.

Minää ei alunperin ollutkaan olemassa. Minä oli aina vain tarina, oman mielellemme kokoama sepitelmä. Minässä ei ole mitään todellista.

Se kuka todella olemme, ei ole kehomme, ajatuksemme, tunteemme ja tarinamme. Olemme kaiken tuon takana oleva tietoisuus, joka hiljaa katselee tätä elämän näytelmää. Oikeastaan emme edes ole tuo tietoisuus, vaan se niin sanottu absoluuttinen “tyhjyys” tuon tietoisuudenkin takana.

Identiteetti ja ihmis-minä on täysin omaksuttua ja keksittyä. Se on näytelmä jota mieli pitää yllä ja josta se pitää kynsin ja hampain kiinni. Tämä näytelmä kuitenkin estää meitä ikinä kokemasta todellisuuden todellista luennetta.

Muistatko Platon luola-vertauksen? Plato kuvaa ihmisiä vangeiksi, jotka on kahlehdittu lapsuudestaan saakka syvälle luolaan. Vangit näkevät vain luolan peräseinän, jonne tulen loimussa heijastuu varjoja. He luulevat, että nuo seinälle heijastuneet varjot ovat todellisuus, eivätkä he koskaan ole nähneet auringonvaloa, luontoa, maailman värejä tai edes miltä he itse näyttävät.

Tämä luola-vertaus pätee meihin täysin. Me kyllä uskomme näkevämme maailman ja tietävämme miltä se näyttää. Olemme kuitenkin mielemme vankeja ja estyneitä näkemään todellisuutta sen todellisessa loistossaan.

Ja egomme, minä-identiteettimme, ei todellakaan halua vapautua. Vapautuminenhan tarkoittaisi sen kuolemaa. Joten se tekee kaikkensa suojellakseen meitä totuudelta. Sepittäen aina vain uskottavampia tarinoita siitä, miksi identiteetin tasolle jääminen on parhaaksemme.

Minän katoaminen on pelottavaa. Se tarkoittaa irtipäästämistä kaikesta siitä, jonka luulimme olevan totta. Se tarkoittaa irtipäärtämistä kaikesta siitä, jonka määrittelimme itkseksemme. Tämähän kuulostaa mielelle aivan hirvittävälle. Jos itsemme katoaa, mitä meille mukaa jää sen jälkeen? Eihän se voi olla tavoittelemisen arvoista.

Tosiasiassa, sen jälkeen meille jää totuus. Todellisuus. Todellinen itsemme. Vapaus. Ymmärrys kaiken ykseydestä, kaiken hyväksyminen ja rakkaus.

Lisää kirjoittajalta Aamunkoi/ Saana K.

Kun ”minä” katoaa

Henkisen matkan lopullinen päämäärä on herätä täyteen tietoisuuteen siitä, kuka todella olemme....
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.