Kuinka meillä nukutaan?

Löysin puhelimeni muistiinpanojen kätköistä monta muistiinpanoa vuodelta 2014, kun olen kirjoittanut ylös yöheräilyjä. Kun tuntui ettei kukaan lääkäri tai neuvolantäti OIKEASTI uskonut että heräillään niin paljon ja olen poikki. Tai no, lapsethan ne nyt vaan heräilee öisin, kuulemma. Että ei lapsessa mitään vikaa ole, äidissä tosin on kun ei tajua, että äitien pitää nyt vaan jaksaa niitä yöheräämisiä. Onko tämä mahdollisesti sinun esikoinen, oletko ennen nähnyt vauvoja? Ne nyt vaan itkee.

Katsokaa nyt näitä muistiinpanoja, mitä tämä väsynyt äiti on kirjoitellut heräilyjen yhteydessä. Mitenköhän olen vielä hengissä ja suht järjissäni, kyselen? Tätä kesti ainakin vuoden, välissä pieni pätkä sairaalaunikoulun voimin nukuttuja öitä. Muuten olemme enemmän tai vähemmän valvoneet 3,5 vuotta. Nykyään onneksi heräilyjä on vähän vähemmän.

 

 

Halusin kirjoittaa ylös nämä heräämiset ja mitä tapahtuu kun heräilemme. Yritin monesti kertoa terveyskeskusessa meidän yöheräilyistämme, mutta kukaan ei kuunnellut minua. En itsekään muistanut kuinka paljon olin yöllä aina heräillyt, koska olin niin poikki. Kirjoitin ylös näitä, jotta saisin näytettyä että katsokaa nyt – eihän tämä ole normaalia, eihän!? Silti kukaan ei ottanut huoltani tosissaan. Sain sentään kotipalvelulta hoitajan.

Näinä aikoina muistan että alkoivat ensimmäiset kunnon raivarit itselläni, kun olin niin uupunut. Vauva oli noin puolen vuoden ikäinen. Juuri kun sain unen päästä kiinni alkoi uusi itkuhuuto, ja välillä vartin välein. Mikään kikka tai keino ei tuntunut auttavan.

Muistan katsoneeni vauvaa vihaisena ja mietin että jos vain jättäisin hänet pinnasänkyynsä, avaisin oven enkä koskaan tulisi takaisin. Saisin olla jossain muualla, nukkua, ja vain nukkua. Heti tällaisen ajatuksen jälkeen aloin itkemään, koska enhän tietenkään voisi koskaan jättää omaa lastani. En voisi koskaan tehdä hänelle oikeasti mitään pahaa. Siinä vaiheessa lähdin hakemaan apua, koska en jaksanut enää.

 

 

Vasta parin kuukauden jälkeen sain apua neuvolan kautta, sitä ennen lääkärit vähättelivät minua ja sanoivat että kyllä se vauva joskus alkaa nukkumaan ja käski unikouluttaa. Huh. Toivoisin että lääkärit ihan oikeasti uskoisivat vanhempia, laittaisivat tutkimuksiin ja ottaisivat allergiat ja fyysiset vaivat lapsilla tosissaan. Suomen julkinen terveydenhuolto laahaa vuosituhannen perässä näissä asioissa. Sain lähetteen allergiatesteihin ja lapselta otettiin veri- ja virtsakokeita, mutta missään ei näkynyt mitään. Vasta parin vuoden ikäisenä aloin tutkituttamaan kunnolla lasta, kun hän edelleen heräili ja oli muitakin fyysisiä oireita.

Tällä hetkellä jonotamme taas kerran Lastenklinikalle, jotta tutkisimme lisää refluksia, mahdollisesti uutta kitarisaleikkausta tai uniapnean mahdollisuutta. Pojalla on nyt refluksilääkitys kokeilussa ja kirjoitan ruokapäiväkirjaa kaikesta mitä lapsi syö. Jos Lastenklinikalla ei selviä mitään uutta menemme takaisin neurologille. Ja taas odottelemme kuukausia lähetettä.

Olen niin kertakaikkisen loppu tähän vuosia kestäneeseen arvuutteluun että mikä lastani vaivaa kun hän ei nuku ja hänellä on lukuisia fyysisiä oireita. Tuntuu että kukaan ei ota minun huoltani tosissaan, eikä tunnu uskovan kuinka kriittinen tilanne on myös minun kannaltani kun en nuku koskaan kunnolla. En ole nukkunut 3,5 vuoteen ja se alkaa pikkuhiljaa uuvuttamaan minut aivan piippuun. On myös todella rankkaa olla masennuksen ja kaiken muun lisäksi stressaantunut lapsen terveydentilasta.

Olen yöt pitkät googlannut oireita ja sillä tavalla selvittänyt esimerkiksi että lapsella oli tarve kita- ja nielurisaleikkaukselle. Pitkän tappelun jälkeen sain lähetteen, minua ei meinattu tässäkään asiassa uskoa. Alan olla niin lopen uupunut taistelemaan lapseni terveysasioista. Tuntuu kuin tämä olisi upottava suo, mutta en voi luovuttaa koska on kyse rakkaasta lapsestani joka kärsii jos en jaksa enää taistella.

 

 

En ole halunnut mennä yksityiselle, koska minulla ei ole siihen varaa (varsinkaan mittaviin tutkimuksiin) ja julkisella näitä asioita vain täytyisi hoitaa! Olen halunnut julkisella puolella myös taistella oikeuksistani saada hoitoa lapselle. Se on tosin uuvuttanut minut nyt siihen pisteeseen, että varasin ajan yksityiselle.

Varasin ajan kuun loppuun Myyrmäen Pikku-Jättiin yksityiselle, Liisa Kuikalle. Hän on erikoistunut allergioihin ja refluksiin lapsilla, ja häntä on kehuttu kovasti. Heillä on myös mahdollisuus maksaa osamaksulla. Siitä lääkärikäynnistä tuskin voi olla mitään haittaakaan, ja parhaimmassa tapauksessa suuri hyöty.

 

 

Ottaa vain päähän se, että (köyhä yksinhuoltaja) joutuu lähtemään yksityiselle, kun julkisella puolella ei saa mitään apua. Uskomatonta, jumalauta. Hallitus, tätäkö te haluatte kansalle? Julkinen terveydenhuolto saa minulta suuren peukun alaspäin. Toki, esimerkiksi neurologisella ja Lastenklinikallakin on ollut hyviäkin lääkäreitä, mutta suurimmaksi osin lääkärikäynnit (varsinkin terveysasemilla) päättyvät minun epätoivoiseen itkuuni, kun kukaan ei tunnu ottavan minua (hysteeristä ensisynnyttäjää) tosissaan.

Yleensä en jaksa näistä terveysasioista edes jutella kenenkään kanssa, kun sitten saan osakseni hyvää tarkoittavia neuvoja, joita en sitten jaksa puida kaikkien kanssa. Joka tuutista kun tulee erilaisia neuvoja, että teethän sitä tai tätä, ja uupunut pääni menee entistä enemmän sekaisin.

Viimeisen parin viikon aikana lapsi on nukkunut peräti kaksi yötä heräämättä kertaakaan. En muista milloin lapsi olisi viimeksi nukkunut täyttä yötä. Onko nyt syytä kiittää refluksilääkettä (aloin antamaan sen illalla aamun sijaan), laktoositonta maitoa, vai sitä että annoin lapsen sängyn eteenpäin ja nukumme nykyään koko yön samassa sängyssä? Kuka tietää, ehkä tähdet ovat oikeassa asennossa ja alamme nukkumaan vihdoin? Huoh.

 

Huh. Onnea kaikille teille jotka taistelette lastenne terveyden puolesta. Ei ole helppoa, ei.

 


Lue muita kirjoituksia aiheesta:

Vauvavuoden jättämät traumat

Tammisaaren sairaalaunikoulu ja muita uniasioita

Nuku aina kun vauva nukkuu ja muita vauvavuoden kliseitä

 

Lisää kirjoittajalta Masentunut mutsi / Tinna Pehkonen

Sneak peak kehopositiivisen kalenterin kuvauksiin

Kävimme poikani kanssa viime keskiviikkona kehopositiivisen kalenterin kuvauksissa. Minua pyydettiin pari kuukautta...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.