Korttien kertomana: Time for Retreat

Naiseuden voiman livetiloissa Tampereella, meillä on ystäväni Elinan Angel guidance -kortteja liittyen aiheisiin Romance, Life purpose ja muistaakseni on vielä jotkut yleiskortit. Nostamme niitä aina, kun olemme tilassa eli nyt viikoittain. Olen kahtena viime viikkona saanut kortin Retreat, jonka mukaan nyt olisi aika vetäytyä omiin oloihin, pois arkirutiineista, pois arjen kuplasta.Tämä alkuvuosi on ollut hmm, mielenkiintoista aikaa. En ole päässyt helpolla. Olen joutunut opettelemaan uutta tai toki koko perheemme, kun olen alkanut tekemään pikku hiljaa töitä tyttömme mennessä hoitoon. Saimme myös uudet toimitilat ja näistä muutoksista kerroin tarkemmin tässä aiemmin.

Elämänsä ensivuoden hyvin terveenä pysynyt tyttöni ehti olla pari viikkoa hoidossa, kun hän sai hoidokkikavereilta sitkeän flunssan, jota on jatkunut nyt neljättä viikkoa. Nyt hänellä on ensimmäinen korvatulehdus, jota hoidamme homeopaattisilla ja näyttäisi, että se selätettiin nopeasti. Myös pojalla oli sitkä yskä eikä hänkään ole ollut muutamaan viikkoon ollut hoidossa. Lisäksi mies on ollut kipeä jo kolme kertaa tänä vuonna ja lisäksi hän on reilun kahden kuukauden aikana ollut neljä viikonloppua poissa työkeikoilla. Lasten kanssa pärjään kyllä hyvin yksinkin – tai pärjäisin, jos saisin nukkua. Mutta kun harvemmin saan. 

Siis aika paljon hoidokkeja ja vaatimuksia äidille. Lapsia (ja miestä) hoitaessani olen yrittänyt repiä aikaa omien, erittäin innostavien töiden tekemiseen, ystäville ja liikunnalle. Niska-hartiaseutuni on aika jökissä, totesi osteopaatti, jolla kävin. Hän kysyi, kuinka hoidan itseäni? Resurssien mukaan, on vakiovastaukseni nykyään kaikkeen.

Kaukana ovat ajat, jolloin heräsin joka aamu automaattisesti kello seitsemän ilman herätyskelloa joogaamaan ja tein rauhassa ravitsevan aamiaisen. Kukaan ei roikkunut minussa kiinni vaatien jatkuvaa huomiota. Koko päivä oli aikaa itselle, kirjoittamiselle, omalle hyvinvoinnille ja toki parisuhteelle. Sitten eräs päivä päätti tehdä muutosta tähän seesteisyyteen ja kävelylenkillä koin antautumisen hetken saadessani maailmankaikkeudelta viestin, että lapsi haluaisi tulla maailmaan. Olimme tunteneet mieheni kanssa vasta puoli vuotta. Meni tunti, että sain soperrettua asian miehelleni, lopulta kyynelehtien. Mies luuli tuskaisena, että olin kertomassa hänelle eroaikeistani.

Viime aikoina muistelot entisestä elämästä tuntuvat jälleen aika utopistiselta. Olen saanut todella elää todeksi kurssillanikin läpikäymiäni oppeja – again. Miten nainen palautuu? Mitä nainen tarvitsee? Miten huomioida omat, feminiinisen puolen tarpeet. Miten käsitellä negatiivisia tunteita? Miten huomioida ylipäänsä itsensä, äärimmäisessä paineissa (omilla mittareilla) – vai onko minun tapauksessa suunta se ihan toinen, kuin oma itse?

Sillä meillä on parisuhteessa parhaillaan uusi kasvuprosessi käynnissä, kun mies on oppinut tunnistamaan omia tarpeitansa. Hän ei hyväksy yhtään kiukutteluani ja laittaa tiukasti rajat niille. En saa periksi siis yhtään. Sisälläni on tunteiden vuoristorata ja hämmennys, kun en saakaan enää tukea samaan tapaan, mihin olen tottunut. On siis pitänyt oppia käsittelemään tunteita uudella tavalla. On pitänyt = saanut lisätä ymmärrystä siitä, miten voin vaikuttaa tunteisiini, niin että se palvelee kokonaisuutta. Samalla olen saanut hyvää käytännön oppia siitä, mitä on hyvä ja huono kontrolli, ajatuksiin ja tunteisiin liittyen.

Elämä on tuonut minulle eteen rajullakin kädellä sen läksyn, joka minun tulee oppia, jotta pääsen kasvun tiellä eteenpäin. Samalla saan mahdollisuuden rikkoa ja muuntaa haitalliset tunnekaavani. Minulla on mies, joka ei enää ota niitä vastaan, vaan joudun kohtaamaan ne yksin. Samalla olen joutunut nöyrtymään jälleen siihen, että meillä on ihan oikeasti mahdollisuus valita, jäämmekö surkuttelemaan asioita ja olosuhteita vai asennoidummeko eri tavalla. Kaikki lähtee siitä, mihin keskitämme huomion ja miten tulkitsemme tapahtunutta. Voimmeko siis jopa nähdä kurjat olosuhteemme lahjana, joka mahdollistaa sen, että pääsemme myös valoon halutessamme hyvin nopeasti!?

Siispä, olen itkenyt ja itkenyt. Olen huutanut ja huutanut. Olen itkenyt ja huutanut. Hetkittäin olen löytänyt sen naurunkin. Olen kokenut monta kertaa sen, että hei, mulla on mahdollisuus nyt valita, miten tulkitsen tilannetta (mihin keskityn) ja sitä kautta mitä tunnen, mutta on niin helppoa mennä siihen tuttuun ja turvalliseen kaavaan – surkeuteen. Olen ollut vessassa huutamassa ja hakenut huomiota sillä mieheltä – ja samalla tiedostanut, että hei, ei mun olisikaan ihan pakko huutaa. Voisin keskittyä tämän oman surkeuteni sijaan esimerkiksi siihen:

– Mistä voisin olla kiitollinen
– Mitä hyvää minulla on
– Mikä on tämän (toistuvan) tunteen ja tunnekaavan viesti
– Mitä voisin antaa muille (sen sijaan, että minun pitäisi aina saada jotain)

Muuntamalla keskittymistä, kysymystä, johon keskityn, olen päässyt hyvinkin nopeasti varjoisista tiloista valoon. Muutamassa minuutissa, syvästä väsymyksen ja itkuisuuden tilasta olen saanut valoisia oivalluksia liittyen mm. seksuaalisuuteeni. Jokaisella on omat kysymykset, joihin keskittymällä kasvu voi alkaa tapahtumaan, myös heikolla hetkellä. Monella suunta on muiden auttamisesta on omaan itseen – mutta kaikki riippuu myös tilanteesta. Joka tapauksessa meihin on jo pienenä ohjelmoitu joku kysymys, johon me keskitymme automaattisesti. Kun heräämme aamulla, alamme alitajuisesti kysyä tätä kysymystä ja kiinnittämään huomiota tiettyihin asioihin, esimerkiksi siihen, mitä minulta puuttuu, mitä voisin tehdä ollakseni riittävä ja hyväksytty, mitä minun pitää tehdä, jotta minulla on oikeutus olla olemassa, miten voisin olla mahdollisimman näkymätön jne. Toimimme pitkälle alitajuisten tunnekaavojen vallassa, ellemme ymmärrä huomioda sisäistä puhettamme.

Mikä on sinun alitajuinen kysymyksesi? Mikä kysymys, ohjaa keskittymistäsi ja todellisuudessa vie sinulta voimia ja potentiaaliasi? Tarkkaile asiaa etenkin, kun tunteet ottavat kuluttavalla tavalla vallan ja estävät toimimasta tai olemasta läsnä hetkessä.

Kun pystymme muuttamaan keskittymistämme, voimme vaikuttaa tunnetilaamme heikollakin hetkellä ja etenkin juuri silloin, voimme saada hyvin tehokkaita muutoksia aikaiseksi!

Emme ehkä löydä tähän vastausta yksin. Mieheni piti toissa viikonloppuna seminaarin, jossa noin 50 ihmistä löysi omien rajoittavien kysymyspatteristojen äärelle ja alkoivat muokata omaa sisäistä puhettaan. He saivat syviä oivalluksia ja kokemuksia, jotka muuttivat heidän elämänsä suuntaa kerrasta. Kun alamme luomaan uusia kysymyksiä ja harjoittelemme niitä joka päivä – useita kertoja päivässä, aivojemme hermoyhteydet alkavat muuttua. Kun otamme “tunnetyöskentelyyn” mukaan tämän näkökulman, voimme saada muutosta aikaan paljon nopeammin. Se, mihin me keskitymme, vahvistuu. Haluammeko vahvistaa rakentavia, eteenpäin vieviä tunteita – vai sitä, mitä meissä on keskeneräistä?  Tämä sattaa olla yksi sudenkuoppa, mihin tässä “tunnetyöskentelyssä” ajaudumme.

Arkeni on nyt joka tapauksessa sellaista, jossa saan erittäin paljon mahdollisuuksia kasvuun. Sen tasapainoksi koen tarvitsevani omaa aikaa, aikaa irti vaatimuksista, lapsista, miehestä. Aikaa löytää oman ytimen äärelle rentoutumaan ja elämään vain itselleen. Olemme sopineet alkuvuodesta mieheni kanssa, että meillä on vuorokuukausin koko viikonloppu omaa aikaa. Se on erittäin tarpeellista sen lisäksi, että meillä on myös aikaa parisuhteelle. Asiat kun kehittyvät, kun saamme harjoitusta ja riittävästi palautumista, koskien ihan kaikkia osa-alueita. Onhan sinulla aikaa tarpeeksi itsellesi? Osaatko ottaa omaa aikaa?

Tämän viikonlopun olen viettänyt isäni hirsimökillä peltojen ja metsien keskellä ilman suurinta takiaistani (=lue lahjaani), tyttöäni, joka jäi mieheni hyvään hoitoon kotiin. Täällä mökillä oleellinen paljastuu ja arjen kuormitukset löytävät tarkoituksensa. Tämä on todellakin retreat – retriitti arjesta. Sain – tai ansaitsin tämän, kun en päässyt mieheni seminaariin, jonne mieleni olisi kyllä halunnut. Sain tämän, oltuani aluksi asiasta ensin hyvin katkera – ilmaistuani tapani mukaisesti tuskani väsyttävän viikonlopun jälkeen miehelleni – mutta jota mieheni ei hyväksynyt. Tästä pääsimme jälleen kerran yli, kasvoimme ja opimme ja vahvistuimme.

Picture

Terveisiä mökkisaunasta ! Eilen lähes täysikuu.

Täällä mökillä olen ihan kokenut olevani elossa – ehkä eniten elämässäni! Täällä olen aikoinaan kohdannut pelkojani, vihaa, ylpeyttä, taistellut egoni kanssa. Samoillut metsissä tuntikausia ja paastonnut useaan kertaan. Täällä olen viettänyt aikaa mitä erilaisimmissa kokoonpanoissa ihmisten kanssa, joita en ole oikestaan tuntenut ennestään – paitsi sieluntasolla. Täällä olemme viettäneet suhteen erittäin intohimoisia alkuaikoja mieheni kanssa, tankotanssinut ja kirjoittanut kirjaani hyvin pitkälle. Täällä olen elänyt raakaravinnolla, kirjoittanut blogia ja ollut äärimmäisen innostunut elämästä. Vanhassa blogissani on lisää, mutta ehkä se ei ole nyt oleellista 🙂Olen kiitollinen tästä paikasta, jota ympäröi  luonteeltaan feminiininen, hyvin tasapainottava ja maadoittava luonto. Ensin mietimme arjen vastapainoksi kylpylälomaa tai ulkomaan reissua perheemme kanssa. Täällä huomaan, että vähemmän on enemmän. Mitä vähemmän stimulaatiota, sen parempi minun erityisherkälle ja introvertille mielelle. Toki kaikkea voi tehdä. Mutta voi, kuinka upeaa olisi oma mökki, johon mennä säännöllisesti keräämään voimia kaupunkiarjessa!

Picture

Täysikuun aika on erinomainen aika kiittää kaikesta siitä, mitä elämässä on ja alkaa manifestoimaan uutta – asioita, joihin haluat uppoutua koko sielullasi. Sain toisesta, Life purpose – pakasta, kortin “builder”, joka sekin resonoi vahvasti tässä oman kurssini alkuunpanemisen aikoina. Olen todella kiitollinen siitä, että olen tehnyt tätä työtä nöyrällä asenteella – rerurssien mukaan 🙂 ja huomannut, että se on ehdottomasti se tie kokonaisvaltaiseen menestykseen ja täyttymisen tunteesen elämässä. Builder: “Your soul longs to create because your sole purpose is to build. You love new projects that you can sink your teeth into, especially when you can merge plans with creativity.”

Uskon, että oma mökki – tai missä tahansa muodossa se asia / fiilis manifestoituu mahdollistuu sitten, kun osaan tarpeeksi arvostaa sitä, mitä minulla on juuri nyt. Olemalla kiitollinen siitä, mitä meillä on juuri nyt saamme elämäämme automaattisesti lisää kiitollisuuden aiheita.  Sillä luomme elämää sisältä ulos, sitä, mitä me olemme, vetää puoleensa sitä samaa.

​Kiitos mieheni, että olet oppaani ja kasvukumppaninani, jotta me voimme toteuttaa tarkoitustamme <3.

<3: Heidi

Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2 / Heidi Harju

Manifestoi unelmiesi elämä (updated)

Oletko selkeyttänyt itsellesi, millaista elämää haluat elää? Mitkä ovat todellisia unelmiasi? Muistatko...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.