Koti järjestykseen, ulko- ja sisätyötä askel kerrallaan

Tapasin äskettäin Sandy Talarmon, joka on ammattijärjestäjä ja Life coach ja päätimme Elinan kanssa testata Sandyn tekemiä erilaisia selkeyttäviä tehtäväkirjoja Kodin järjestämisestä, Omasta olemisesta, Yksinkertaistamisesta sekä Blogin pitämisen punaisesta langasta. Innostuin samantien oman kotini järjestämisprojektista (Elinalle aihe ei kuulemma ollut ajankohtainen, koska hänen kotinsa pysyy vaivatta siistinä) ja jutellessani Sandyn kanssa tajusin taas, kuinka paljon nämäkin asiat koskettavat meitä lukuisia naisia. Harva nainen tai äiti tuskin myöntää, että se, millainen koti hänellä on ei merkitsisi juuri mitään. Koti, sen ulkonäkö, toimivuus, tunnelma ja käytännöllisyys ovat seikkoja, jotka liittyvät feminiiniseen puoleen. Harvempi mies on niin kiinnostunut sisustamisesta, ainakin meidän huushollissa mies ei juurikaan huomaa, jos jotain uutta on tapahtunut kodin järjestyksessä.

Itselleni koti on tärkeä ja tykkään viettää siellä paljon aikaa. Olen enemmän koti-ihminen ja olenkin saanut välillä vähän puskea itseäni erilaisiin aktiviteetteihin ja ihmisten ilmoille. Helposti kotiin nimittäin jumittuu ja elämän kupla alkaa käydä liian pieneksi. Varsinkin, jos on lapsen kanssa ilman muuta seuraa pidemmän aikaa. Muutimme reilu vuosi sitten uuteen kotiin Pirkkalaan ja täällä tapaa todella vähän ihmisiä mennessään ulkoilemaan. Tuntuu, että kaikki ihmiset ovat töissä ja lapset päiväkodeissa, joita vieressämme on jopa neljä kappaletta. Koska Pirkkala ja etenkin seutu, missä täällä asumme, on erittäin lapsiperheystävällistä, oli minulla suuret odotukset uusiin ihmisiin tutustumisesta tänne muuttaessamme. Toisin kävi ja viime vuonna jouduinkin käymään paljon juttuja läpi ja priorisoimaan olemassa oleviin ihmissuhteisiin panostamisen ykkösasiaksi tulevana vuonna. Tietoinen priorisointi on tuottanut tulosta enemmän kuin ajattelin ja nyt olen erittäin tyytyväinen nykyisiin ihmissuhteisiin elämässämme. Toki olen erittäin avoin myös uusille.

Takaisin kodin järjestämiseen pieneltä sivutieltä. Olen tehnyt luopumistyötä turhasta tavarasta, ns. minimalisoivaa elämäntapaa muutaman vuoden ajan. Luopuminen on todellakin kausiluontoista, jostain sitä tavaraa kuitenkin näyttää kertyvän etenkin, kun on pieni lapsi talossa, jolle nyt sitä tavaraa vaan tuntuu kasaantuvan. Viime kesän häämme tekivät myös pienen piikin tavaramääräämme ja onkin vaikea miettiä, mitä tekisi kaikelle häistä jääneille tavaroille, kun niitä ei malttaisi heittää heti poiskaan. Kotimme on myös sellainen, että lasten leluja tuntuu olevan joka huoneessa ja etenkin olohuoneessamme, jossa vietämme pääosan ajasta. Poikamme Jere on siinä iässä, että hän tykkää heitellä tavaroita paikoiltaan, mm. kirjamme kirjahyllystä lattialle. Joskus tuntuu aika turhauttavalta siivota niitä, kun tietää, että kohta ne ovat taas siinä. Valitettavasti olohuoneeseen ei voi laittaa kirjahyllyä korkeammalle, pienten käsien ulottumattomiin.

Silloin kun saan omaa aikaa, esimerkiksi kokonaisen viikonlopun, tykkään siivoilla ja tehdä järjestämistyötä. Järjestely ja turhasta luopuminen on minulle terapiaa ja se luo sisälle tilaa uudelle. Välillä olen vienyt tavaroita ja vaatteita myös kirpputorille, mutta yhtälailla vien niitä usein myös suoraan kierrätyslaatikoihin- tai kerätysroskikseen. Enää en jaksa miettiä niin kauaa, saako jostain tavarasta myymällä muutamaa euroa vai ei. Kirppistouhu on enemmänkin mukavaa näpertelyä kuin rahan vuoksi tekemistä. Yksi kipukohta meidän kodissamme on keittiö ja sen kaapistot. On jotenkin haastavaa saada pidettyä keittiön pöytätasoja ilman tavaraa ja puhtaana. Usein niissä on kymmeniä lisäravinteita (loput sata on kaapissa), joita käytämme päivittäin ja muuta epämääräistä tavaraa ja purnukkaa. Aiemmin, kun olen siivonnut, olen yleensä aloittanut vimmalla ja siivonnut muutaman tunnin, kunnes olen ihan poikki ja kyllästynyt. Olen toki saanut paljon aikaan, mutta en ehkä ole nauttinut 100% siivouksesta.

Sandyn materiaaleista sainkin vinkin, että kodin järjestämistä kannattaakin tehdä askel ja asia kerrallaan. Ottaa esimerkiksi projektiksi yksi kaappi per päivä tai viikko. Motivaatiota lisää se, että ottaa valokuvan ennen ja jälkeen ja palkitsee itsensä, kun on tehnyt ”pienenkin hyvän asian”. Ensimmäiset projektini olivat siis keittiön kaapit, jonne on kertynyt vuoden mittaan mm. kertakäyttöastioita häistä, vanhentuneita jauheita, ylimääräisiä lisäravinteita, muovisia kippoja, joita ei enää tarvinnut. Onneksi on muovikeräys muuten olemassa nykyään. Toinen kaappi on meidän “ruokakaappi” eli lisäravinnekaappi. Kaapissa on nyt jonkin aikaa myös lappuset muistuttamassa, mikä lisäravinne/superfood- ryhmä on kyseessä. Tarkoitus ei ole pitää niitä “koristuttamassa” aina. Meille on ainakin selkeää, että noille hyllyille ei laiteta muuta, samalla löytää helposti tarvittavan tuotteen. 

Picture

Picture

Edit: kahden viikon päästä. Olen raivannut keittöstä nyt kaiken ylimääräisen tavaran pois tai kirpputorille ja pikku hiljaa järjestänyt muidenkin huoneiden säilytyspaikkoja ja motivaatio on säilynyt varsinkin, kun olemme tehneet järjestelytyötä yhdessä lapsen kanssa. Ehkäpä otan kuvia vielä jatkossa muistakin paikoista, jos se tuntuu motivoivan. Suosittelen lämpimästi turhan tavaran karsimista, esimerkiksi luopumista yhdestä tavarasta per päivä tai järjestellä kaapin kerrallaan. 

Kirjoitamme vielä jatkossa näistä muista tehtäväkirjoista ja Sandy on paikalla kirjojensa kanssa myös Life Centren joulumyyjäisissä 3.12. 

Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2

Matkalla kokoNaiseksi joudumme kohtaamaan piilotetut puolemme

Ollaanpa rehellisiä, naiset. Meillä todella on syvempiä tarpeita. Me emme enää voi...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.