Ja taas yksi erityisherkkä!

Erityisherkkyydestä puhutaan niin paljon, että välillä on vaikea uskoa, että meitä olisi vain noin viidesosa väestöstä. On kuitenkin tosi hyvä, että siitä puhutaan, sillä tietoisuus erityisherkkyyden piirteistä saattaa auttaa hyväksymään itsensä, jos kuuluu itse joukkoon, tai ymmärtämään niitä, jotka sopivat kuvaukseen. Herkkyys ei nimittäin ole aina ihan mutkaton juttu! On ihanaa tietää, etten ole ainoa, ketä ketuttaa se herne siellä patjan alla!

Herkkyyteni on ollut ilmiselvää aivan alusta asti. Päiväkirjani sivut vuodelta 1997 ilmentävät hyvin 11-vuotiaan herkän lapsen ajatusmaailmaa:

Naiseuden voiman sivuilla erityisherkkyyttä on käsitelty useaan otteeseen. Heidi on kirjoittanut siitä, mitä erityisherkkyys on, ja toisen bloggauksen siitä, miten se ilmenee hänen elämässään. Saana Repo ja Katariina Krabbe ovat molemmat käsitelleet herkkyyttä voimakkaan tuntemisen ja tunteiden käsittelyn näkökulmasta. Kaisa-Liisa Ahola kuvaa tekstissään, miten erityisherkkyys on vaikuttanut hänen elämäänsä ja mitä tapahtuu, kun sen suojaamiseksi rakentaa muurit ympärilleen. Lopuksi hän kirjoittaa kauniisti herkkyyden hyväksymisestä ja vaalimisesta.

Voin allekirjoittaa niin monet kohdat näistä teksteistä, muun muassa ”vahvuuteen sairastumisen”, johon Kaisa-Liisa viittaa toisessa kirjoituksessaan. Herkkyys ei usein ole sallittua tai suotavaa, joten sitä peittämään saattaa rakentaa jonkin roolin, vahvan roolin, koviksen roolin.

Mustavalkoinen kuva tyttölapsesta miekka kädessään
Kuva: Timothy Eberly / Unsplash

Erityisherkkyydestä on kirjoitettu useita kirjoja, uusimpana esimerkkinä Prinsessa Märtha Louisen ja Elisabeth Nordengin Herkäksi syntynyt. Itse lukaisin juuri Suvi Bowellanin kirjan Ihana herkkyys – Rikasta elämää kaikilla aisteilla, josta sain paljon oivalluksia oman toimintani, ajatusmaailmani ja käyttäytymiseni ymmärtämiseen. Kirja inspiroi minua kirjoittamaan vielä yhden erityisherkkyyttä käsittelevän tekstin.

En lähde tässä sen enempää esittelemään, mitä erityisherkkyys on – siitä löytyy kosolti tietoa netistä ja edellä mainituista bloggauksista. Yritän myös välttää toistamasta asioita, mitä Naiseuden voiman muut bloggaajat ovat kirjoittaneet, vaikka niistä osa onkin vahvasti omassa kokemuspiirissäni. Haluan käsitellä muutamia aiheita, jotka iskivät kuin pikkukivi tuulilasiin lukiessani Bowellanin kirjaa. Voin kertoa, että nauroin ääneen lukiessani joitakin kohtia.

Avoimet kädet, joissa kummassakin kaunis kukkanen
Kuva: Ales Me / Unsplash

Helpottunut nauru kumpusi muun muassa sen kappaleen kohdalla, jossa Suvi kuvaili nälän vaikutusta tunnetilaansa. Itse olen todella herkkä nälälle. Tulen nälkäisenä herkästi kiukkuiseksi tai ahdistun, ja ”tilanne saattaa eskaloitua nopeasti”, kuten Suvi kirjoittaa omasta kokemuksestaan.

Muistan eräänkin kerran, kun ravasin ympäri filippiiniläistä toria paniikinomaisessa tilassa kuin säikäytetty jänis tietämättä minne menisin tai mitä tekisin. Viimein vastaan tuli helposti lähestyttävä ananaskoju, ja kun olin saanut imaistua hedelmän kitusiini, laskeutui rauha taas maailmaan.

Kyllä huvitti, että mitä hittoa juuri äsken tapahtui? Miten voi pelkkä nälkä saada lähes paniikkikohtauksen aikaiseksi? En edes tajunnut, että kyse oli nälästä. Niin, varmasti eksät ja matkaseurat sun muut läheiset tietävät oikein hyvin, että kun sanon olevani nälkäinen, punaiset valot vilkkuvat jo. Onneksi olen oppinut pitämään hyvän huolen omasta ruokinnastani, mutta kyllä kesti pitkään tajuta ja hyväksyä, että voin olla niin herkkä ruuan puutteelle.

Kuva Suvi Bowellanin kirjasta Ihana herkkyys – Rikasta elämää kaikilla aisteilla (Otava / Hidasta elämää 2018)

Toinen fyysinen puutostila, jolle olen hyvin herkkä, on uni. Jos olen nukkunut selkeästi liian vähän, olen kuin peura ajovaloissa. Maailma näyttää todella uhkaavalta. Siksi pidän huolta siitä, että nukun tarpeeksi.

Tämän takia myös elättelen toiveita, että joku alkaisi järjestämään aamu- tai päivätansseja, siis konemusabileitä tai muita jortsuja päiväsaikaan. Tanssiminen on ihan parasta ja antaa hulluna energiaa, mutta kun ne bileet on aina yöllä. YÖLLÄ! On niin hukkaan heitettyä tulla aamuviideltä kotiin täynnä energiaa, jota ei voi käyttää siihen aikaan oikein mihinkään. Ja toisaalta sitten menee kolme päivää palautua siitä yhdestä valvotusta yöstä. Niin, siitä valvomisesta – päihteet tai alkoholi vain hidastaisivat menoa, joten niistä ei onneksi mun tarvitse murehtia. Mutta että VINK VINK vaan niille, jotka näissä skeneissä järjestää!

Punapukeinen nainen tanssii aurinkoisella rannalla
Kuva: Jenna Anderson / Unsplash

Erityisherkkyyden kohdalla puhutaan paljon suurista tunteista. Kuten päiväkirjamerkinnöistäkin käy ilmi, niitä itsekin jo lapsena ihmettelin – miks mulla on niin suuret tunteet? Tän takia en katso TV:tä ja elokuvistakin yleensä katson vain animaatioita. Menee niin tunteisiin!

Myös musiikkia kuuntelen aika vähän, sillä se vaikuttaa niin vahvasti mun tunnetilaan. Lisäksi mun on vaikea soittaa lempibiisejäni muille, koska otan ne jotenkin tosi henkilökohtaisesti. Aivan kuin ne musiikit paljastais musta jotain, mitä en ole kertonut kellekkään. Hävettäis ihan hirveesti, jos muut inhois niitä biisejä. Oikeesti, tosi hassua, nauran täällä ääneen tätä kirjoittaessa. Kyllä ihminen on mutkikas.

Piirroskuva joogaavasta naisesta, jolla paljon ajatuskuplia ympärillä

Varsinkin me herkät! Monet kirjoittavatkin, että herkkä saa usein hankalan ihmisen leiman. Siksi on välillä vaikea olla oma itsensä ja sanoa suoraan, mitä oikeastaan toivoisi, mitä haluaisi. Tässä tietysti on kaikkein tärkeintä oppia itse hyväksymään ne omat hassutkin piirteensä.

Tää on mulla itse asiassa iso teema elämässä tällä hetkellä. Pyrin luomaan ja pitämään yllä mahdollisimman hyvän yhteyden itseeni, jotta saan selville, mitä haluan ja mitä en halua. Pyrin ilmaisemaan sen myös ääneen, jos asiaan liittyy toisia ihmisiä.

Tämä ei aina ole helppoa, mutta kuinka paljon parempi onkaan olla, kun ei jatkuvasti pienentele itseään sopivaksi muiden muotteihin. On ihanaa uskaltaa tulla reippaasti esiin asiansa kanssa, että hei, koen tämän asian näin, sopisiko sinulle, jos tehtäisiinkin toisella tapaa?

Rajojen vetäminen ja toiselta pyytäminen ovat siis tärkeät teemat, joita opettelen parhaillaan. Olen onnellinen, että olen löytänyt rohkeuden lähteä sille tielle.

Vaaleanpunainen kirsikkapuu vaaleansinistä taivasta vasten
Kuva: Arno Smit / Unsplash

On välillä hyvinkin vaikeaa olla huolestumatta muiden tunteista ja ottaa vastuu vain omistaan. Totta kai pyrin muotoilemaan sanottavani niin, etten loukkaa toista. Minun on kuitenkin koko ajan pidettävä selkeänä mielessäni, mitä minä tarvitsen ja mitä haluan sanoa, etten sortuisi antamaan periksi vain miellyttääkseni toista. Herkät usein karsastavat konfliktitilanteita.

On muistettava, että joskus toiselle sanottu kyllä on itselle sanottu ei.

Tunnen herkästi luissani muiden tunteet, mikä kuuluu monen erityisherkän piirteisiin. Tunnen, vaikka en olisi edes fyysisesti samassa tilassa toisen kanssa! Kun kuitenkin päätän olla ottamatta niistä vastuuta, pääsen paljon nopeammin takaisin omaan tunnekehooni.

Todellisuudessa voin ottaa vastuun vain omista tunteistani, omista sanomisistani, omista tarpeistani. Annan toiselle aikaa reagoida ja ottaa viestini rauhassa vastaan. Rajojen vetäminen saattaa yllättää läheiset, jos niin ei ole tehnyt aiemmin.

Nyt kun olen opetellut puhumaan suoraan, minua on itse asiassa alkanut vaivaamaan yhä enemmän se, että kaikki muut eivät tee niin. Saatan aistia, että toisella on jotakin mielen päällä tai hän haluaisi sanoa jotain, mutta ei sano. Tai hän sanoo jotain muuta, mitä aistin hänen itse asiassa ajattelevan.

Voi kunpa kaikki vaan sanoisivat! Olen vihdoin itse valmis ottamaan vastaan rehelliset ajatukset, vaikka ne eivät aina olisikaan juuri sitä, mitä ehkä haluaisin kuulla. Tietysti toivon, että kaikki pyrkisivät rakentavaan palautteeseen ja ystävälliseen kanssakäymiseen, vaikka joutuisikin olemaan jämäkkä.

Tahdon oppia ja kasvaa, ja se käy kaikista nopeimmin, kun keskustelemme suoraan ja rehellisesti, toisiamme kuullen ja yhdessä ratkaisuja pohtien.

On kuitenkin ymmärrettävää, että kaikki eivät ole siihen valmiita. Kestihän minullakin vaikka kuinka pitkään avautua ja alkaa puhumaan ääneen omaa totuuttani.

Vaaleanpunainen teksti: On helpompi muistaa, kuka on ja mitä oikeasti haluaa, kun vie huomion mielestä sydämeen.
Kuva Suvi Bowellanin kirjasta Ihana herkkyys – Rikasta elämää kaikilla aisteilla (Otava / Hidasta elämää 2018)

Vilkas ajatusmaailma on yksi erityisherkkyyden piirre. Huh, että olenkin välillä toivonut, että aivot voisi pistää offline-tilaan, edes hetkeksi. Joskus päänsisäinen meteli on aivan sietämätön!

Olen myös krooninen yliajattelija: pohdin tilanteita paljon etu- ja jälkikäteen ja joka kantilta. Toisaalta olen onnellinen siitä, että olen näin ajatteleva ja reflektoiva. Opin joka päivä uutta ja oivallan omasta elämästäni syy-seuraussuhteita. Henkinen kasvu ja syntyjen syvien pohdiskelu on tärkeimpiä asioita elämässäni, enkä tiedä, olisiko missään mitään järkeä ilman niitä.

Yliajattelu voi kuitenkin olla hyvin lamaannuttava vaiva, jonka toivon vähenevän sitä mukaa, kun yhteys kehoon voimistuu.

Yliajattelu on myös hyvin kuormittavaa ja siksi hieman huono piirre erityisherkille, jotka muutenkin kuormittuvat helposti. Ruuan ja unen puute tulivatkin jo mainittua, mutta lisäksi esimerkiksi meteli ja ihmispaljous saattavat olla tekijöitä, jotka alkavat kasata paineita. Jokin yksittäinen asia ei ehkä niinkään vaivaisi, mutta jos paljon kuormittavia asioita kerääntyy kasalle, voi jossain kohtaa napsahtaa kamelilta selkä.

Punatukkainen nainen, jonka takin selkämyksessä lukee "overthinking"
Kuva: Cristina Pop / Unsplash

Mikä helpotus olikaan, kun luin Suvin kirjasta, että juuri ylikuormitus saattaa olla syynä tapaamisten perumiseen. Itse esimerkiksi peruin tammikuussa kahdesti omat synttärinviettoni. Olin siitä todella pahoillani, isoksi osaksi siksi, etten ymmärtänyt, miksi perun tapahtumia, joihin oikeasti haluaisin mennä. Tunsin oloni kurjaksi, koska mietin, että en taida rakastaa ja arvostaa itseäni sen vertaa, että juhlisin omia syntymäpäiviäni.

Todellisuudessa mulla oli molemmilla kerroilla ollut päivät täynnä muuta ohjelmaa, ja lisäksi tiedostin jo etukäteen, että illat pitäisivät sisällään monia kuormittavia tekijöitä. Hauskoja, mutta kuormittavia. Loppuviimein lähteminen tuntui niin ylitsepääsemättömältä, että päätin jäädä kotiin.

Kummassakaan tapauksessa ei onneksi ollut kyse mistään ennalta järjestetyistä varsinaisista juhlista, joten kukaan ei sinänsä menettänyt mitään, vaikka peruinkin. Muuten olisin tietysti mennyt, vaikka pää kainalossa. Eihän se silti mukavaa ole perua ennalta sovittuja tapaamisia. Tässä haenkin tasapainoa ja tutkailen, millaisia asioita voin suunnitella ja sopia ennakkoon.

Piirroskuvia otsikolla Things introverts love
Tämä kuva kertoo elämästäni enemmän kuin tuhat sanaa. Introverttius ei kylläkään ole sama asia kuin erityisherkkyys, vaikka itse koen olevani myös sellainen. Olisi hankalaa määritellä, mikä johtuu herkkyydestä ja mikä on introverttipiirre, enkä koe, että tällaisesta luokittelusta olisi edes mitään hyötyä. Hyvin ulospäinsuuntautunut, ekstrovertti ihminen voi yhtä lailla olla erityisherkkä.

Herkät ovat usein hyvin huolellisia ja tunnollisia. Itsekin kaipaan elämääni enemmän spontaaniutta, nopeaa päätöksentekoa ja suoraa toimintaa ilman väliin tulevaa ajattelua. Improvisaatioteatteri onkin minulle rakas harrastus, sillä se tukee minua näissä pyrkimyksissäni.

Toivon, että opin hyväksymään ihmisyyteni ja sen, että tää elämä on prosessi. Toivon, että voin päästää irti täydellisyyteen pyrkimisestä. On ikävää, jos monet loistavat ideat jäävät pöytälaatikkoon, kun niiden pitäisi olla viimeisen päälle täydellisiä jo syntyessään.

Kuinka kauan antaisit lapsellesi aikaa oppia kävelemään? Niin. Täällä saa kokeilla niin monta kertaa kuin tarve vaatii.

Teksti: Herkkyys ei ole heikkoutta. Herkkäkin ihminen voi olla henkisesti suunnattoman vahva ja peräänantamaton.
Kuva Suvi Bowellanin kirjasta Ihana herkkyys – Rikasta elämää kaikilla aisteilla (Otava / Hidasta elämää 2018)

On niin upeaa tiedostaa näitä omia puolia, koska oikeastaan vasta silloin niihin voi vaikuttaa. Voin tarkastella omia uskomuksiani ja niiden vaikutusta elämääni. Voin pyrkiä olemaan spontaanimpi, voin lukea vähemmän tunteisiin meneviä uutisia, voin nauttia omista seikkailuistani, nauttia herkkyyden tuomasta aistillisuudesta ja ihanasta luovuudesta.

Voin muistaa ne monet lahjat, joita herkkyys antaa. Esimerkiksi vahva oikeudenmukaisuuden taju ja herkkyys toisten ihmisten tunteille tekevät minusta myös hyväsydämisen ihmisen.

Lisäksi voin tämän tietoisuuden myötä hyväksyä itsessäni ne puolet, jotka olen kokenut hankaliksi. Minulla on herkkä hermosto ja sillä selvä. On parempi elää sitä kuunnellen kuin koittaa tapella vastaan tai tuntea syyllisyyttä.

Saan olla oma herkkä, erityinen itseni, ihan täydestä sydämestä!

Vaaleanpunainen sivu lapsen päiväkirjasta
11-vuotiaan pohdintaa maailman menosta.

Lisää tietoa erityisherkkyydestä löytyy mm. Erityisherkät ry:n sivuilta.

Anna sielusi loistaa juuri sellaisena kuin se tulikin tänne loistamaan!

Rakkaudella, Sanna

Lisää kirjoittajalta Ihmisnainen / Sanna Poikelus

Positiivinen ajattelu ei sovi laastariksi

Pään läpi kiitää noin 60 000 ajatusta joka päivä. Suurin osa näistä...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.