NIINA REUNAMÄKI: Kohti luonnollista ja lääkkeetöntä elämää – Niinan tarina


Niina Reunamäen esikoispoika (nyt 9-v) oli korvakierrelapsi ja keskimmäinen (nyt 5-v) koliikki- ja allergiatapaus. Niina on itse kärsinyt vuosia kroonisesta virtsatieinfektiosta sekä anemioista. Kolmatta lasta odottaessaan alkoi viimeinen alamäki ja tilanne johti lopulta pahaan infektio-, antibiootti-, ja sairaalakierteeseen, jossa Niina kävi terveytensä ja jaksamisensa äärirajoilla. Pohjalta noustiin lopulta ottamalla itse selvää asioista ja lähtemällä parantamaan kehon omaa immuniteettia luonnollisin keinoin. Nyt koko perhe voi hyvin ja suunta on selkeä. Tässä Niinan tarina, hänen omin sanoin kerrottuna:

Viimeinen alamäki alkoi ollessani raskaana ja odottaessani nuorinta lastamme vuonna 2013. Koko raskauden kärsin mm. raudanpuuteanemiasta ja virtsatieninfektioista. Anemia aiheutti mahdotonta väsymystä ja kovaa heikotusta eikä rautatasot nousseet millään. Streptokokin aiheuttamat virtsatieninfektiot olivat riesana koko loppuraskauden eikä negatiivista virtsanäytettä saatu viikkoihin, jolloin lääkärit määräsivät monta viikkoa kestävän antibioottikuurin, joka päättyi synnytyksessä annettavaan antibioottitiputukseen.Synnytyksen jälkeen vatsani oli aivan sekaisin. Myös vauvani oli alusta asti vatsavaivainen. Sain kuumeisen flunssan, josta seurasi aina vain uusi ja uusi tauti. Jouduin infektiokierteeseen, joka huipentui keuhkokuumeeseen marraskuussa 2013. Olin viikon 40 asteen kuumeessa ja ripuloin samalla joka päivä. Lopulta en jaksanut enää nousta sängystä edes vessaan ja lähdin ambulanssilla sairaalaan. Ensin keuhkokuumettani hoidettiin keuhkoputkentulehduksena ja väärillä antibiooteilla. Keuhkokuvat otettua lääkäri vaihtoi antibiootit. Sairaalaan jouduttuani uusi lääkäri vaihtoi vielä kerran antibiootit ja määräsi vielä kahdet eri lääkkeet päällekäin.

Jonkun ajan päästä sain pahan ripulin, joka johdatti lopulta ensiapuun, jossa lääkäri määräsi siihen imodiumia. Imodium laittoi oireet kuriin pariksi päiväksi, mutta pahensi koko sairauden niin pahaksi, että ripuloin sen jälkeen noin 40-50 kertaa vuorokaudessa. Mikään ei pysynyt sisällä. En nukkunut lähes viikkoon ja kärsin elämäni tuskaisimmista vatsakivuista. Lopulta jouduin uudelleen sairaalaan viikoksi.

Minulla todettiin clostridium difficile infektio, joka johtuu haitallisen bakteerin liikakasvusta suolistossa ja tämän bakteerin tuottamien toksiinien aiheuttamasta suolistoinfektiosta. Tämä haitallinen bakteeri pääsee taas lisääntymään ja villiintymään, kun suoliston mikrobitasapaino häiriintyy ja ns. hyvien bakteerien määrä laskee tarpeeksi alas. Tällä hetkellä tiedetään, että aikuisella ihmisellä suurimmat riskitekijät tälle sairaudelle ovat antibioottikuurit, sytostaattihoito ja happosalpaajien pitkäaikainen käyttö.

Nykytiedon mukaan suurella osalla vauvoista on tätä bakteeria suolistossaan ja osalla jopa toksiinia tuottavana. Olisipa mielenkiintoista tietää, moniko allergiaksi tai koliikiksi diagnosoitu vatsavaiva vauvalla onkin jokin toksiinia tuottavan bakteerin liikakasvu suolistossa. Kustannussyistä näitä ei haluta tutkia.

Tästä lähti pitkä taistelu lääkäreiden kanssa, pitkä toipuminen, suuri elämänmuutos ja iso askel pois infektiokierteestä. Sairaalassa mietin, että minulla ei ole enää mitään menetettävää. Pohdin, että voinko ikinä selvitä tästä infektiokierteestä ja miten se kävisi?

Taistelin kunnallisella puolella infektiolääkäreiden ja gastroenterologien kanssa hoidoistani. Heidän ratkaisunsa (vedoten käypähoitosuosituksiin) oli loputon, aina vain vahvempien antibioottien syöttö. Lopulta uuvuin taisteluun ja kävin hankkimassa yksityisellä puolella ulosteensiirron, jonka jälkeen olen vienyt 10 ulostenäytteet ja kaikki negatiivisia.

Näiden lukuisten infektioiden, lääkekuurien ja lopulta ulosteensiirron jälkeen koko elimistöni oli kuitenkin pitkään aivan sekaisin ja makasin petissä viikkotolkulla heikossa kunnossa. Synkkinä hetkinä ajattelin, että tästä ei voi millään nousta enää ylös ja tulla terveeksi.

Minulla oli tällöin reilu puolivuotias vatsavaivainen allergiavauva, 4-vuotias sekä pieni ekaluokkalainen, jotka olisivat äitiään tarvinneet. Itse olin henkisesti romahduspisteessä, vihainen maailmalle ja vihainen lääkäreille. Tulin lopulta siihen tulokseen, että kukaan ei minua tästä pelasta ellen itse taistele elämäni ja terveyteni eteen.

Lähdin selvittelemään, mitä kaikkea voisin muuttaa elintavoissani ja ruokavaliossani. Sain hyviä vinkkejä ja tukea ystävältäni Heidi Harjulta sekä ravintoterapeutin nimen, jonne raahauduin tammikuussa 2014. Luin nettiä tuntitolkulla, mm. Paula Heinosta sekä clostridium difficile – aiheista väitöskirjaa. Tutustuin probiootteihin, homeopaattisiin kirjoihin, luonnonyrtteihin ja luonnonlääketieteeseen.”

Kohti luonnollisempaa elämää

“Olen aina jossain määrin ollut kiinnostunut ja tietoinen terveellisestä ja mahdollisimman luonnonmukaisesta ravinnosta. Välillä nämä ravintoasiat ovat vaan painuneet unholaan ja hautautuneet jonnekin kiireen, stressin, unettomien öiden ja työtaakan alle.

Lopulta tiputin ruokavaliosta pois ensimmäisenä käsitellyt, valkaistun sokerin sekä valkoiset viljat. Myös maidon lipittämisen lopetin kokonaan. Leivissä vältin kaikkea, jossa on vehnäjauhoja, hiivaa, tai sokeria. Kaupanhyllylle jäivät myös murot, myslit ja keksit. En ole viime talven jälkeen enää koskenut karkkeihin, ns. tavallisiin leivoksiin, jäätelöön, eineksiin jne.

Sokerin korvasin aluksi hunajalla ja hedelmillä, myöhemmin otin hyvin maltillisesti käyttöön kookospalmusokerin. Aloin juomaan ja juottamaan lapsille smoothieannoksia päivittäin. Heitin margariinit roskiin ja ostin paketin voita. Aloin sekoittamaan aamupuuroon kylmäpuristettua luomukookosöljyä.

Päivittäiseen ruokavalioon tulivat siemenet, pähkinät, oliiviöljy, kookosöljy, avokado, kauramaitomarjasmoothiet, hapankaali, hedelmät, juurekset, vihannekset jne. Punaisen lihan syöntiä vähensimme tuntuvasti. Aloimme valmistamaan kala-aterioita 2-3 kertaa viikossa, pari kertaa viikossa kalkkunaa, kanaa ja otimme ihan kasvisruokapäivän käyttöön. Opettelin myös tekemään mysliä itse paremmista raaka-aineista.

Minä ja varsinkin mieheni olemme opetelleet tekemään itse raakakakkuja, kotijäätelöä terveellisistä aineksista ja muita meidän elämäntapaamme sopivia herkkuja. Vihanneksissa ja hedelmissä pyrin ostamaan luomua ja valmistamaan ruoan itse mahdollisimman puhtaista ja yksinkertaisista raaka-aineista. Yritän välttää pitkälle jalostettuja tuotteita sekä ylimääräisiä lisäaineita.

En ole vuoteen sairastanut hengitystieinfektioita enkä yhtä ainuttakaan virtsatieninfektiota. Vuosia kärsimäni anemia, joka paheni aina raskausaikoina, katosi. Kolesteroliarvoni parantuivat, niin minulla kuin miehelläni siitä huolimatta – tai juuri siksi, että käytimme kovia rasvoja, kuten voita ja kookosöljyä. Paino tippui yli kymmenen kiloa, vaikka syön mielestäni paljon. Viisi kertaa päivässä ja kunnon ateriat välipaloineen. Myös miehen paino on tippunut 13 kiloa. Hän on naureskellut usein, että tämäpä hauska ”dieetti”:) syö ja laihtuu 🙂

Vaikka en olisi ikinä uskonut vielä vuosi sitten, lämpöily loppui, ripuli lakkasi ja nousin sängynpohjilta jo keväällä ylös suunnittelemaan, että mitäs minä nyt sitten keksisin elämälläni. Hiukset alkoivat kasvaa päähän tuppoina. Välillä peiliin katsoessani näytin mielestäni töyhtöhyypältä, kun uutta karvaa törrötti pystyssä joka paikassa. Myös sydämen rytmihäiriöt ovat vähentyneet huomattavasti!

Olemme löytäneet myös monia ”vanhan kansan” ja luonnonlääketieteen keinoja selviytyä flunssista ja infektioista. Antibiootit ovat meidän perheessä tällä hetkellä se viimeinen vaihtoehto ja osa lääkäreistä on tämän jo sisäistänyt. Nuorimmalta lapselta on parantunut 2 korvatulehdusta ilman antibiootteja ja ihan samassa ajassa parani, kuin antibioottienkin kanssa ovat edellisten lasten korvat ”parantuneet”, eikä kierrettä syntynyt. Myös vanhimpien lasten flunssat ovat vähentyneet, lyhentyneet ja lieventyneet. Kukaan muukaan lapsista ei ole tarvinnut antibiootteja eikä jälkitauteja ole toistaiseksi tullut.

Keskimmäisellä lapsella on ensimmäinen talvi, kun iho ei ole kirkkaanpunainen, röhnäinen ja atooppinen. Nuorimman lapsen atooppinen iho on myös muuttunut huomattavasti parempaan suun
taan.

Kuten kaikki tietää vauva ja äiti elävät myös synnytyksen jälkeen aika symbioottisessa tilassa. Jos äidillä on vaivoja, niin on vauvallakin ja toisinpäin. Me olemme nuorimman lapsen terveyden parantamisessa ja tasapainottamisessa vasta matkaamassa eteenpäin. Hän kärsii aivan varmasti samasta bakteerien epätasapainotilasta, kuten minäkin, koska äidiltähän vauva perii synnytyksessä mikroflooransa ja jos äidillä se ei ole kunnossa, niin ei varmasti tule olemaan lapsellakaan.

Hoidamme lastamme mahdollisimman puhtaalla sokerittomalla vihannes-ja kasvispitoisella kotiruoalla, sekä probiootti, D-vitamiini ja omega-3 lisillä. Lisänä kokeilemme juuri muutaman kuukauden ajan symbioflor ja boulaardihoitoa.

Mitä haluaisit sanoa äideille, joiden lapset ovat tulehdus- ja lääkekierteessä?Tämä on kaikista vaikein kysymys!!! Mitä minä voisin sanoa, onko minulla edes oikeutta sanoa, neuvoa ja päteä?

Ehkä ensimmäisenä tulee mieleen, että minulla on niin sydän teidän puolella, että ihan tulee itku silmään, kun kuuntelee tällaisten perheiden kamppailusta. Minä niin tiedän sen tuskan, epätoivon ja väsymyksen. Ja sen, kun ei jaksaisi ottaa enää mitään uutta tietoa ja neuvoa vastaan. Infektiokierre, tulehduskierre, allergiakierre on kuin pirullinen noidankehä, josta on niin kauhean vaikea hypätä pois.

Meillä on kuitenkin muitakin vaihtoehtoja, kuin lääketiede. Ja lääketiede ei ole vastaus kaikkeen. Se ei ole pystynyt ratkaisemaan korvakierre-, infektiokierre-, kroonistuneet suolisto-oireyhtymät, allergia-, autoimmuunisairauskysymyksiä ym. Paljon lääkitään turhaan ja paljon lääkitään ristiin.

Jos kuitenkin jostain saisi vielä hitusen voimia, että jaksaisi lähteä pienin askelin tekemään pieniä muutoksia elämään. Lähtisi vaikka ravintoterapeutin, pätevän vyöhyketerapeutin tai homeopaatin juttusille. (Jos lääkärit eivät ole kyenneet auttamaan ja ratkaisemaan ongelmia, onko mitään menetettävää hakea apua muualta?) Lähtisi minimoimaan keholle vahingollisia aineita pois ruokavaliosta ja lisäisi taas niitä terveellisiä ja terveyttä ylläpitäviä ainesosia.

Ihminen on niin ihmeellinen kokonaisuus. Mielestäni ihmistä ei voi ”hoitaa terveeksi” vain hoitamalla oiretta, kuten tämä meidän länsimainen, varsinkin kunnallisen sairaanhoidon seuraama nykylääketiede käypähoitosuosituksineen tekee, vaan ihminen tarvitsisi kohdata kokonaisuutena. Suuremmassa arvossa pitäisi olla sairauden vai pitäisikö sanoa pikemmin terveyden hoito, kuin oireiden/oireyhtymien hoito.

Välillä tuntuu, että nykypäivän kiireiset, kärsimättömät ihmiset haluavat ”ihmelääkkeitä” parantamaan sairauksia, vaivoja ja oireyhtymiä. Antibiootit olivat, tullessaan keksityksi, tällainen ihmelääke, mutta moni tiedemies uskoo niiden ajan olevan pikkuhiljaa ohi. Ne on pelastaneet paljon henkiä, sitä en kiellä, mutta niitä on myös käytetty väärin ja täysin holtittomasti ja nyt ollaan uusien ongelmien äärellä, joihin ei ole vielä löydetty ratkaisuja.

Itse olen alkanut uskomaan, että ihmiskeholla on myös taipumus toipua ja parantua itsestäänkin, kun sitä tuetaan oikeanlaisella ravinnolla ja oikeanlaisilla elintavoilla. Ja kaikista tärkeintä on se ennaltaehkäisy! Luonnonlääketieteellä on paljon hyviä ja turvallisempia vaihtoehtoja ”pieniin sairauksiin”, kuten korvatulehduksiin, poskiontelon tulehduksiin, keuhkoputkentulehduksiin jne.

Täytyy myös kuuria ottaessa muistaa, että jokainen kuuri voi olla se viimeinen, jonka oma elimistö kestää. Ottaako se ko. sairauteen vai säästääkö sellaiseen, vakavaan sairauteen, jossa on kyse hengen pelastamisesta?

Haluan vielä painottaa, että en ole lääkäri, ravintoterapeutti enkä mikään muukaan lääke-,terveys- tai ravintotieteiden asiantuntija. Tämä on meidän tarinamme.”

Haastattelijana: Heidi Harju

Lisää kirjoittajalta Naiseuden Voima

JUTTUTUOKIO: Tinna Pehkonen

Suositun Masentunut mutsi- blogin Tinna kertoo siitä millaista on elämä yksinhuoltaja, joka...
Lue lisää

Ei kommentteja

  • Hei! Kiitos jutusta! Olisin kiinnostunut mikä yksityinen taho tekee ulosteensiirtoja Suomessa? Kiitos ja hyvää jatkoa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.