Kun imetys ei menekään kuin Strömsössä

Imetyksen vaikeudesta ei puhuttu oikeastaan mitään raskausaikana. Saatettiin joskus mainita, että joillakin se ei onnistu heti, mutta onnistuu sitten kun vain harjoittelee. Muistan kuinka perhevalmennuksessa katsoimme videon imetyksestä. Videolla nainen imettää lasta metsässä sillalla, puro solisee alla. Kaikki on ihanaa ja kaunista. Toisessa kohtauksessa nainen istuu sohvalla imettämässä, ja selostaja sanoo että puoliso voi sitten äidille tuoda lehtiä, ruokaa ja juomaa sohvalle. Siinä sitten yksinhuoltaja-äitinä istuin siellä itku kurkussa ja mietin että miten yksin olenkaan.

Muutenkin tuntui että perhevalmennuksessa, neuvolassa tai ylipäätään missään ei sanottu sitä että imetys saattaa olla todella hankalaa. Varsinkin sektion jälkeen maito saattaa nousta vasta monen päivän päästä kunnolla. Imetysasentoa voi olla vaikea löytää, hartiat kivistävät jännityksestä, imuote pitää olla oikea. Tissisi saattavat olla suihkutissit, jotka suihkuttelevat maitoa joka paikkaan ja vauva saa liikaa maitoa kerralla.

En osannut raskausaikana yhtään varautua siihen, että imetys saattaisi olla todella vaikeaa. Tai että se loppuisi kuukauden jälkeen, kun en enää jaksaisi taistella sen kanssa. Imetin poikaani vähän päälle kuukauden, ja koin ihan hirveää epäonnistumista, kun lopetin imetyksen.

Poikani painoi 2860g syntyessään, joten hän sai sairaalasta asti lisämaitoa, kotona tuttipullosta korviketta. Maito nousi minulla vasta useamman päivän jälkeen synnytyksestä sektion takia. Sairaalassa vauva huusi kaikki yöt, koska ei saanut minulta tarpeeksi maitoa eikä minua ohjeistettu juottamaan tarpeeksi lisämaitoa. Uskon että jonkinlainen refluksi vaivaa lasta edelleen, sekin saattaa olla osasyynä yöhuutoihin. Pojalla on tällä hetkellä refluksilääke kokeilussa.

Sairaalassa imetysohjaus olisi voinut olla parempaa

Sektion jälkeen sain lapsen syliini vasta useamman tunnin jälkeen illemmalla (vauva syntyi kello 15.05) ja olin aivan sekaisin lääkkeistä, puudutuksesta, leikkauksesta ja ihan kaikesta. Kätilö tuli illalla huoneeseen ja  kauhistellen kysyi että enkö ole alkanut jo imettämään. Enhän minä hölmö ollut tajunnut että olisi pitänyt imettää. Kätilö laittoi minut kyljelleen imettämään ensimmäistä kertaa ikinä, ja sanoin että leikkaushaavaan sattuu. Kätilö oli sitä mieltä että se on ihan hyvä asento opetella imetystä. Vauva ei saanut imuotetta, ja seuraava kätilö pisti minut nojatuoliin istumaan ja iski rintakumin minulle, sen sijaan että olisi näyttänyt imuotteita. Olin ihan pöllämystynyt uudesta äidin roolistani, enkä osannut tietenkään vaatia että he näyttäisivät minulle kädestä pitäen. En koko 1,5 kuukauden imetyksen aikana päässyt imettämään ilman rintakumia, kun vauva ei saanut rinnasta otetta.

Tunsin itseni todella epäonnistuneeksi äidiksi, kun en osannut imettää. Kaikki toistelivat minulle että kyllä ne vauvat korvikkeellakin kasvavat, mutta se ei lohduttanut minua ollenkaan. Tuntui kuin olisin heti alkuun jo epäonnistunut äitiydessä. Tämä on varmasti vaikuttanut siihen että sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Syyllisyys painaa uutta äitiä

Jos nyt saisin toisen lapsen, osaisin luultavasti suhtautua imetykseen vähän eri tavalla. Nyt tiedän että on olemassa esimerkiksi Imetyksen tuki ry, jotka voivat auttaa imetykseen liittyvissä kysymyksissä. En usko että enää tuntisin niin suurta epäonnistumista jos imetys ei onnistuisikaan. Osaisin kenties suhtautua itseeni ja äitiyteen vähän eri tavalla, enkä vaatisi itseltäni täydellisyyttä. On ollut pakko opetella armollisuutta itselleen.

Syyllisyys ja paska äiti-fiilis mikä imetyksen lopettamisesta tuli, oli aivan kamalaa. Itkin ja podin huonoa omaatuntoa kauan lopettamisen jälkeen. Kunnes tajusin lopulta että se on turhaa. Mielestäni on ihanaa jos äiti pystyy imettämään, mutta eihän se ole hyvän äitiyden mittari. Silti edelleen, 3,5 vuotta myöhemmin imetyksen epäonnistuminen harmittaa. Olin haaveillut siitä että imettäisin pitkään. Ehkä eniten siinä harmittaa se, että luovutin kun se oli niin hankalaa, koska joka tapauksessa pelleilin tuttipullojen ja korvikkeiden kanssa. Ajattelin helpottaa omaa urakkaani sillä, että imetyksen kanssa tappelu loppuu ja säädän vain tuttipullojen kanssa. Olisin ehkä voinut pyytää apua jostain, ja onnistuakin imettämään.

Olin kuvitellut että imetys olisi ihanaa, mutta suoraan sanottuna inhosin sitä. Inhosin sitä, että rintani olivat painavat ja maitoa täynnä, vuosivat yli ja jouduin pitämään niitä inhottavia suojia rintsikoiden sisällä. Inhosin sitä pirun rintakumia mikä piti asetella tissille, kun vauva huutaa nälkää samalla. Inhosin sitä että jouduin steriloimaan rintakumia aina imetysten välissä. Stressasin jo seuraavaa imetystä, kun mietin että miten se taas onnistuu. Ja stressi ei yhtään tietenkään auta asiaa. Yritin pumpata maitoa mutta en onnistunut siinäkään. Lopulta olin niin poikki kaikkeen tähän säätämiseen että luovutin. Olin haaveillut imetyksestä sellaisena kuin se oli siinä perhevalmennuksen videossa, että imetän seesteisenä puron solistessa vieressä. Mutta ei se mennytkään kuin Strömsössä.

Apua ja vertaistukea on saatavilla

Neuvolasta en kokenut saavani mitään apua imetykseen. Heidän mielestään vauva sai hienosti kiinni rintakumista, ja tuntui että he eivät kuunnelleet huoliani. Itse kuitenkin halusin rintakumista eroon, eikä neuvolasta ollut apua imuotteisiin. Neuvolassakin voisi olla tietoa paremmin saatavilla esimerkiksi Imetyksen Tuesta ja ohjata vaikka tarvittaessa sinne. Ja neuvolastahan juuri nimenomaan olisi pitänyt saada imetysohjausta! Kun kyselin imettämisestä neuvolassa, oli vastassa juuri valmistunut nuori nainen, jolla ei ollut hajua mistään.

Olisinpa tiennyt että apua on kuitenkin saatavilla. Esimerkiksi facebookissa Imetyksen tuen ryhmässä voi kysyä imetystukihenkilöltä neuvoja, ja voi soittaa imetystukipuhelimeen. Jos on varaa, voi tilata kotiin asti imetystukihenkilön. Kannattaa myös selvittää onko fysiikassa jokin vialla, esimerkiksi vauvan kireä kielijänne voi aiheuttaa sen, että vauva ei pysty imemään kunnolla. Näistäkään asioista ei kukaan huomannut mainita kun valitin ettei imetys onnistu.

Voimia kaikille teille, jotka olette kamppailleet imetyksen kanssa. Se ei ole helppoa, etenkään psyykkisesti. Olette kuitenkin hyviä äitejä siitä huolimatta, että ette pystyneet tai halunneet imettää, syystä tai toisesta.

 

Apua imetykseen:

Ammattilaisapua imetykseen – Imetyksen tuen linkkejä

Imetystukipuhelin – Imetyksen Tuki Ry

Imetystukiryhmät – Imetyksen Tuki Ry

Tietoa imetyksen avuksi – Imetyksen Tuki Ry

Imetysrauha.fi

Doulapalvelut

Oletko saanut apua imetykseen jostain? Kerro ihmeessä! 

 


Lue aiempia kirjoituksiani:

Synnytyspettymys

Vauvavuoden jättämät traumat

Raskaus pilasi kehoni – vai pilasiko sittenkään?

Lisää kirjoittajalta Masentunut mutsi / Tinna Pehkonen

Sneak peak kehopositiivisen kalenterin kuvauksiin

Kävimme poikani kanssa viime keskiviikkona kehopositiivisen kalenterin kuvauksissa. Minua pyydettiin pari kuukautta...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.