Julkipakanan tunnustuksia

Lupasin kirjoittaa tässä blogissa magiasta, noituudesta ja samanismista, mutta lupausta ei ole tullut vielä lunastettua. Koetan korjata asian ainakin osittain nyt – kunhan saan pään auki, on toivottavasti helpompi päästä asiaan jatkossakin. On ollut aika yllättävää huomata, miten vaikeaa se on ollut.

Olen noin vuoden verran toiminut varsin julkisena pakanuuden ja luonnonuskontojen puhetorvena: olen luennoinut useammillakin messuilla ja lukioiden uskontotunneilla sekä antanut haastatteluja niin lehtijuttuja kuin radio-ohjelmiakin varten. En ole koskaan ollut luutakaapissa, kaikki ystäväni ja sukulaiseni tietävät ”noitailuistani”, ja nykyään tämä puoli minusta selviää aika helposti myös googlaamalla. Julkisista esiintymisistä saamani palaute on lisäksi ollut aina positiivista: esimerkiksi puhuessani Helsingin humanisteille eräskin rouva kommentoi luentoni jälkeen, että arveli etukäteen, että luonnonuskonnot olisivat silkkaa hölynpölyä, mutta että nehän kuulostivatkin ihan järkeviltä!

Siksi luulin, että voisin aivan hyvin kirjoittaa aiheesta blogia omalla nimelläni ilman mitään estoja. Olin väärässä. On paljon helpompaa puhua yleisesti luonnonuskonnoista kuin jakaa  omia henkilökohtaisia näkemyksiään, mutta toisaalta en halua piiloutua blogissani yleisen tiedon tai näennäisneutraaliuden taakse.   

Elämänkatsomus on Suomessa mitä suurimmassa määrin yksityinen asia, ja usko on jo lähtökohtaisesti vähän epäilyttävää – rationaalisen ajattelun ja tieteen ulkopuolista, uskomista eikä tietämistä. Ja kun liikutaan valtakulttuurin ulkopuolella marginaalissa, monen mielestä ”huuhaan” alueella, leimautuminen ”hörhöksi” on erityisenä vaarana. Silti henkisyys ja hengellisyys kiinnostaa yhä useampia, ja usein nimenomaan valtauskontojen ulkopuolinen henkisyys: omakohtaisesti koettu yhteyden ja pyhyyden kokemus, joka ei ole minkään ulkopuolisen tahon tai dogmien määrittelemää.

Vaikka mystiikka on minusta oleellinen osa hengellisyyttä ja elämää laajemminkin, omana tavoitteenani on kuitenkin riisua turhaa mystiikkaa sellaisten ilmiöiden kuin noituuden ja magian ympäriltä. Maailmassa on paljon asioita, joita tiede ei ole vielä selittänyt, ja uskon, että monet ”yliluonnollisiksi” leimatut asiat ovat täysin luonnollisia, niiden mekanismeja ei vain täysin vielä ymmärretä. 

Magia toimii

Vuonna 1998 aloin tehdä gradua Helsingin yliopiston folkloristiikan laitokselle uuspakanallisesta noituudesta, eikä kiinnostus ollut pelkästään akateemista. Tein tuolloin muun muassa ensimmäiset kokeiluni magian saralla, ja kuten englantilainen wiccaylipapitar Vivianne Crowley viime kesän luennollaan Helsingissä sanoi: ”ensimmäisellä kerralla magia toimii aina.”

Picture

Yhteisöllistä maagista työskentelyä Vivianne Crowleyn vetämässä workshopissa.
Oman kokemukseni mukaan magia toimii kyllä useimmiten, mutta ensimmäisellä kerralla tulokset olivat erityisen järisyttäviä ja elämää mullistavia. Pitää kuitenkin muistaa, että vaikka magia toimii, tulos ei välttämättä ole ihan täsmälleen sitä mitä on kuvitellut. Yleensä saa kirjaimellisesti sitä mitä tilaa, ja jos toivettaan ei ole osannut muotoilla täsmällisesti, voi lopputulos olla yllättävä. Siksi varovaisuus on valttia.

Erityistä varovaisuutta kannattaa noudattaa, jos käyttää magiaa jonkun toisen puolesta. Koskaan sitä ei pitäisi tehdä kysymättä asianomaiselta lupaa, sillä vaikka kuinka ajattelisi vain tekevänsä hyvää, ei voi koskaan tietää, mikä loppujen lopuksi on toiselle hyvää ja mikä ei.
 
Muissakin henkisissä yhteyksissä on tullut esiin ajatus, että varo mitä toivot, sillä voit hyvinkin saada sen. Ja totta vieköön, joskus tuntuu, että mikä tahansa ääneen lausuttu tai kirjoitettu toive toteutuu, kirjaimellisesti, ja jos se on tullut heitettyä sen kummemmin miettimättä, seuraukset saattavat olla kohtalokkaat. Siksi huolella valmisteltu ja mietitty loitsu on itse asiassa turvallisempi menetelmä saada aikaiseksi haluttu vaikutus.
 
Minulta kysytään silloin tällöin tarkkoja ohjeita taikojen tekoon, mutta en ainakaan juuri nyt koe sen olevan olennaista. Netistä tai kirjoista löytyy kyllä paljon seikkaperäisiä ohjeita, joiden avulla pääsee alkuun.  Aivan yhtä hyvin voi toimia oman mielen mukaan ja luottaa intuitioon. Magian voima piilee mielessä, tahdon keskittämisessä ja yhteydessä elämänvoimaan, ei niinkään erityisissä välineissä tai määritellyissä muotoseikoissa. Molemmista voi toki olla hyötyä sikäli, että ne voivat auttaa keskittymään – ja kenties uskomaan taian tehoon.
 
En näe magiassa valtavaa eroa rukoukseen – oleellisin ero lienee, että rukoillessa passiivisesti pyydetään jotakin, magian avulla asia laitetaan aktiivisesti tapahtumaan. Usein ero on kuitenkin häilyvä.  
 
Minkälaisissa asioissa magia sitten toimii? Oikeastaan missä vain, mutta itse käytän magiaa aika harvoin. Tehokkaimmillaan se on silloin, kun asia on merkittävä ja oma tahto on vahva. Silloin se todellakin toimii.
 
Skeptikko voi tietenkin aina sanoa, että kaikki on sattumaa. Toisaalta aina voi miettiä, miten paljon kyse on vastaavasta asiasta, kuin vaikkapa uudenvuodenlupauksista. Jos jotain todella päättää, se toteutuu todennäköisemmin kuin hälläväliä- tai ans-kattoo-ny-asenteella. Kun jotain on päättänyt, todennäköisemmin myös huomaa mahdollisuudet, joihin tarttuminen vie asiaa eteenpäin, ja tulee myös tarttuneeksi niihin. Peruspsykologiaa, siis.
 
Aina on kuitenkin osansa onnellakin. Ainakin omassa elämässäni on käynyt niin, että magian tekemisestä yleensä seuraa onnekkaita asioita. Ajanjaksot, jolloin olen keskittynyt vain maalliseen elämään, ovat puolestaan johtaneet pienempiin tai isompiin katastrofeihin, huonoon onneen ja jatkuvaan taisteluun ilman että mikään tuntuu onnistuvan. Olennaista ei kuitenkaan taida olla se, teenkö magiaa vai en. Olennaista on sittenkin, olenko yhteydessä elämänvoimaan ja omiin haltioihini  – tai omaan sieluuni, miten sen nyt ottaa –  vai en. Yhteyden ylläpitämiseen magia on hyvä väline.
 

Lisää kirjoittajalta Magiaa ja maadoittumista

Miten hallita kaaosta?

Olen kaivannut jo pitkään elämääni enemmän selkeyttä. Olen hajottanut itseäni liian moneen...
Lue lisää

Ei kommentteja

  • Olen itse ollut wicca. Olen sittemmin tullut uskoon. Tiedän varsin hyvin wiccan kauneiden ja sen viehätyksen, mutta uskoon tultuani näin, kuinka niiden “kauniiden” ja voimaannuttavien energioiden takana on paha. Näin ja koin sen fyysisesti kääntyessäni siitä pois –
    kuin paha olisikin halunnut pitää kiinni. Saatanakin verhoutuu valon enkeliksi. Nyt uskossa ollessanikin wiccaan liittyvät asiat vetävät välillä edelleen voimakkaasti puoleensa. Täysikuu tuo kutinan. Kun olen horjahtanut ja korjannut tieni takaisin Jumalan puoleen – näyttää paha aina hampaansa.

  • Kiitos kommentistasi! Itse koen, että kaikki polut vievät lopulta perille, eikä ole väliä, millä nimellä jumalaa tai jumalia kutsumme. Jokainen päättää itse, mikä polku on itselle paras. Saatanaan en usko, enkä mihinkään ulkopuolellamme olevaan absoluuttiseen pahaan. Pahuus löytyy meistä itsestämme, pahoista teoista ja intentioista. Kun toimimme puhtaasta sydämestä käsin ja vahingoittamatta ketään, ei pahuudella ole mitään sijaa eikä sitä tarvitse pelätä. Kun elää rakkaudessa, ei ole mitään pelättävää, ja tämän käsittäisin olevan myös kristinuskon ydin. Kaikkea hyvää sinulle, Maria!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.