Kuinka oppia päästämään irti?

Viimeinen vajaa 2 vuotta on ollut mun elämäni ehkä yksi vaikeimmista ajanjaksoista.

Pitkä parisuhde päättyi  pitkän kipuilun ja ikävienkin tapahtumien jälkeen vihdoin eroon.Eroon joka olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten tai edes yrittää oikeasti korjata suhdetta ennen kuin oli jo liian myöhäistä.

Jokin oli kuollut jo aikoja sitten mutta yhdessä piti kuitenkin läheisriippuvuus ja pelko tulevaisuudesta sekä paljolti myös se, että arki kuitenkin toimi vaikka omalta osaltani en kokenut enää  yhteiseen rakkauteen kuuluvia tunteita.

Olisi ehkä pitänyt osata puhua enemmän, kertoa miltä tuntuu ja miksi tuntuu.

Mä kuitenkin vetäydyin kuoreeni, työnsin kaiken kivun sisälleni ja lopetin välittämästä miltä toisesta tuntuu.Tein ensimmäisen kerran elämässäni asioita vain itseäni ajatellen.

Eniten kuitenkin kadun sitä, että en pystynyt en osannut enkä uskaltanut irrottautua suhteesta ajoissa.En ennen kuin asiat menivät ikäviksi ja lopullinen ero rikkoi kumpaakin osapuolta syvästi.Ja samalla myös yhteisiä lapsia.

Irtipäästäminen on mulle ollut aina hyvin vaikeaa oli kyse sitten työstä, parisuhteesta, lemmikkieläimestä tai mistä tahansa vastaavasta. Lapsuudessa koettu turvattomuus ja myös kokemus siitä, että irtipäästäminen ei aina välttämättä tuo mukanaan  hyviä asioita on tehnyt musta haavoittuvan ja aran jolloin unohdan helposti itseni ja oman hyvinvointini.Alan suorittaa elämässäni samaa kaavaa jossa minä itse ja ympärilläni olevat vain kärsivät tilanteesta.

Miksi irtipäästäminen on niin vaikeaa?

Pitkästä parisuhteesta irrottautuminen opetti mulle hyvin paljon itsestäni ja peloistani.Se auttoi mua myös ymmärtämään miksi toimin irtipäästämistilanteissa kuten toimin.

En uskalla kohdata ikäviä tunteita, enkä etenkään toisen ihmisen kipua tilanteessa. En uskalla enkä halua olla se joka tekee toisen ihmisen olosta ikävän ja kurjan vaikka toisaalta yhdessäolo tekee kummankin olosta huonon.En halua ottaa vastuuta siitä, että minä olen syypää tilanteeseen jossa kumpikin kärsii.

Vaikka parisuhteessa onkin aina kaksi osapuolta on toinen yleensä se joka viimeisen sinetin suhteelle tekee. Ja tätä halusin välttää kaikin keinoin. Toivoin , että toinen olisi se joka suhteen lopettaisi. Ja kun en kyennyt itse ottamaan vastuuta irtipäästämisestä enkä vetämään lopulliselle erolle rajaa  erotilanne vain pitkittyi ja satutti kaikkia osapuolia enemmän.

En kyennyt olemaan aikuinen vaan pakenin takaisin omaan turvattomaan lapsuuteeni jossa toivoin jonkun muun ottavan vastuun minun elämästä sekä sen päätöksistä.

Toisaalta olen huomannut eron jälkeen ottaneeni myös huolehtivan aikuisen rooliin jossa koitan hyvitellä toiselle aiheuttamaani mielipahaa erosta johtuen hyväksymällä mukisematta kaiken lapsenhoidosta tavaroiden jakoon.

Koen vahvasti että, lapsuuden turvattomuus ja rajattomuus aiheuttaa itselleni ongelmia irtipäätämisessä sekä omien rajojen vedossa.Eläydyn hyvin vahvasti toisen ihmisen tunteisiin enkä aina välttämättä tunnista missä menee raja omien ja toisen tunteissa.En kuuntele omia tunteitani vaan se rikottu särjetty pieni lapsi mun sisälläni edelleen haluaa tulla hyväksytyksi ja huomatuksi oman itsensä hyvinvoinnin kustannuksella.

En tiedä vielä osaanko vieläkään päästää irti terveellä tavalla mutta ainakin tiedän nyt syyt miksi toimin irtipäästämis tilanteissa kuten toimin ja olen myös oppinut puhumisen tärkeyden.On helpompi päästää irti ajoissa kuin liian myöhään ja tämän opin itse kantapään kautta.

Vaikka vihdoin voinkin sanoa , että nyt mun on paljon helpompi hengittää.

 

 

 

 

 

Lisää kirjoittajalta Sirpaleista tehty/Liisa-Maija Matikainen

Kuinka oppia päästämään irti?

Viimeinen vajaa 2 vuotta on ollut mun elämäni ehkä yksi vaikeimmista ajanjaksoista....
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.