Kehittyvä, intohimoinen parisuhde, osa 3: Ajanhallinta

Tässä osassa käydään läpi sitä, miten parisuhteesta saisi mahdollisimman toimivan arjessa. Miten opimme ottamaan aikaa itsellemme, antamaan sitä toisillemme ja nauttimaan myös yhteisestä ja leppoisasta parisuhde- sekä mahdollisesta perheajasta. Kirjoituksen näkökulma on ehkä perhekeskeinen kirjoittajan oman elämäntilanteen vuoksi. 

Myönnän heti alkuun, että minulla on viha-rakkaus suhde kalentereihin ja tulevaisuuden suunnitteluun. Lähes koko aikuisikäni minulla on harvoin ollut kiire. Päivissäni oli tyhjää aikaa ihan tarpeeksi, välillä tylsistymiseen asti. Tämä ei tarkoittanut sitä, etteikö kiire olisi kuitenkin ollut sisälläni. Kun aloin yrittäjäksi viisi vuotta sitten sain kerralla vähän liikaakin tekemistä. Koska työskentelin ja harrastelin asioiden parissa, jotka toivat minulle suurta merkitystä, intoa ja iloa elämään, en pitänyt niitä varsinaisena työnä. Tällöin minulla ei ollut myöskään lasta eikä juuri tänä aikana myöskään parisuhdetta. Omien rajojen löytäminen ei ollut vielä niin ajankohtaista, vaikka välillä piti tietoisesti tarkastella oman työn teon määrää. 

Lapsemme todellakin tuli opettamaan meille rajoja, aikataulutuksen ja oman ajan ottamisen tärkeyttä eikä asia ole todellakaan vielä mitenkään täysin hallussa. Paljon hyviä käytäntöjä olemme kuitenkin keksineet osittain pakon sanelemana. Monesti asioiden on pitänyt mennä jo “vähän yli”, ennen kuin muutoksen tajuaa tehdä tai uskaltaa myöntää itselleen todelliset tarpeensa ja rajansa. Niitä nimittäin äitinä venyttää monesti, varmasti me jokainen välillä. Oli ihan mullistavan eri asia elää vain kaksin, kuin kolmin. Tämän seikan ei pitäisi olla mitenkään yllättävä, mutta jokaiselle kokemus siitä tulee varmaan aina jonkunlaisena yllätyksenä, kun kyseessä on ensimmäinen lapsi. Varsinkin meille, jotka olimme tottuneet elämään lähinnä “vain itsellemme” se seikka, kun sinulla on enää 10% omaa aikaa entisestä, on aikamoinen muutos. 

Olemme oppineet, että kun tulevaisuutta vähän etukäteen suunnittelee, on paljon mielekkäämpää elää tässä hetkessä. Suunnittelu ei siis poista hetkessä elämisen ja läsnäolon mahdollisuutta, päinvastoin, mielestämme mahdollistaa sen. Tiedät, koska saat omaa aikaa, koska on parisuhteenne hoitoaika ja koska keskityt tai keskitytte ehkä lapsen kanssa olemiseen. On helpompi elää ja olla läsnä perheelle, kun molemmat vanhemmat ovat saaneet tuulettaa itseään tarpeen mukaan. Jos perheessä on pieni vauva, se tietenkin rajoittaa omien menojen määrää ja pituutta. Parhaansa voi kuitenkin tehdä elämäntilanteen mukaan. Jos ajankäyttöä ei ennalta suunnittele, eikä ole mitään tavoitetta, saatamme jäädä helpommin tämän hetken näennäisiin ongelmiin, näkemättä toivoa nyt ja tulevaisuudessa. 

Yksi hyvä väline, miten elämää voi ja kannattaa suunnitella, on sopia kolmen kuukauden menot etukäteen kalenteriin, miksi ei pidemmältäkin ajalta. Tätä ennen pitää tietenkin tehdä päätös, että kyllä, meidän tulee tehdä tämä suunnitelma ja saada yhteisymmärrys asiaan puolison kanssa. Meidän perheen arki koostuu selkeistä palikoista; on tietty viikkorytmi, jossa on kyllä x -muuttujia vieläkin vähän liikaa, kun vasta opettelemme sitä, miten yhdistää osittainen lapsen päivähoito, vanhempien työt sekä omat – ja perheajat. Mutta viikonlopun kuviot ovat melko selkeitä. Noin joka toinen kuukausi molemmilla vanhemmista on oma viikonloppu, jolloin hän saa olla yksin kotona tai mennä tarvittaessa viettämään sitä muualle. Toinen vanhemmista on tällöin yleensä lapsen kanssa. Yksi viikonloppu kuukaudessa on vähintäänkin perheviikonloppu, jossa usein on myös tukilapsi mukana. Käytännössä näitä perheviikonloppuja on kuitenkin enemmän, mutta niissä saattaa olla esimerkiksi jotain yksittäisiä työkeikkoja mukana. 


Picture

Joka kolmas kuukausi meillä on parisuhdeviikonloppu, jossa lapsi viedään hoitopaikkaan. Ihanne on, jos parisuhdeaikaa päästään viettämään jonnekkin muualle kuin kotiin, jossa velvollisuudet muistuttavat vähän liikaa olemassaolostaan (ainakin naiselle). Olemme harrastaneet puolisoni kanssa tänä vuonna parisuhdeajalla lähiseutumatkailua, josta on todella lämpöiset muistot ja suositukset. Oli yllättävän raikasta lomailla omassa kotikaupungissaan Tampereella, käydä syömässä ja iltamenoissa yhdessä ja mennä hotelliin nukkumaan. Aamulla sai herätä rauhassa kylvyn kautta aamiaiselle. Todellista luksusta ja tällöin oikeasti näkee sen kotikaupungin ihan uusin silmin, kun ei ole mikään kiire minnekään. Hotellin aamupalalta taisimme jatkaa maistelemaan kesäisiin häihimme tehtyä raakakakkua, josta sitten suuntasimme häämessuille, josta varasimme seuraavan parisuhdeviikonloppumme majoituspaikan Lempäälän Vaihmalan hoviin. Kolmas parisuhdeviikonloppumme taisi olla Frantsilan miniloma, suoraan häistämme huomenlahjana. Ihania paikkoja kaikki ja kahdessa edellisessä oli mukana vielä hierontahoito-optio. Käytin. 

Toinen hyvä käytäntö, joka on myös mieheni parisuhdekurssilta tuttu työkalu on viikkopalaveri. Kerran viikossa tunnin ajan palaveeraatte puolison kanssa ja listaatte ajankohtaiset ja muutosta vaativat asiat ja toimenpiteet ylös. Jos mahdollista, voitte listata itsellenne ylös jo etukäteen ennen palaveria asioita, joita haluatte tässä siinä käsitellä. Tärkeää olisi se, että palaveri olisi “virallinen”, jossa ei lähdetä syyttämään tai purkamaan tunteita suurella energialla. Asiaa auttaa se, jos palaveri on mahdollista pitää jossain muualla kuin kotona. Käykää vaikka ulkona syömässä. Tämä on erinomainen käytäntö, vaikka tuntuu, että ajankohtaisia asioita ei sillä hetkellä juurikaan olisi. Tilanne, jossa voimme huomioida puolisomme täysin ei ole itsestäänselvää kotona ja arjessa. Samanlainen huomio ja arvostus, jota annamme ystävällemme, on arvokas seikka parisuhteen kehittämisessä. 

Ei kovin monimutkaista, näillä pitäisi päästä ainakin alkuun! Eli kertauksena kaksi työkalua parempaan arkeen:

1. Sopikaa kolmen kuukauden menot etukäteen kalenteriin; Mikä on perheaikaa? Mikä on omaa aikaa? Mikä on parisuhdeaikaa?

2. Pitäkää viikkopalaveri. Kerran viikossa yksi tunti, jossa käydään läpi sovitut asiat objektiiviseen sävyyn 😉

——

Lukaise myös aiemmat artikkelini parisuhteesta:

Osa 1 käsitteli sitä, että nainen tarvitsee päivittäin huomiota niin itseltä kuin puolisolta sekä omien tunteiden kommunikointitapaa toiselle. Kerroin myös siitä, että meillä jokaisella on erilaiset aistit vahvimpia ja että voimme omat aistivahvuutemme tiedostamalla saada itsemme palautumaan stressistä selvästi nopeammin. 

Osa 2 käsitteli sitä, kuinka luomme tunteemme ja että parisuhteemme laatu on suoraan verrannollinen siihen, minkälaisia tunteita molemmat siinä kokevat. Puolisomme tarkoitus ei ole tehdä meitä onnellisiksi vaan meidän itse. Voisi ajatella, että puoliso on se “karkki kakun päällä”, mutta kakun rakennamme itse. 

Nämä kirjoittamani artikkelit pohjautuvat omiin kokemuksiini, mieheni Heikin parisuhdekurssiin sekä opiskelemaani materiaaleihin ja kirjoihin parisuhteista. 

Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2 / Heidi Harju

Manifestoi unelmiesi elämä (updated)

Oletko selkeyttänyt itsellesi, millaista elämää haluat elää? Mitkä ovat todellisia unelmiasi? Muistatko...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.