Kohti vapaata naiseutta/ihmisyyttä

Niin se tosiaan tuntuu menevän kaikessa elämässä ja ihmisen tietoisuuden kasvussa. Ensin rakennetaan omaa identiteettiä erilaisten kuplien (kuten fitness/ulkokuori, ura, terveys/ravinto, henkisyys, perhe/äitiys…), sitten asiat tavallaan eletään loppuun, niistä on saatu jo tarvittavat opetukset, lopulta niihin kyllästytään – ja sitten niistä pikku hiljaa irtaudutaan, ne alkavat ehkä jopa ällöttää ja niitä aletaan vastustaa. Saatetaan joksikin aikaa mennä jopa toiseen ääripäähän, missä ollaan oltu. 

Kun tietty aika on kulunut, voimme nähdä kuplan, jossa olimme neutraalimmin. Tällöin olemme oikeasti vapaita valitsemaan, mitä haluamme kulloinkin tehdä. Voimme tietoisesti valita, haluammeko syödä ravinteikasta ja terveellistä ruokaa ilman, että se olisi ideologia tai ”pakko”. Voimme valita harjoittaa liikuntaa, joko kovemmin tai hiljaa, ilman mielestä ja kasvatuksesta nousseita opittuja malleja. Huomaamme herkemmin, haluammeko hiljentyä vaikka meditaatioon vai kaipaako kehomme vaikka villiä tanssia. Haluammeko olla hoivaava vai huolettomampi äiti. Mikään ei ole kiellettyä, mutta samalla valitsemme entistä enemmän asioita, jotka tekevät meille ja ympäristöllemme hyvää. Elämä muuttuu stressittömämmäksi, mitä enemmän laatikoita avaamme. Mutta laatikoihin tai kupliin menossa on ollut paikkansa, ne ovat opettaneet meille paljon itseluottamusta ja itsetuntemusta – ainakin jälkikäteen katsottuna. 

Missä kuplassa tai laatikossa minä elän juuri nyt? On jo pitkään tuntunut, että elän ns. nobody – kuplassa. Olen siis nobody jollain mieleni mittareilla, joka määrittelee ihmisen kiinnostavuutta ulkoisten asioiden perusteella. Ulkoisesti olen siis nobody, minulla ei ole juuri mitään kiinnostavaa kerrottavaa, annettavaa, uutta näkökulmaa, innostusta/flowta, kiinnostavaa liiketoimintaa tai ns. juttua. Minulla ei ole mitään hehkutettavaa – paitsi äitiys, mutta sitäkään en ehkä oikein osaa hehkuttaa. Vahvin identiteettini on siis viime vuodet ollut äiti tai kotiäiti, joka on keskittynyt lapseen ja perheeseen. Kotiäiteydessä ei jollain mittareilla ole ulkoisesti katsottuna (edelleen, jollain mieleni mittareilla) juurikaan hehkeyttä, mutta sisäisesti se on asia, joka on tuonut erittäin syvää täyttymystä elämääni ja tuo takuulla elämän loppuun asti. 

Juttelimmekin Elinan kanssa arkkityypeistä jokin aika sitten ja totesin, että eri elämänvaiheissa eri arkkityypit ovat naisella enemmän pinnalla. (En siis ole perehtynyt arkkityyppeihin, kuin pintapuolisesti, mutta tämä on tämänhetkinen yleis-käsitykseni). Äitiys luonnollisesti aktivoi äiti-arkkityyppiä, vaikka toki sitä voi aktivoida muutenkin, kuin äidiksi tulemalla. Koen, että äitiys-energia olikin aika piilossa itsessäni ennen lapsen saamista ja raskautta – tällöin vahvimpana olivat villinainen, tietäjä (kylän viisas?) ja varmaan myös kuningatar -´arkkityypit (Elinan bloggauksesta poimitut). Jatkuvasti – varsinkin kun poikani on pikku hiljaa kasvanut – olen pyrkinyt tiedostamaan myös äitinä nuo naisen monet muutkin puolet. Uskon, että naisen tehtävä onkin löytää itsestään monet (kaikki) puolet ja elämänvaiheiden läpikäymisen, avautumisen, harjoittelun ja kasvun myötä voimme vapaasti valita, milloin käyttää mitäkin puolta itsestämme. Olen varma, että itsellänikin hautuu sisällä jo paljon erilaisia potentiaaleja, joista on ammennettavaa sitten kun aika on oikea. 

Äitiyden ja perheen lisäksi prioriteettinäni on ollut ja tulee varmasti lähivuosina olemaan ihmissuhteiden ja yhteisöllisyyden kehittäminen, kuten olen aiemmin kirjoitellut. Uskon, että uusi naiseus ja uutta luova feminiinienergia aktivoituvat, kun naiset ovat yhdessä – ei yksin kirjoja lukemalla, kotona meditoimalla tai varsinkaan ajatuksia yksin pyörittämällä. Se ei myöskään aktivoidu nettiyhteisöllisyydellä, joka on toki askel johonkin suuntaan, mutta joka ei mielestäni tuo sydämen täyttymystä. Olen saanut vahvoja kokemuksia jo monta vuotta siitä, mitä tapahtuu, kun naiset kohtaavat syvemmällä tasolla toistensa kanssa, ns. paljaana rooleista. Uskonkin, että naiset ovat parhaita auttamaan toisiaan vapautumaan ja aktivoimaan tätä uutta voimaa. Olemmekin Elinan kanssa ottaneet jo askeleen konkreettista toimintaa kohti, jotta uutta alkaa syntyä. Yritimme aiemmin luoda yhdessä liiketoimintaa, mutta lopulta huomasimme sen olevan ”vanhasta energiasta” lähtöisin ja homma alkoi tökkimään. Enää ei voi kyllä yhtään tehdä mitään, mikä on kannattavaa tai järkevää – jotain, missä ei ole iloa mukana, vaikka alussa kaikki näyttäisikin hyvältä. Olenkin koko ajan herkempi sille mikä toimii ja mikä ei  ja monille hyvillekkin jutuille on pitänyt sanoa ei  – ja jo hyvin nopeasti on huomannut, kuinka energiaa on vapautunut ja jotain ihan uutta alkanut syntyä. 

Edessä on kohta viimeinen yö tässä kodissa. Huomenna muutamme tilapäiseen kotiin vanhemmillemme. Deja vu, koska sama tapahtui 3 vuotta sitten myydessämme edellisen kotimme. Kiitollisuus on läsnä näistä parista vuodesta, jotka olemme viettäneet luonnonläheisessä paikassa. Kaikkea kuitenkin aikansa, uudet seikkailut kutsukoon taas! 

Picture

Tänään vietimme vielä monta tuntia ulkona luontomaisemissa tutuilla seuduilla. Oli mahtava ilma hengata metsässä valkovuokko-kukkaloistossa ja uittaa keppejä ja leikkilaivoja pojan kanssa purolla. Näimme myös keltavuokkoja, rentukoita ja voikukkia. 
Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2 / Heidi Harju

Manifestoi unelmiesi elämä (updated)

Oletko selkeyttänyt itsellesi, millaista elämää haluat elää? Mitkä ovat todellisia unelmiasi? Muistatko...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.