Intuitio, sielun ääni

Tiesitkö, että sielullasi on ääni? Se on intuitio.

Intuitio on sielun ääni.

Tänään haluan kirjoittaa itselleni tärkeästä ja läheisestä aiheesta – intuitiosta. Minulla on ollut lapsesta asti voimakas intuitio. Kun olen kuunnellut sen ohjeita, olen tehnyt oikeaksi osoittautuneita päätöksiä jopa ympäristön epäilyistä huolimatta.

Valitettavasti olen myös oppinut ohittamaan intuitioni äänen ja järkeilemään. Omalla kohdallani tälläiset päätökset, jotka ovat näyttäneet paperilta hyviltä mutta jotka ovat olleet intuitioni vastaisia, ovat yleensä johtaneet pettymyksiin ja jopa vaikeuksiin.

Ensimmäinen kokemukseni intuitiosta

Aloitan kertomalla tarinan lapsuudestani. Meillä oli kotona Vasili-niminen kissa jo ennen syntymääni. Välillemme syntyi nopeasti vahva side, ja usein Vasili nukkui päiväunet kanssani pinnasängyssä. Vanhempieni mukaan nopein keino saada minut tyytyväiseksi olikin nostaa Vasili pinnasänkyyn viereeni.

Kuitenkin ollessani puolivuotias Vasili jäi junan alle. Kaipasin Vasilia kovasti, vaikka minulla ei vielä ollut sanoja. Kun sitten opin puhumaan, isän, äidin ja siskon jälkeen seuraava sanani oli kissa. Ja kissaa sitten hoin aamusta iltaan kanniskellen kainalossani muovista kissalelua. Vanhempani eivät kuitenkaan halunneet ottaa uutta kissaa, sillä heillä oli vaativat työt pitkine työpäivineen ja me olimme vielä siskoni kanssa pieniä.

Kun olin 3,5-vuotias, minulle sattui kotona pieni onnettomuus. Isäni oli vessassa, ja odotin omaa vuoroani oven takana. Isä ei tiennyt, että olin oven takana, ja hän avasi oven vauhdilla. Pienet varpaani jäivät oven ja lattian väliin, ja ovi kuori varpaiden päältä ihon pois.

Koska isäni ei halunnut äitini tietävän tapauksesta, hän keksi nopeimman ja varmimman tavan saada minut rauhoittumaan: hän lupasi, että jos lakkaan itkemästä, menemme seuraavana päivänä hakemaan minulle kissan! Olin niin innoissani, että juoksin saman tien naapurissa leikkimässä olleen isosiskoni luokse kertomaan, että saamme kissan.

Seuraavana päivänä lähdimme katsomaan isän työkaverin luokse kissanpentuja. Pentue oli poikkeuksellisen iso, yhdeksän pentua. Vaikka kaikki pennut näyttivät suloisilta, kukaan ei tuntunut erityiseltä.

Kunnes sitten huomasin yhden pennun korissa. Tuo pentu oli satuttanut toisen takatassunsa koriin aiemmin, joten se ei pystynyt liikkumaan kunnolla. Tunsin tuohon pentuun välitöntä yhteenkuuluvuutta ja halusin juuri sen. Unohdin kaikki muut pennut.

Minulle kerrottiin, että voin ottaa minkä tahansa muun pennun mukaan samana päivänä, mutta tassunsa satuttaneen pennun täytyy jäädä vielä emon luokse toipumaan. Kerroin odottavani. Olin tehnyt valintani. Kissanpentu, josta myöhemmin tuli Simo, ja minä olimme luoneet vahvan siteen enkä halunnut mitään muuta kissaa. Jo kolmevuotiaana olin valmis odottamaan sen ajan, että Simo toipuu ja voi muuttaa meille. Ja niin Simo sitten tuli meille isän karvahatussa jouluaattona.

Simo osoittautuikin todella viisaaksi ja omapäiseksi kissaksi. Hän nautti Kuusamon-mökillä takkatulen lämmöstä, vonkasi Oulu-joen varren kalastajilta sinttejä, varasti siskoltani ja minulta jugurtinjämät ja onnistuipa hän kerran varastamaan kokonaisen grillikyljenkin.

Hän oli myös lämmin tuki ja turva, kun vanhemmat tekivät pitkiä päiviä. Itkin lapsena monet itkut Simon lämpimään ja pehmeään mahaan. Simolla oli myös tarkka sisäinen kello, ja usein hän oli minua vastassa koulumatkani varrella palatessani kotiin.

Simon ollessa noin 6-vuotias hän sairastui kissaruttoon. Kissarutto on vakava sairaus, johon menehtyy 90% siihen sairastuneista kissoista. Simo oli niin huonossa kunnossa, että hän jaksoi vain maata paikoillaan. Hän ei jaksanut edes nostaa häntäänsä pois vesikupista, jonne sen pää oli valahtanut.

Simo ei syönyt eikä juonut, mutta äitini ruiskutti hänelle päivittäin keittosuolaliuosta niskanahkan alle, jotta Simon elimistö ei kuivunut. Simo sai myös antibioottia. Mutta mikään ei näyttänyt auttavan.

Eräänä aamuna sitten huomasimme, että Simo oli karannut. Etsimme häntä ystävien kanssa kaikkialta kotoamme ja koulusimme lähitienoon jokaisen pensaan ja puskan, mutta Simoa ei löytynyt mistään.

Tuloksettomien etsintöjen jälkeen vanhempani kertoivat, että Simo oli niin sairas, että hän lähti kuolemaan. En kuitenkaan suostunut uskomaan, että Simo on kuollut, sillä minulla oli edelleen vahva yhteys häneen. Yhteys tuntui sydämessäni.

Kun Simo oli ollut kateissa neljä viikkoa eikä lehti-ilmoituskaan tuottanut tulosta, vanhempani kehottivat minua hyväksymään tilanteen. Silloin käännyin lapsenuskossani Jumalan puoleen. Pyysin saada konkreettisen merkin siitä, onko Simo elossa.

Rukoilin ja ehdotin, että pelaisin pasianssia. Jos Simo oli elossa, Jumala sallisi pasianssin mennä läpi. Kädet täristen ja sydän kurkussa pelasin pasianssipelin – ja se meni läpi. Onnen ja helpotuksen tunne oli valtava. Ja toisaalta olin koko ajan tiennyt Simon olevan elossa.

Kun nyt tiesin Simon olevan elossa, uskalsin kysyä Jumalalta toisenkin kysymyksen. Kysyin, tuleeko Simo kotiin. Riemukseni tämäkin peli meni läpi. Nyt olin jo niin tohkeissani, että minun oli vaikea pysyä aloillani.

Kysyin kuitenkin vielä kolmannen kysymyksen ja pyysin Jumalaa näyttämään, kuinka monen päivän päästä Simo saapuu kotiin. Merkkinä olisi pöytään jäävien korttien määrä. Tämä pasianssi ei mennyt läpi vaan pöytään jäi seitsemän korttia. Nyt tiesin 100% varmuudella, että Simo tulisi kotiin seitsemän päivän päästä!

Olin niin onnellinen, että riemuissani juoksin vanhempieni luokse kertomaan asiasta. He pitivät asiaa hölynpölynä ja kertoivat, että Simo on kuollut. Mutta kuinka ollakaan, heräsin seitsemännen päivän aamuna varhain. Minulla oli tunne, että joku kutsui minua. Kun menin ulko-ovelle, Simo istui sen takana! Hirvittävän laihana, takkuisena ja likaisena, mutta elossa! Palattuaan kotiin hän toipui muutamassa viikossa täysin ennalleen.

Tämä kissa ei ole Simo, mutta on hyvin saman näköinen.

Miksi halusin kertoa tarinan lapsenuskosta ja kissasta? Koska tuossa tarinassa tiivistyy mielestäni intuition olemus. Intuitio on syvä tieto ja tunne sydämessä. Se tuntuu oikealta.

Vaikka muut ympärillä eivät uskoisi intuitioon tai kyseenalaistaisivat sen tai jopa naureskelisivat sille, intuitio on jotain syvempää tietoa. Sellaista tietoa, joka ylittää fyysiset aistit ja tavanomaiset tavat tietää.

Toisille intuitio ilmenee kuvina, toisille taas sanoina ja ohjeina. Itselleni intuitio on kehotuntemus. Se on lämmin, rauhallinen ja hyvä olo. Sellainen syvän rauhallinen ja levollinen olotila, joka sanoo: “Tämä on totta.”

Intuitio on johdattanut minua tekemään valintoja, jotka ovat toisinaan tuntuneet lähipiiristä erikoisilta ja pelottaviltakin, mutta jotka ovat osoittautuneet oikeiksi. Intuitioni ansiosta vaihdoin päivälukiosta iltalukioon, jossa tutustuin uusiin ihmisiin. Yksi näistä iltalukion kautta tapaamistani ihmisistä on yhä tänä päivänä rakkain ystäväni, jonka kanssa ystävyys vain syvenee ajan myötä.

Iltalukiossa myös löysin oman tapani oppia ja opiskella vain oppimisen ilosta. Oman tyylini löydettyäni arvosanani nousivat kohisten, ja tästä oman tyylin noudattamisesta on ollut hyötyä myöhemmin erityisopettajana. Intuitio on myös johdattanut minut muuttamaan Skotlantiin ja Lontooseen sekä matkustamaan Intiaan, jossa kohtasin miehen, josta melkein tuli aviomieheni. Intuitioni on kehottanut minua myös hakeutumaan uusiin työpaikkoihin.

Kun intuitio johdattaa minua, se ei tee päätöksiä puolestani tai huuda ohjeitaan. Sen sijaan valinta tai päätös tuntuu levollisena, rauhallisena ja lämpimänä olona kehossa ja sydämessä. Valinta tai paikka tuntuu oikealta. Tiedän haluavani mennä sitä kohti. Ja yleensä olen saanut ne työpaikat, joista minulla on tullut tälläinen olo.

Intuitioni toimii samalla tavalla myös ihmisten välillä. Kun kohdatessani ihmisen minulle tulee tuttu lämmin, rauhallinen ja hyvä olo ja tunnen hymyn leviävän kasvoilleni, tiedän haluavani tutustua tuohon ihmiseen.

Luota intuitioosi.

Valitettavasti en kuitenkaan ole aina kuunnellut intuitiotani. Olen oppinut ohittamaan sen äänen ja ajattelemaan järkevästi. Näin on ollut etenkin silloin, kun minua on moitittu haihattelustani ja äkkinäisistä muutoksistani ja käsketty olemaan järkevä. Kehoni on  silti edelleen antanut minulle selviä vinkkejä.

Kun jokin ihminen tai paikka ei ole minulle hyväksi, saan vilunväristyksiä. Kehoni läpi menee epämiellyttävä puistatus. Mutta olen toisinaan ohittanut tuon nopean puistatuksen ja tehnyt päätöksen järjelläni: tämä on hyvä juttu, kaikki näyttää paperilla tosi hyvältä.

Kun olen valinnut esimerkiksi työpaikan järjellä ohittaen intuition äänen kehossani, olen huomannut nopeasti, että työpaikalla on tullut eteen isoja ongelmia (henkilöstön välisiä erimielisyyksiä, autoratiivista johtamista, valtava työmäärä, sisäilmaongelmia, koulutusmahdollisuuksien eväämistä ja monia muita haasteita).

Kun sinnittelin järkevässä työpaikassa, josta intuitioni oli minua varoittanut, sairastuin sekä henkisesti että fyysisesti.

Olenkin huomannut, että intuitio ja sen kuunteleminen on ensiarvoisen tärkeää. Toki järjelläkin on paikkansa, mutta jos intuitio ja järki ovat ristiriidassa, silloin kannattaa kuunella intuitiota. Tai hankkia lisää tietoa.

Intuitio on niin tärkeä opas, että nykyään luon sille tilaa. En pysty kuulemaan sen ääntä kiireessä tai jos yritän tehdä ratkaisut nopeasti.

Intuitio voi toimia nopeastikin, mutta yleensä se tarvitsee tilaa ja aikaa. Se tarvitsee tilaa myös mielessä. Ennen kaikkea se tarvitsee arvostusta. Ja sen hyväksymistä, että minun tieni voi olla vähän erilainen. Jopa erikoinen.

Jos yritän pakottaa itseni sopeutumaan ympäristön asettamiin normeihin ja tekemään järkeviä ratkaisua ollakseni vastuullinen aikuinen, kadotan intuitioni äänen. Minun intuitioni ohjaa minua elämään kevyesti oman näköistä elämääni. Ja kenties valitsemaan polkuja, joita muut eivät valitsisi.

Syvällä sisälläni tiedän valintojen olevan minulle oikeita ja johtavan itselleni oikeaan suuntaan, jos sisälläni on hyvä, rauhallinen ja lämmin olo. Silloin polku, vaikka se voi tuntua alkuun pelottavalta, kutsuu minua astumaan sille rohkeasti. “Tänne päin, Liisa! Tämä polku on sinun polkusi! Tämä on sinun suuntasi! Tämä tuntuu oikealta.”

Intuitio on luotettu ja rehellinen ystävä.

 

1
1
Lisää kirjoittajalta Himalajan Nauru/Liisa Korhonen

Yoni Egg aloittelijoille

Oletko sinä jo tutustunut Kiinan hovin kurtisaanien sekä monien aasialaisten naisten salaisuuteen...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.