Kaikkia näitä kauniita tunteita

Himalajan nauru -blogin Liisa kirjoitti viime vuoden puolella surusta. Postauksen saatetekstissä oli sanat ”suru voi olla myös kaunista”. Tuo lause osui itsessäni johonkin sellaiseen kohtaan, että tämä seuraava teksti lähti syntymään.

Olen nimittäin samaa mieltä: suru voi olla kaunista. Itse koen surun kauniina, kuten koen kaikki erilaiset tunteemme herkistävän kauniina. Tuntuu hienolta ajatella, miten upea lahja meille onkaan annettu tunteiden muodossa.

Tunteet auttavat tietämään, millainen merkitys erilaisilla tilanteilla tai kohtaamisilla meille on. Ja noiden tuntemusten avulla on mahdollista päättää, miten valitsemme menetellä kulloisessakin tilanteessa.

 

 

Kaikki tunteet ovat tärkeitä, koska niillä kaikilla on jokin viesti muassaan. Jokaisella tunteella on oma tarkoituksensa.

Ahaa, tämä tilanne tuntuu tältä, minusta tuntuu hyvältä olla tässä tilanteessa näiden ihmisten seurassa.

Hmm, nyt tuntuu ahdistavalta, tämä suunta on minulle siis sittenkin väärä, minun on tarkoitus kulkea toiseen suuntaan.

Tämä tilanne tuntuu ahdistavalta, mutta tämä ahdistus on sittenkin jotain sellaista, joka kumpuaa ennemminkin jostain vanhasta tunnekokemuksesta. Jäänpä rauhassa tunnustelemaan, mistä tässä ahdistuksen tunteessa oikeastaan tällä kertaa onkaan kyse.

 

 

Ja niin, siitä surun kauneudesta. Itselleni tuo kauneus liittyy ehkä erityisesti siihen, että on syvällisellä tavalla koskettavaa, kun kaikilla mahdollisilla tunteilla on lupa olla olemassa.

Tunteet ovat luonnollinen osa meitä ihmisiä. Ja kun meillä on lupa vapaasti ilmaista kaikkia tunteitamme, voimme samalla kokea saavamme olla vapaasti ja kokonaisesti omia itsejämme. Vailla tarvetta peitellä mitään puolia itsestämme.

Viime kesänä sain itse kohdata yhden vanhan surun, tai oikeastaan oli kyse läheiseltä periytyneestä vanhasta surusta. Tuon tuntemuksen keskellä ollessani – tuntui kuin suru olisi ollut tummanpuhuva vakaasti ja järkkymättömästi lainehtiva valtameri ympärilläni, joka jatkui kauas ympärilleni, niin ettei enää ollut muuta kuin minä ja tuo meri – tunsin yhtäkkiä myös vahvaa onnellisuuden ja kiitollisuuden tunnetta.

Onnea ja kiitollisuutta siitä, että tuo vanha suru oli nyt siinä luonani. Vanha tunne, joka oli tullut painetuksi alas kerta toisensa jälkeen, ikään kuin siinä olisi muka ollut jotain väärää, oli nyt saapunut siihen luokseni ja sillä oli lupa olla.

 

 

Eikä se meri ollut sellainen, että se olisi vienyt minut mukanaan. Se oli viisas ja ymmärtävä meri, joka tuli auttamaan irrottautumisessa. Ja muistuttamaan valtavuudellaan, että jokainen meistä täällä maan päällä kulkevasta kokee näitä samoja asioita.

Tuossa hetkessä tuntui myös siltä, kuin vanhan surun tunteminen ja salliminen olisivat olleet jollain tavalla lahja läheiselleni. Katsohan, tässä tämä tunteesi on. Sillä on nyt lupa olla, sen voi nähdä, sen voi kuulla ja sen voi tuntea, se saa nyt olla kuin on.

Toki tuon tunteen tunteminen ulos itsestä oli samanaikaisesti myös hyvin puhdistava kokemus, sillä vanha tunne oli nyt mahdollista laskea menemään. Vanhaa raskasta oloa vapautui kehostani, ja sain taas lisää tilaa uusille asioille astua elämääni.

 

 

Siis kyllä, myös suru voi minunkin mielestäni olla kaunista, voi kuinka kaunista se voikaan olla. Suru on yksi moninaisista tunteistamme, ja tunteet ovat ihmisyyttä, ne ovat elämää.

Tunteita ei kannata jättää tuntematta sen takia, että tuntuisi jotenkin hölmöltä tuntea jollakin tavalla. Kaikki tunteet ja tuntemukset ovat sallittuja. Kun ne saa ilmaistuksi ulos itsestään – oli se sitten kirjoittamalla, tanssimalla, laulamalla, juttelemalla ystävän tai terapeutin kanssa, huutamalla metsässä tai miten ikinä – on niistä mahdollista laskea otteensa. Ja sitten tapahtuu jotain taianomasta, nimittäin sillä samaisella hetkellä myös nuo tunteet laskevat oman otteensa meistä.

 

 

 

 

 

Kuvat ylimmästä alimpaan: Edu Grande, Christina Kirschnerova, Matthew Henry, Demi Kwant, Ahmad Odeh, Miguel Salgado, Joshua Rawson Harris.

Lisää kirjoittajalta Johanna K/Johanna Hämäläinen

Suhtautumisesta rahaan suhtautumiseen

Kun ajattelen suhdettani rahaan, suhdettani elämän runsauteen, huomaan itsessäni olleen vielä sellaisia...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.