Kellä on hartiat jumissa?

 

Kuten olette varmasti huomanneet, olen lähtenyt liikkumaan aika nopeastikin synnytyksen jälkeen. Olen useaan otteeseen maininnut liikunnan tärkeydestä omalla kohdallani. Tulen kirjaimellisesti kiukkuiseksi akaksi jos joudun olemaan sohvan tai vuoteen omana liian pitkään. Olen saanut kysymyksiä ja ehkä ihmettelyjäkin siitä, miten nopeasti olen lähtenyt tekemään juttuja. Ymmärrän kysymyksen hyvin, sillä kyllä lapsivuodeaikaan kuuluu oleellisena osana vain oleminen ja rauhoittuminen vauvan kanssa ja imetyksen onnistumisen varmistaminen.
Picture

Vaunulenkeistä on “turvallista” ja helppoa aloittaa liikunta synnytyksen jälkeenMoni ei uskalla lähteä tekemään mitään ennen lääkärin jälkitarkastusta mutta itse olen tässä hieman poikkeus. Uskon, että itse pystyn omasta olostani tekemään päätökset milloin olen valmis liikkumaan ja myös miten. Tietysti minulla on tähän koulutustakin ja pari kymmenen vuoden urheilutausta, joten on ymmärrettävää että luotan omaan olooni enemmän kuin lääkärin sanaan. Suurinosa on myöskin huolissaan vatsalihaksistaan ja lantionpohjastaan, eivätkä tämän takia lähde liikkumaan. Lantionpohjan toimivuuden voi itse tai kumppanin avulla todeta helpostikin eli työntämällä sormet vaginaan ja jännittämällä. Näin saadaan tietoa lantionpohjan toimivuudesta synnytyksen jälkeen ja toki myös ihan milloin vain. Syvien vatsalihasten suhteen olen edennyt maltilla ja niitä olenkin harjoittanut päivittäin siellä täällä. Mahdollisen erkauman pystyy myös itse kokeilemaan vaikka suosittelenkin tähän ammattilaisen apua, joko PT:n tai fysioteraeutin.

Jälkitarkastus oli minulla tällä viikolla ja kaikki oli mallillaan. Kohtu oli palautunut hyvin ja käsi tuntemulla kokeili erkaumaakin, joka oli aikalailla jo normaali. Edityksellinen neuvolalääkäri, että osasi kokeilla erkauman. Mulla oli hemoglobiini 146 ja en muista milloin se olisi ollut noin korkealla. Oon kyllä tankkaillut nokkosta ja viherjauheita aika paljon synnytyksen jälkeen. Mutta nyt se on virallista lääkärinkin taholta että saan alkaa liikkumaan.

Oleellisena liikkumisen aloittamiseen pidän sitä, että millaiseen liikuntaa keho on tottunut vuosien saatossa sekä raskaana ollessa. Itse olen pystynyt liikkumaan aika hyvin raskauden loppuun saakka ja senkin takia keholleni olisi pieni shokki jos olisin tekemättä mitään pari kuukautta. Sitä se kyllä kirjaimellisesti oli, kun joudun influenssan kouriin puolitoistaviikkoa synnytyksen jälkeen ja makasin pehmeällä sohvalla yli viikon tekemättä juuri mitään muuta kuin pakolliset vessassa ja suihkussa käynnit. Tämän viikon jälkeen kehoni oli kuin junan alle jäänyt. Sain lonkista lähtevän hermokivun ja se vei aina pohkeeseen saakka. Hartiani olivat niin jumissa, että pääkipu tuli useana päivänä peräkkäin. Hartioiden ollessa jumissa, vaikuttaa se myös olkapäiden olotilaan ja niihinkin alkoi tulla ihmeellistä särkyä. Olo oli huono ja päätin, ettää nyt sitten lähdetään liikenteeseen koska keho ja mieli sitä oikeastaan vaatii.

Jos kuitenkaan ei syystä tai toisesta pääse liikkumaan heti synnytyksen jälkeen, ei siitä kannata potea huonoa omaatuntoa tai syyllistyä. Oma synnytykseni oli helppo ja siitä palautuminen oli nopeaa. Kaikilla se ei kuitenkaan ole näin. Kannustan aina ihmisiä ja asiakkaitani kuuntelemaan oman kehon viestejä. Joskus ne ovat hienovaraisiakin, joten niiden kuulemiseen kannattaa keskittyä. Ylipäätänsä omien ajatustensa ja tunteidensa kuuntelemiseen kannattaa käyttää aikaa. Itsekin olen sitä nyt tietoisesti tehnyt useamman vuoden ja koen, että olen vasta alussa tämän asian suhteen. Olen kuitenkin valmis syventämään itsetuntemustani koko ajan ja sitä mukaa myös kehotietoisuuteni paranee.

Nyt oli kuitenkin puhe liikunnasta vaikka ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Yhtä aluetta ei voi eristää toisesta mutta palataan itse aiheeseen.

Lähdin liikenteeseen synnytyksen jälkeen syviä vatsalihaksia tunnustelemalla, venyttelemällä ja kahvakuulaheilutteluilla. Somen illuusiosta voisi varmasti ajatella, että olen treenannut paljon ja kovaa mutta se ei oikeastaan pidä paikkansa. Monesti olen tehnyt 20-30min jumpan tai salitreenin pienillä tehoilla. Leikkipuistossa tulee tehtyä kaikenlaista kikkailua niin liikkuvuuden kuin syvienkin lihasten kunnon edistämiseksi. Vaunulenkeillä olen myös käynyt tallustamassa 2-3 kertaa viikossa ja ne ovat olleet n. tunnin mittaisia. Jos olen kävellyt liikaa päivän aikana, niin yöllä vasen nivunen on kipeä. Lantion alueen kanssa täytyy olla siis vielä hyvinkin tarkkana.

Picture

Vauva on salilla aina mukana ja nukkuu yleensä hyvin. Joskus käy niinkin että Urho herää 20minuutin jälkeen ja silloin hän on menossa mukana. ​Paino tippui ensimmäisen kahden viikon aikana 10kg mutta sen jälkeen se on junnannut paikallaan. Nyt olen kuitenkin vähän yli 10kg normaalipainoni yläpuolella niin haluan sen laskevan pikkuhiljaa. Uskoin, että pystyn syömään suhkot vapaasti koska täysimetän  ja liikun ja edellisessä raskaudessa painoni tippui hyvinkin nopeasti jopa alle lähtötason. Lisäksi perusruokavalioni on terveellinen kasvisvoittoinen ja ajattelinkin, että painonpudotus on läpihuutojuttu tälläkin kerralla. Se ei ole kuitenkaan mennyt ihan niin tällä kertaa. Painoni on junnannut kuusi viikkoa paikallaan ja sen takia joudun nyt tietoisesti rajoittamaan ruokamääriäni. Pystyn syömään kolmen rekkamiehen edestä ruokaa määrällisesti ja paino ei yksinkertaisesti silloin tipu, vaikka ruoka olisi kuinka ravinto rikasta ja terveellistä =D

Picture

Ghettosalilla voi olla rauhassa ja vapaasti. Sinne ovat myös lapset tervetulleita.​Fysiikan lait pätevät edelleen painonpudotuksessa eli jos syö enemmän kuin kuluttaa niin silloin lihoo. No, asiat eivät ole aina näin mustavalkoisia ja osaan olla kyllä itselleni armollinen. Huonot yöunet johtavat itselläni ainakin makean himoon ja extra syömiseen, sillä haen sillä lisäboostia päivää. Lisäksi en ottanut huomioon sitä, että esikoisen synnyttyä pääsin liikkumaan aika vapaasti mutta nyt kun tuossa on vaativa kolmevuotias mukana kuvioissa, ei se liikkumaan lähteminen olekaan aivan niin yksinkertaista. Kaikki usemman lapsen vanhemmat varmasti tietävät mistä puhun. Itselläni on myös ollut tunnesyömisen kanssa haasteita vaikka olen viime vuosina siitä aika hyvin päässyt eroon. Huonoissa fiiliksissä ja väsyneenä on niin paljon helpompi tarttua ruokaan kuin kohdata joku epämiellyttävä tunne. Tunnesyömisen kanssa painin vielä edelleen silloin tällöin mutta uskon, että jonakin päivänä olen päässyt siitä kokonaan eroon. Toivon myös että tulevaisuudessa pystyn auttamaan ihmisiä tämän asian tiimoilta.

Hartialinja on imetyksessä kovilla ja itsekin joudun kiinnittämään tähän erityisesti huomiota, sillä kantoliinassa kantaminen rasittaa imetyksen lisäksi hartialinjaa.

Tässä muutama vinkki videon muodossa hartia jumien pois saamiseksi. Sopii kaikille hartia “vaivaisille”.

Liikutetaan kehoa sellaisilla tehoilla ja tavoilla mikä tuntuu hyvältä ilman pakkoa ja suorittamista!<3:lla
​Elina

Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus

Millainen on menestyjä ja pystyykö sen näkemään ulkopuolelta?

Ensiksi täytyyi määritellä mitä menestys on ja annatko muiden vaikuttaa siihen miten...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.