Askel vapauteen.

Uuden ajan alku. Se on tässä. Muutosta tai paranemista en enää aio pysäyttää, en sabotoida, en pelätä.

“Lapsena tunsin äitini taakan

Kipeän selän murheen murtaman

Kasvoin kipuun, otin omaksein, en päästänyt irti.

Voi kuinka kauan oon ollut suruinen ja levoton

Historia ei toista itseään

Voi kuinka kauan oon oottanut kahleitteni murtuvan

Valmis oon irti päästämään

Oon Vapaa Nainen

Voimani sisäisen, taidon ikiaikaisen, otan mä käyttööni tänään

Ei murheet eilisen mun tulevaani romuta,

Oon vahvempi nyt kun aion elää!

Oon Vapaa Nainen!”

– Suvituuli, Vapaa Nainen-laulu

Sain kutsun tulla Naiseuden Voiman kirjoittajaksi jo aikaisin keväällä. Mutta nyt, marraskuun loskan keskellä, löydän itseni valmiina jakamaan sitä kuka olen. Mietin ja epäilin pitkään, että noh mitäs minulla on muka annettavaa, enhän minä ole edes oikea bloggari, miten minä ehdin ja sitä rataa. Mielessä pyöri reseptiblogi ja samalla kirjoituksia Naisen Voimasta a la Suvituuli. Huomasin yksinkertaisesti estäväni omaa luovuuttani ajattelemalla liikaa sitä mitä minusta ajatellaan ja miten paljon lokaa voin saada näyttämällä maailmalle kuka olen. Kipuilin.

Tein lokakuussa ison elämänmuutoksen irtisanoutumalla päivätyöstä joka ei tuntunut enää edistävän omaa hyvinvointiani ja kun jäin yksin päiviksi kotiin, olikin sitten tilaa purkaa todella vanhoja ajatusmalleja jotka olivat kolkuttaneet alitajuntani ovea jo kuukausikaupalla mutta en ollut löytänyt tilaa “romahtaa”. Itkulle on annettava tilaa, jotta itseään voisi kuulla paremmin. Tämä itku kestikin sitten kaksi viikkoa. Tuona aikana makasin sängyssä, itkin ja pelkäsin ja kävin energiahoidoissa ja söin ehkä kymmenen levyä suklaata ja join kaksi pulloa punaviiniä ja purin kehostani asioita joita olin pitänyt sisällä yli kaksikymmentä vuotta! En ollut edes ymmärtänyt miten paljon lapsuudessa ja teini-iässä koetut kauhut ovat vieläkin läsnä jokapäiväisessä olemisessa ja haasteiden kohtaamisessa. Huomasin ison puutoksen itsearvostuksessani ja etten oikeasti uskalla uskoa itseeni. Huomasin, että oma vastaanottavaisuus on jäässä kuin Elsa-prinsessan kosketus. Olen estänyt apua tulemasta luokseni, hävennyt heikkouttani, kokenut syyllisyyttä ja nolostumista siitä jos välilevyn poksahdettua en päässytkään itse vessaan tai edes liikkumaan ja “jouduin” pyytämään apua ihan pienissäkin asioissa. Olen hävennyt kehoani. Olen laittanut omat ihmistason tarpeeni pois, jotta voisin esiintyä kaikille vahvana ja itseriittoisena. En ole halunnut olla enää se koulun änkyttävä, kiusattu, hakattu ja pahoinpidelty, huonolla itsetunnolla varustettu outo möläyttelijä. Herkkä ja intuitiivinen kristallilapsi 1980-luvulla. Halusin olla se selviytyjä ja samalla häpesin omaa historiaani. Olen kaivannut tulla kohdatuksi herkkyyteni kautta mutta samalla pitänyt rautarouvan kulissia yllä.
Hävennyt sitä, että minulla on iso energia, iso ääni ja olen olemassa.
Aika ristiriitaista ja yksinäistä.

Nyt, kun synnytän itseäni uudestaan, näen tämän käytöksen kumpuavan kivusta, jota yritän peitellä. Pelosta olla ihminen, pelosta tulla tuomituksi sellaisena kuin aidosti on eläväisen persoonansa kanssa ja kivusta, ettei tule hyväksytyksi sielunperheen silmissä.

Mutta, kuten aina elämässä, mikään ei tule luo jos ei sille tee tilaa. Minun piti palaa, jälleen kerran, tuhkassa kuin fenix-lintu jotta voin syntyä uudestaan, eheämpänä ja valmiimpana omalle loppuelämälleni. Nyt olen valmis maailmalle. Nyt olen valmis omalle elämälleni, jota niin nälkäisenä haluan tehdä enemmän ja enemmän omakseni. Enää en aio piiloutua pelkojen, harhaluulojen tai epäilysten pimeyteen vaan kerta toisensa jälkeen tahdon nostaa pääni pinnalle ja huutaa maailmalle; “täällä minä olen, aitona, raakana ja niin valmiina rakkauteen!” vaikka se olisikin järjettömän pelottavaa. 

Tervetuloa tälle yhteiselle matkalle kanssani, rakas lukija.

p.s. Esitän kappaleitani tulevana perjantaina Helsingin astangajoogakoululla Annankadulla klo 19.30. Siellä laulan vapaasta naisesta. <3 Tervetuloa!

Lisää kirjoittajalta Vapaa Nainen / Suvituuli Siikasaari

Askel vapauteen.

Uuden ajan alku. Se on tässä. Muutosta tai paranemista en enää aio...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.