Imetystarinani

 

Minulle oli selvää jo raskuasaikana että haluan imettää. Jännitin imetyksen onnistumista enemmän kuin itse synnytystä. Olin kuullut monesta suunnasta ettei imetys aina onnistu. Luin aiheesta jo raskausaikana paljon ja yritin tutkia mahdollisimman tarkasti mitkä asiat vaikuttavat siihen ettei täysimetys onnistu.

Sain Oliverin mahani päälle heti hänen synnyttyään ja hän alkoikin aika nopeasti “hamustamaan” rintojani. Imuote oli alkuun huono ja sitä opeteltiin urakalla ensimmäiset päivät. Meillä oli Vammalassa oma perhehuone ja vauva oli meidän kanssa samassa sängyssä koko ajan. Oliver oli alusta alkaen hyvin paljon rinnalla imuote haasteista huolimatta. Nänninpäät tulivat tästä kipeiksi ja epätoivo meinasi vallata mielen. Olin kuitenkin valmistautunut alun hankaluuksiin joten ne eivät tulleet yllätyksenä.

 

Sitten tapahtui jotain mihin en ollut valmistunut. Olimme olleet sairaalassa 3 päivää ja hyvinkin valmiita lähtemään kotiin. Lääkärin lopputarkastuksessa Oliver EKGstä löytyi ylimääräinen sydämmen sivuääni. Siitä sitten lääkäri lähetti Oliverin ambulanssilla TAYSiin. Olin alkuun shokissa, en oikeastaan ymmärtänyt mitä oli tapahtunut ja lääkärin “kylmä” asenne ei asiaa auttanut. Vähän aikaa sitten minulla oli maailman ihanin ja täydellisen vauva sylissä ja sitten se vietiin pois. En päässyt mukaan ambulanssiin vaan ajoimme sen perässä mieheni kanssa TAYSin.

Oliver joutui vastasyntyneiden teho-osastolle. Alan tuntea kehossani vieläkin suuren ahdistuksen ja tuskan kun asiaa ajattelen. Vauva joutui olemaan sairaalassa ylimääräiset 5 päivää ja jouduimme hänet yöksi jättämään sinne “yksin”. Se oli minulle äärimmäisen kova paikka, totaalista shokki hoitoa. Aina iltaisin kun lähdimme pois sairaalasta, tuntui kuin suuri osa itseäni olisi jäänyt sinne. Kyyneleitä tuli vuodatettua enemmään tuon 5 päivän aikana kuin viimeiseen 15 vuoteen yhteensä.

Oli onni kuitenkin ettei mitään vakavaa Oliverin sydämestä löydetty vaikka seurannassa hän vielä onkin. Ylimääräinen hermorata menee Oliverin sydämeen ja sen mahdollista aktivoitumista seurasimme ensimmäisen vuoden.

 

Miten yllä oleva sitten vaikutti imetykseeni? Mielestäni paljon. Oliver sai sairaalassa suuria määriä luovutettua maitoa pullosta ja nenäletkun kautta. Minulta ei maito noussut ja uskon suuren syyn olevan se että kehoni oli taistele tilassa, adrealiini hormoni valtasi kehoni endorfiinin sijasta.

Tein kuitenkin kaikkeni että imetys lähtisi sujumaan. Sain sairaalasta kotiin pumpun jolla heräsin 2-3 kertaa yössä pumppaamaan. Imetin Oliveria sairaalassa ja päivällä yritin lisätä maidon tuotantoa vielä lisäpumppaus kerroilla. Meidän imetyksen alku oli siis erittäin haastava.

 

Päästyämme kotiin  tuntui että maito ei ala vieläkään nousemaan. Minulla oli mielikuva että kun maito nousee niin rinnat kasvaa monta kokoa ja ovat erittäin pinkeät. Myöhemmin opin ettei näin välttämättä käy kaikille. Imetys tukiryhmän sivut olivat suuressa käytössä ja sieltä hain varmuutta moneen asiaan joita pyöri päässäni sillä hetkellä.

Meillä oli onni kun emme tarvineet turvautua kaupan korvikkeeseen vaan saimme luovutettua äidinmaitoa eräältä tutulta. Olin tosi onnellinen ja kiitollinen tällä sydämmelliselle naiselle joka maidon luovutti meille tai Oliverille 😉

Heti kotiuduttuamme aloin keskittymään siihen että saisin täysimetyksen käyntiin mahdollisimman nopeasti. Laitoin alusta asti ylös paljonko luovutettua maitoa menee, vauvan kanssa olimme ihokontaktissa paljon (pesiminen)  ja tarjosin aina rintaa vauvan ollessa heräillä. Oliver viihtyi sylissä ja rinnallani oikeastaan koko ajan, häntä ei tarvinnut juuri patistella rinnalle. Pääsimme lisämaidosta eroon n. 2 viikkoa kotiutumisen jälkeen. Vähensin päivässä lisämaidonsaantia n. puoli desiä ja lopulta tosiaan onnistuin jättämään sen kokonaan pois. Onnistumisen elämys oli valtaisa.

Olin tehnyt sen ja se ei ollut tullut todellakaan helpolla. Ensimmäiset kuukaudet vietin aikalailla Oliveria kantaen ja imettäen. Imetin oikeastaan paikassa kuin paikassa. Kaupassa, salilla, urheilukisoissa jne. 

Jouduin näkemään äärettömän paljon vaivaa sen eteen että pääsin täysimetykseen kiinni. Tiedän että moni olisi tilanteessani luovuttanut koska tietoa ja kannustusta imettämiseen saa aivan liian vähän. Pitää itse etsiä ja olla aktiivinen, eikä silloinkaan tietysti ole takeita että imetys onnistuisi.

Suurimmaksi imetyksen esteeksi itse näen stressitekijät ja oman uskon puutteen. Juuri synnyttänyt nainen on emotionaalisesti herkässä tilassa ja jos imetys ei heti lähde sujumaan, niin se tuo varmasti todella paljon lisäpainetta vauvan kanssa olemiseen. Keho alkaa tuottamaan vääriä hormooneja ja oravanṕyörä on valmis. Korvikkeisiin joudutaan helposti turvautumaan ja kun niitä annetaan liikaa, niin vauva ei kerkeä tekemään maitotilausta äidiltä. Äidin keho tuottaa niin paljon maitoa kun vauva imee eli tekee tilausta, korvikkeiden antaminen on äidin omasta tuotannosta pois.

Tässä oma imetys tarinani. Toki sille ei vielä loppua näy, Oliver 1v. tykkää hyvin paljon rintamaidosta vieläkin 😀 Itsekin nautin suunnattomasti siitä ja se on minun ja pojan erityisiä hetkissä päivässä. Mielestäni imettäminen on suurimmaksi osaksi mahtavaa mutta myös hyvin sitovaa.

Imettäminen ei ollut helppoa aluksi mutta tein sen. Sinäkin pystyt aivan varmasti samaan kunhan vaan uskot ja luotat itseesi ja kehoosi! Onnea matkaan <3

Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus

Millainen on menestyjä ja pystyykö sen näkemään ulkopuolelta?

Ensiksi täytyyi määritellä mitä menestys on ja annatko muiden vaikuttaa siihen miten...
Lue lisää

Ei kommentteja

  • Imettäminen oli ihanaa; Vili lopetti imuuttelun 1 v 3 kk ikäisenä ja kyllä tuli itku, kun tajusin, että se oli siinä.

  • Immettäminen oli kyllä parasta aikaa ja sitä haikeudella vielä muistelen kun Nellin kanssa imetys lopetettiin muutamia kuukausia sitten. Ja alku ei ollut täälläkään helppo mutta kun jaksoi vain yrittää niin lopuksihan sitä maitoa tuli niin että olisi voinut juottaa koko kylän lapset! 😀

  • Sari, oon kanssa aatellut imettää niin pitkälle kun vaan kelpaa. Toki ehkä kahden vuoden tienoilla voisi alkaa miettimään lopettamista jos ei silloin oo vielä itseään vieroittanut.
    Essi, imettäminen on kyllä mahtavaa <3

  • ihana tarina! Imettäminen oli minullekin tosi tärkeää ja onneksi se lähti käyntiin hienosti vaikka alku olikin aika kivuliasta puuhaa ;). Kiitos että jaoit tarinanne<3
    Sofia

    • Kiitos Sofia kommentistasi. Toivon että postauksella saan luotua uskoa naisiin ja heidän kykyynsä imettää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.