Kehollinen tuska ja taakka

 

Tunteet ja niiden kohtaaminen on itselläni ollut itselläni parin viimeisen vuoden teema. Elämme ihmisen historiassa aikaa, jossa perustarpeemme on tyydytetty ja voimme alkaa kääntää katseemme itseemme, omiin tunteisiimme ja tarpeisiimme. Ainakin täällä länsimaissa, jossa suurimmalla osalla on katto päänsä päällä, ruokaa enemmän kuin jaksamme syödä ja fyysisesti voimme kokea olevamme turvassa. Olemme silti tyytymättömämpiä elämäämme ja itseemme kuin koskaan aikaisemmin.

On tullut aikakausi jolloin voimme vapaasti kohdata omat tunteemme, uskomuksemme ja aidot tarpeemme

Haluan kertoa omasta taipaleestani, joka on johtanut minut tähän hetkeen, jossa tunteiden on mahdollista tulla ulos turvallisesti.Minulla on ollut syömisen ja kehonkuvani kanssa haasteita lapsuudesta saakka. Olen urheillut maajoukkuetasolla yleisurheilussa ja kärsinyt välillä kovasti omasta ulkonäöstäni, josta sitten luonnollisesti seurasi syömisten kanssa suuria haasteita. Kaikki kulminoitui noin kymmenen vuotta sitten, kun aloin harrastamaan fitnessurheilua. Ruoasta ja treenistä tuli pakkomielteistä ja kovien dieettien jälkeen painoni nousi päivissä jopa kymmenen kiloa. Mieli ei pysynyt näissä kehollisissa muutoksisa mukana ja syömisen signaalit menivät totaalisen sekaisin. Aloin ahmimaan ja panttaamaan ruokaa vielä aiempaa rajummin ja enemmän. Treenasin myös todella paljon, koska pelkäsin lihomista enemmän kuin kuolemaa. 

Olin vuoden 2009 lopussa aivan poikki, niin henkisesti kuin fyysisesti, ja alkava mahahaava ilmoitti tulostaan. Silloin oli pakko pysähtyä ensimmäistä kertaa miettimään omaa tekemistään. Touhussa ei ollut enää mitään järkeä ja terveys reistaili mm. vatsan ja selän osalta. Halusin vapautua syömisen ja treenaamisen pakosta ja huusin mielessäni kysymyksen: ”Miten voin päästä tästä tuskasta ja pakosta eroon?”

Siitä lähti tieni eheytymiseen itseni kanssa. Tie on ollut pitkä ja antoisa, vaikka matkaan on mahtunut ylä- ja alamäkiä. 

Nykyään ymmärrän, että pakenin treenin ja syömisten kontrolloinin avulla pahaa sisäistä oloani. En ollut aikaisemmin valmis kohtaamaan menneisyyttäni ja tunteita, joita matkan varrella olin kerryttänyt kehoni painolastiksi. Yritin vielä kaiken kokemani jälkeen kontrolloida syömisiäni ja liikkumistani, kunnes olin valmis antautumaan itselleni ja todellisille tunteilleni. Olin tarpeeksi antautunut elämälle ja en enää pelännyt kohdata varjominääni.

Kaikki lähti oikeastaan hyväksymisestä. Hyväksyin itseni ja kehoni sellaisena kuin olen. Olen tuntenut olevani aina jotenkin huono tai paha ihminen ja sallin nekin tuntemukset itselleni. Kehoni on ollut se paikka, jonka olen alistanut negatiivisille tunteille syömiselläni ja suorittamisellani. Se on helppo kohde, koska keho näkyy ulospäin. Olen yrittänyt kontrolloida syömiselläni ja liikunnalla negatiivisia tunteita, joita en ole halunnut päästää päivän valoon. Erilaisten diettien kautta olen saanut pidettyä yllä illuusiota, että pystyn hallitsemaan kaiken. Mutta jatkuva paha olo ei silti väistynyt mihinkään. Oli löydettävä toinen tie hyvää oloon.

Yksin en matkaa ole tehnyt, vaan olen saanut aivan mahtavia ihmisiä polulleni tukemaan omaa eheytymisprosessiani. Erilaiset kirjat ja kurssit ovat myös antaneet tarvittavia peilejä ja oivalluksia omalla tielläni.

Tähän kurssiin pääset tutustumaan täältä.​Kävin aikoinaan ystäväni kanssa BED (Binge Eating Disorder- ryhmässä) Tampereella. En kokenut paikkaa täysin omakseni koska häpesin syömishäiriökäyttäytymistäni liikaa. Ryhmässä pääsin kuitenkin kosketuksiin ensimmäisen kerran piirityöskentelyn kanssa. Naiset kertoivat avoimesti minkälaisia haasteita syömisen suhteen olivat kokoneet viikon aikana. Ja voi sitä tuskan määrää mitä koin ympärilläni ja itsessäni. Ymmärsin heidän tuntemuksensa täysin, sillä itsekin painiskelin samanlaisten asioiden parissa. Sain kosketuksen myöskin siihen, kuinka vapauttavaa oli aidosti jakaa tunteita, joita normaali arjessa emme edes pysty kohtaamaan. 

Omien todellisten tunteiden jakaminen ei ole meidän kultturissa mitenkään suotavaa, koska aina on näytettävä ulkomaailmalle kuin menestyvä ja pärjäävä ihminen onkaan.

En ole varsinaisesti ihannemitoissa mutta silti erittäin terve ja elinvoimainen. Kenen sinä annat määrittää oman ihanneolotilasi?Olen tällä hetkellä sinut kehoni kanssa ja kunnioitan sitä todella paljon. Olen saattanut kaksi aivan mahtavaa lasta maailmaan ja kehoni on edelleen toimiva. Kehonkuvani on parantunut hurjasti, huolimatta siitä, että raskauskiloja on edelleen. Rakastan syömistä, eikä se aiheuta itsessäni enää negatiivisia tunteita, saati pakkomielteistä liikkumisen tarvetta. Haluan tarjota keholleni hyvää ravitsevaa ruokaa sekä välillä myös herkkuja, potematta siitä huonoa fiilistä. Liikun nykyään kehoani kuunnellen ja välillä menee päiviä, etten juurikaan tee mitään fyysistä. En ahdistu enää tästä, vaan luotan siihen, että kehoni tietää milloin on hyvä tehdä jotakin fyysisempää. Kaipaan enää harvoin kovaa piiskaavaa liikuntaa. Tilalle on tullut armollinen liikkuminen, kuten kävelyt luonnossa, hengittelyt ja välillä toki myös salilla rehkiminen.

Haluan olla armollinen keholleni ja kuunnella sen hienovaraisia viestejä. Näin voin huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi fitnesselämän aikoihin.

Jos kertomani kosketti sinua, niin tule mukaan maaliskuussa alkavaan pienryhmä valmennukseen, jossa päästään hyvinvoivan kehon ja mielen saloihin käsiksi. Kurssin aikataulu ja ohjelmatäällä.

<3:lla
​Elina

Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus

Millainen on menestyjä ja pystyykö sen näkemään ulkopuolelta?

Ensiksi täytyyi määritellä mitä menestys on ja annatko muiden vaikuttaa siihen miten...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.