Kehittyvä, intohimoinen parisuhde ja naisen tarpeet, osa:1. 

Tässä artikkelisarjassa kirjoitan siitä, minkälaista on elää ja olla tietoisena parisuhteessa. Mitä ihmeen tietoisena? No tietoisena omista tarpeistaan, tunteistaan ja niin edelleen. Ei niin kovin itsestäänselvää monelle. Lue lisää!! 

Olla nainen ja hyväksyä se. Ei ole maailman helpoin asia. Olla oma itsensä, ei todellakaan helppoa.  Tuntuuko, että juuri naisena oleminen on välillä erityisen hankalaa? Jotenkin tuntuu, että miehet ovat huomattavasti vähemmällä ajatusten kelailulla, ongelmilla ja monimutkaisuuksien pyörittelyllä varustettuja. 

Olen opiskellut miehen ja naisen eroja ja parisuhdetaitoja nyt ihan tietoisesti reilun vuoden, ajan jonka mieheni on tehnyt parisuhdevalmennusta muun valmennuksen lisäksi. Loistava maailmankuulu parisuhdeguru John Gray on kirjoittanut aiheesta myös monia kirjoja, joiden oppeja olen ahminut ja  todeksi elänyt, välillä itkien ja välillä nauraen. Toki koko parisuhteemme ajan olen saanut olla oppikoulussa puhumattakaan aikaisemmista suhteistani, jotka ovat opettaneet minulle askel askeleelta paljon itsestäni, parisuhteista ja elämästä.  Vasta neljännessä suhteessani, eli tässä, olen päässyt voimallisesti kokemaan ja ymmärtämään, mitä nainen ja mies todella parisuhteessa tarvitsevat ja miten heidän tarpeensa eroaakaan suuresti toisistaan. Toisaalta mielenkiintoista on myös se, että miehelläni taas ei ole juurikaan pitkistä suhteista kokemusta ennen minua. Taisimme löytää suuret opettajat toisistamme. 

Mitä olen sitten oppinut ja sanotaan, sisäistänyt viimeisen vuoden aikana, jolloin olen välillä kahlannut syvissäkin vesissä etsimässä itseäni hektisen arjen ja äitiyden myrskyissä? (Mainitsen vielä tähän väliin, että lapsen tulo vajaa kolme vuotta sitten varmasti myös auttoi asiaa parisuhde- ja itsetuntemuksessa, koska voin sanoa, että ennen lasta emme tunteneet, kuin toistemme parhaimmat puolet eli pienen osan.) No ainakin sitä naisena olemista. Se ei ole niin yksinkertaista, koska meidät naiset on opetettu tässä kulttuurissa elämään niinkuin miehet. Aikaisemmissa suhteissa yritin tiedostamattani olla ja reagoida niinkuin mies; hallita tunteeni, osoittaa kiinnostusta asioihin, jotka minua ei kiinnostanut, peittää naiseuttani ja erityisesti kaikkea “hömpsötystä” ja “turhasta” puhumisen tarvetta. En antanut todellisen naiseni tulla esiin, enkä antanut sille huomiota. Jos en itse tunnistanut sitä, miten olisin osannut kertoa miehilleni siitä, mitä tarvitsen?

Nyt kolmekymppisenä olen hyvin vahvasti sisäistänyt sen, että nainen tarvitsee päivittäin huomiota itseltään ja mieheltään. Siis huomiota – ja joskus jopa paljon! Muista se (huomio) sana ja kerro se myös miehellesi. Kuinka helpostikaan nainen hukkaa itsensä muiden tarpeille, omassa tapauksessani töille (vaikka mielekkäillekkin) sekä lapselleen. Vastapainoksi nainen tarvitsee sitä, että hänet huomataan itsenä ja naisena, ei vain antavana äitinä, vaikka siitäkin saatu arvostus on tärkeää? Huomioida voi monella tapaa, kukilla tai halauksella, pukeutumalla ja laittautumalla kivasti, ottamalla aikaa itselle ja asioille, joista itse saa voimaa. Tärkeintä on löytää ne tavat, jotka itselle resonoi ja kommunikoida ne toiselle. Tärkeää muistaa myös se, että huomion tarve ei katoa, vaikka alkuhuuma haihtuu, päinvastoin. Pienet asiat merkitsee naiselle, esimerkiksi se, että mies näkee hänet jotenkin ennen kuin hänellä on kiire töidensä tai tv:n ääreen.

Mitä muuta? No listaanko 100 asiaa, niitä nimittäin riittää. Yksi tärkeimmistä seikoista parisuhteessa on se, miten käsitellä omia tunteita ja kommunikoida niitä toiselle. Asioiden ja tunteidemme kommunikoinnissa menemme nimittäin niin helposti automaattivaihteelle, jossa voimme huomata oman isämme ja äitimme puhuvan päässämme (lue: huutavan tai olevan hiljaa, silloin kun pitäisi rakentavasti puhua) toiselle. Kun itse olen tunnemyrskyssä, (eli tunteideni vallassa, olivat ne sitten enemmän tulisempia tai hillitympiä tunteita, kuitenkin) niin silloin en kaipaa ratkaisuja lukuisiin ongelmiini, joita annan päästäni tulla. Tässä tilanteessa kaipaan todellisesti lämmintä ja hoivaavaa syliä; sitä samaa, mitä sisäinen lapseni on saanut kun on purkanut tunteitaan pienenä äidilleen. Tämä voi olla naiselle (joka haluaa esittää kovaa ja pärjäävää) melko vaikea tunnustaa, mutta kyllä, niin se vain on. Sille pitää todellakin antautua. 

Kun hetki on neutraali, asioista kannattaa keskustella, ei tunnemyrskyssä. Tämä on äärimäisen tärkeää ja siksi olemme alkaneet pitää myös viikoittaista palaveria parisuhde- ja perheasioihin liittyen. Tunteiden vallassa asioiden toiselle kertominen on yksinkertaisesti sama, kuin huutaisi tyhjälle seinälle (toki se voi olla jopa suositeltavaa, jotta tunteet saa jotenkin ulos). Tunnemyrskyssä itseeni tehoaa parhaiten se, että jos (ja kun) alan myrskytä, niin mieheni vain katsoo minua ja hymyilee lempeästi. Katseellaan hän viestittää, että hän on siinä, läsnä. Katse ei ole siis ivaava vaan aidosti välittävä. Hän ei varsinkaan pelästy, eikä lähde karkuun. Koska olemme vain ihmisiä, joskus hän tosin edelleen unohtaa tämän toimintamallin ja alkaa ratkaista tunteitani. Silloin raivostun yleensä lisää ja sanon; “Älä valmenna!”. Sitten hän (yleensä nykyään) tulee halaamaan, katsoo minua oikeasti lempeästi ja saattaa kysyä; “kerro lisää”. Sekunneissa olotilani muuttuu ja tunnemyrsky häviää. Oloni on palautunut ja tunnen olevani oma itseni, tässä ja nyt. Ongelmatkin katosivat…siis mitkä ongelmat?

Mieheni vetämillä parisuhdekursseilla käydään tähän samaan aiheeseen liittyen läpi sitä, mitkä aistit (näkö, kuulo, tunto) meillä molemmilla, miehellä ja naisella ovat yksilöllisesti vahvimpia. Miksi? Koska sen ymmärtäminen auttaa paljon ymmärtämään puolisoamme ja täten voimme auttaa häntä stressitilanteissa. Mieheni on valmennuskokemuksensa kautta todennut, että elämä antaa meille usein puolison, jossa on paljon vastakkaisia ominaisuuksia kuin meissä. Joku on saattanut tämän huomatakin? Pariskunnalla voi olla hyvin samanlainen sisin, samat elämää ohjaavat arvot, mutta hyvin erilaiset pintapersoonat, käyttäytymismallit ja mieltymykset. Esimerkiksi minun ja kumppanini persoonamme ovat monessa seikassa vastakkaiset (siitä enemmän ensi kerroilla) mutta myös aistit, joilla vahvimmin reagoimme ovat vastakkaiset. Itseeni tehoaa eniten katse eli visuaalinen kontakti. Se sulattaa minut, kun mies pystyy katsomaan minua suoraan silmiin ja olemaan läsnä. Ei. Mieheni puhelahjoilla (joita luoja on hänelle suonut ylenmääräisesti) ei ole merkitystä suhteessamme kuin pieni ripaus verrattuna siihen, kuinka hän katsoo minua ja kuinka koen sen. 

Miehelläni vahvin aisti on taas kuulo eli auditiivisuus sekä toisena tunto eli kinesteettisyys. Hän ei palaudu katseella vaan kunnon rutistuksella ja voimallisilla sanoilla. Kyllä hän myös tietyissä tilanteissa  (!) tykkää käyttää näköaistia, mutta esimerkiksi audioiden kuuntelu on hänelle paljon luontaisempi tapa oppia kuin kirjojen luku, joka itselleni taas on se luontaisin, kun näkee opittavan asian. Välillä unohdamme toistemme tarpeet tässäkin seikassa; mies tulee halaamaan minua voimakkaasti ja itse melkein ahdistun siitä. Tykkään nimittäin hellemmästä kosketuksesta. Olemme kuitenkin aika hyvin oppineet, kantapään kautta sen, mitä toinen haluaa ja tarvitsee Ensin pitää tietenkin oppia havainnoimaan sitä, että tunnistaa, onko toinen missä tilassa; stressissä vai neutraalissa tilassa. (okei, on meillä paljon myös “ilon tiloja”). 

Yhtenä osiona mieheni parisuhdekurssilla tehdään voimallinen kolmivaiheinen harjoitus yhdessä oman parin kanssa, jossa selvitetään, mitkä aistit ovat molemmilla vahvimpana. Sen asian tiedostaminen voi yllättäenkin olla hyvin olennaista parisuhteessa, koska monesti yritämme väärillä keinoilla kommunikoida puolisollemme. Jos sinua kiinnostaa hitusenkin kehittää parisuhdetaitojasi puolisosi kanssa, vilkaise mieheni Heikin parisuhde-sivustoa. Kurssille osallistuminen on elämys, jota ei taatusti tule katumaan, päinvastoin.  Se antaa tärkeitä eväitä koko loppuelämälle. Haluathan viettää elämäsi suhteessa, joka on “vuosisadan rakkaustarina” (niin imelältä kun se voi kuulostaa, niin totta se voi olla!)

Picture

Ps. Tässä huikea facebookissa levinnyt kuvakooste miesten ja naisten eroista. Ei se parisuhde ole niin vakavaa, pitää vaan ymmärtää toistemme “lievä” erilaisuus 😀

Ajankohtaista NYT:

Picture


​Liity postituslistalle ja saat Tunnista sisäiset tarpeesi – VOIMApdf:n 
Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2 / Heidi Harju

Manifestoi unelmiesi elämä (updated)

Oletko selkeyttänyt itsellesi, millaista elämää haluat elää? Mitkä ovat todellisia unelmiasi? Muistatko...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.