Matkalla iloon, keveyteen.

Matkani kesäkuun alussa suuntaa kohti Helsinkiä. Olen matkalla Shantiin, jooga saliin, lisää voit lukea täältä http://www.jooga.fi/. Siellä on alkamassa seuraavana päivänä mini retriitti, johon olen osallistumassa. Aikaisemmassa kirjoituksessani kerroinkin Helsinkiin matkastani ja tuosta Perjantaista ennen Shantiin menoa. Tässä ihana, turvallinen ja hyväksyvä matkani osa, jatkui lauantaina luoden ihania uusia alkuja samoilla Töölön nurkilla.

Osallistuin, Aaro Löffin järjestämälle miniretriitille Helsingissä. Retriitti on pyyteettömästä sydämestä järjestetty, Sanon ilolle kyllä- mini retriitti. Aaro on pitkään tukenut jo ihmisten omaa sisäistä matkaa itseensä, itsensä äärelle, totuuteen itsensä kanssa. Aaroon ja hänen toimintaansa voit tutustua syvemmin täältä http://www.aarolof.com/ . Kerron alla oman kokemukseni tästä ihanasta viikonlopusta!
Saavuin Shantiin Helsingissä, ihanat energiat tulvahtivat vastaani kun astuin sisään. Saavuin Perjantaina jotta olen paikalla, kun aamulla aloitamme ajoissa.Lauantaina herätessä, kävin läheisessä pikkukaupassa josta sai aamukahvin ja täytetyn leivän, se löytyi ihanasti johdatuksella, kaikkien muiden ollessa kiinni vielä ennen klo 9, olin iloinen että sain nauttia juuri tuon ihanan kaupan antimista, siinä ihanassa aurinkoisessa aamussa.
Retriitti alkoi, olin Aaron kanssa ollut yhteysissä n. 5vuotta sitten kasvotusten jolloin olin Oulussa hänen vetämässään päivässä. Aaron kanssa aloitimme päivän erilaistrn tehtävien merkeissä. Eri ihmisten kanssa itseään tunnustellen ja hienosti kohdaten kipujamme. Viikonloppuun kuului ihanat kasvis asteriat ja loistavat avustajat.Sain viikonlopun aikana tuntea turvallista, hyväksyvää tunnetta ja se mitä itse pohdin sisälläni tunteesta sunnuntaina kun katselin Aaron toimintaa ja sitä kuinka hän kävi juttelemassa muiden osallistujien luona. Mietin miksi sisimpäni tuntee vetoa kohdata Aaro samoissa merkeissä, sisälläni myös käväisi pikkainen turhautuminen siitä ettei tiedä syytä valmiiksi. Koin sisälläni tuon tunteen, jonka jälkeen päästin irti että mä tiedän meidän kohtaavan jos on Tarkoitus. Helpotus ja luotto kaikkeen hyvään palautui turhautumisen tilalle. 

Ihanaa viikonloppuna oli se kuinka varmoin ottein askel askeleelta sain ohjausta siihen omaan kehooni ja sen kuunteluun sain ohjausta, sain tunteen että nyt olen jälleen oikeassa paikassa.Koko viikonlopun jokainen hetki sain rohkeuden kohdata kehoni kipua ja sen kärsimystä, sillä että kohtasin sen olin sille läsnä ja se lähti liikkeelle, se tuli nähdyksi, se suli pois ja antoi tilaa ilolle

Loppumetreillä sain myös suuni auki joukossa ja sanoin. Sanoin alussa että voin iloita kivusta. Mutta nyt tämän viikonlopun jälkeen huomaan kuinka tämä kehoon istuminen sattuukaan ja sen kivun kohtaaminen ei ole ollut enää oikeasti hauskaa! Tämän sanoessani räjähdän itkemään. Romahdan ja minut ottaa vastaan vieressäni ollut kurssikaveri, itken ja itken. Tunnen kuinka koko salin väkimäärä lähettää ajatuksin ja energioin myötätuntoa, joka saa kehoni vain enemmän antamaan periksi itsensä kantamosesta ja jaksamisesta.

Aaro saa lausellaan sisimpääni myös lisää liikettä, sanoo. Kiitos kun jaoit tämän meille ja olet itsellesi rehellinen, se saa sisimmässäni liikkumaan… en enää muista minkä kun itku ja kehoni vavahtelu, kyyneleet vaan virtaa kun nojaan vierustoveriini.

Itselläni ihan mahtava uusi asia oli että oikeesti, vantovieras, voi olla se sinun romahtamisen tukena, kuinka voikaan voimauttaa kun ihminen vierelläsi, antaa tilaa sinulle romahtaa joka totuudessa voimauttaa.

Palaan viimeisenä kiittämään ja halaamaan Aaroa, halauksessa alan täristä ja kyyneleen vaan alkavat valua silmista. Aaro irrottautuu halauksesta ja jää pitämään käsivarrestani kiinni. Kysyy minulta että kerro, mitä tapahtuu, kerro. Hänen ilmeensä on ihmettelevän hyväksyvä. Sanon että kohtaamisesi pelottaa niin hurjasti, se että seison tässä enkä juokse karkuun on iso asia. Kyyneleet vain valuvat ja kehoni tärisee ja vapisee. Tunnen äärettömän paljon hyvää, kun Aaro pitää kiinni kädestäni sanon se hänelle. Hän nyökkää. Sanon että se ystävyys mistä facessa ollaan puhuttu ja joka tässä konkretisoituu, se että et lyö tai revimua riekaleiksi on turvallinen asia, pelkoni vain vilkkuvat silmissäni kun vanha malli vain laukeaa ja saan erilaisen pitkän kohtaamisen ja vielä niin että olen asian, toiveeni ääneen sanonut ystävyyden toivosta, ja tässä se nyt toteutuu. Aaro sanoo, minä näen että sinulla liikahtaa jotain isoa, nyt on aika kuitenkin antaa asian rauhassa nousta jatkoon. Kysyn voimmeko vielä halata. Hän sanoo että tottakai, jälleen halaus saa kehoni uuteen vyöryyn. Kiitän häntä kohtaamisesta, läsnäolosta, ystävyydestä siinä hetkessä.
Seuraavana päivänä minulle aukeaa minkä pelon kehoni vapautti Aaron kanssa. Peruskouluaikaiset poikapuoleiset kaverit jotka, oikeuttivat itselleen oikeuden lyödä jos sanoin tai puhuin heille, katsoin väärin heidän mielestään tai solvasivat kaikkea minussa, oikeuttaen sen kun opettaja oli laittanut minut istumaan heidän viereensä. Noiden olisi aika purkaantua pois, oli ihanan vapauttavaa saada elämään hyväksyviä ihmisiä, joiden läsnäolo saa minut aukeamaan kipujeni kanssa ja olen oikeasti avoin Ilolle!Aaron retriitit löydät täältä.http://www.aarolof.com/

Lisää kirjoittajalta Sisimmän VOIMA

Olo kuin keijulla!

Tämä alkoi kun kaksi kuukautta sitten päätin laittaa omat toiveeni ykköseksi ja...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.