Joskus vaan ei jaksa eikä kiinnosta

 

Olo on ollut jo muutaman viikon hieman alavireinen. Aamulla silmien avautuessa mietin että olenko nukkunut laisinkaan, päivän mittaan tekeminen on hieman epämääräsitä ja liikuntasuoritukset tuntuu ponnistukselta. Imetys on luonnollisesti vähentynyt parhaimmista ajoista, ja uskon että hormonit eivät suojaa enää samallalailla kuin ennen. Uskomatonta, en ole yli vuoteen nukkunut kokonaista yötä putkeen. Aikaisemmin silmäluomi ei ole painanut mutta nyt painaa, jollen saa päivän aikana levättyä tai hiljennyttyä. 

Picture

Olo on välillä herätessä kuin rekan alle jääneellä mutta kyllä se sitten siitä aina lähtee =D
Olen huomannut että jos itsellä on huonopäivä, niin Oliverikin sen vaistoaa ja hänen käytöksensä muuttuu kärttyisemmäksi. Onneksi en voi puhua kokonaisesta huonosta päivästä, vaan kyllä päiviin mahtuu onnellisuuden, rakkauden ja hyvänolon tunteitakin. Joskus vain joutuu ottamaan niitä negatiivisia tunteita enemmän vastaan, mutta mielestäni se kuuluu elämään. Aina ei voi olla kivaa, vaan pettymyksiä ja negatiivisia tunteita on kohdattava myöskin. Enää tunteita ei tarvitse pakoilla vaan otan kaiken vastaan mielelläni, tämän oivalluksen jälkeen elämäni on muuttunut huomattavasti helpommaksi ja stressittömämmäksi.
Picture

Tarviiko sitä sitten aina niin jaksaakaan? Pitääkö aina olla tehokas vai voiko joskus vaan olla tekemättä mitään? Miellämmekö olemisen ja fiilistelyn laiskuudeksi? En ikinä ole ollut mikään supersuorittaja ja mielestäni olen ottanut ihan hyvin omaa aikaa tarvittaessa. Toki elämässäni on ollut jaksoja, jolloin vaan on painanut menemään ilman minkäänlaista kehonkuuntelua ja oleilua. Fitness kisadieetit tästä äärimmäisenä esimerkkinä.Vielä muutama vuosi sitten pidin rentoutumisena TVn katselua. Vapaapäivänä saatoin katsoa putkeen monta tuntia lempisarjojani. Vältin joutumasta hiljaisuuteen. Vähintään radio oli aina päällä. En halunnut nähdä omia ajatuksiani vaan pakenin niitä mielelläni kaikkeen ulkopuoliseen tekemiseen. Treenien aikana ja autoa ajaessa kuuntelin aina musiikkia, mitä rankempaa sen parempi. Itseni- ja sisimpäni kuuntelu oli tuolloin olematonta.

Keho antaa meillä arjessa paljon signaaleja missä mennään. Stressi ja suorittaminen blokkaavat hyvin kehon hienovaraiset viestit. Kun mennään tukkaputkella eikä pysähdytä parhaimmillaan vuosiin, niin erilaiset oireet alkavat nousta pintaan, ja näistä seuraa ennemmin tai myöhemmin sairastuminen. Sairaudella on yleensä juuret pitkällä menneisyydessä. Itseään tutkimalla voi huomata selvän polun mistä kaikki on lähtenyt. Sisäänpäin kääntyminen avaa uuden maailman, mitä ei ehkä ole kaikessa kiireessä huomannut olevankaan.  Kehossa on tunnemuisti joka pitää sisällään kaiken kokemmamme, niin hyvän kuin pahan. Monesti on vain helpompi olla kuuntelematta hienovaraisia viestejä joita varmasti kaikki saamme päivittäin. Ne peittyvät helposti kaiken hälinän alle.

Miten sitten kuunnella kehoaan ja itseään kiihtyvässä arjen menossa? Miten pienten lasten vanhemmat pystyvät ottamaan arjessa itselleen aikaa? Itselläni toimii parhaiten luonnossa oleskelu, se rauhoittaa mielen hyvinkin nopeasti jolloin pystyy olemaan läsnä omille tuntemuksilleen ja ajatuksilleen huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi sitä telkkua katsellessa. Monesti myös makaan illalla sängyssä ja käyn ajatuksillani läpi kehoni osia kuulostellen miltä missäkin kehon osassa tuntuu. Teen myös ohjatusti sekä itsenäisesti meditaatio harjoitteita ja ne rentouttavat myös hyvin paljon. Kävin muutama vuosi sitten TM-meditaatio koulutuksen. Kaiken arjen häslingin keskellä otan aikaa itselleni ihan keskittymällä hengitykseen. Muutama tehokas syvähengitys maadoittaa kummasti jolloin ne näennäiset huolet eivät tunnukaan niin isoilta enää.

Keinoja on paljon, kaikkien tulisi löytää itselleen sopiva tapa rentoua arjen kiireessä. Itsensä rakastaminen ja hoivaaminen vaikuttaa läheisten elämänlaatuun positiivisesti.  Vanhempana olo helpottuu huomattavasti itse- ja kehontuntemuksen lisääntyessä…

Picture

Picture

Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus

Millainen on menestyjä ja pystyykö sen näkemään ulkopuolelta?

Ensiksi täytyyi määritellä mitä menestys on ja annatko muiden vaikuttaa siihen miten...
Lue lisää

Ei kommentteja

  • Järjen sanoja. 🙂 Itsellänikin alkaa jo selkeästi tuntumaan tämä toista vuotta ei yhtään kokonaista yötä -jakso…

    • Kyllä Johanna. Uskomaton miten kuitenkin keho jaksaa vaikka uni on mielestäni yksi- jos ei tärkein tekijä terveessä hyvinvoivassa kehossa. Toisaalta, tää imetys/vauva-aika on niin lyhyt loppulaskuissa joten tän jaksaa tsempata kunnialla läpi. Uskon että kun tän vauva ja taapero ajan hoitaa lapsilähtöisesti niin myöhemmin on huomattavasti helpompaa =)

  • Samoja unettomia öitä siis muutkin vanhemmat kokevat, lohduttavaa! Nyt kun on vajaa 2vuotias ja puolivuotias, niin on lohduttavaa kun tietää kokemuksesta että kokoa ajan ne yöt paranevat. Nyt toistaiseksi taas nukutaan heikommin mut jo ehkä ensi kesänä paremmin 🙂 huoh, aina silti tämäkään ei lohduta.
    Ja mitä suorittamiseen tulee, niin samaa olen työstänyt itseni kanssa. Oma mieheni on ollut loistava rehellinen peili mulle, joka on kertonut aina milloin menee yli.
    Tosi mielenkiintoisia aiheita sulla täällä. Mielelläni kuulisin yksityiskohtaisemman synnytystarinasii, miten valmistauduit henkisesti ja miten koit tapahtuman 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.