Ihminen joka muisti

 

Olipa kerran planeetta, jolla asui kauniita ja voimakkaita ihmisiä täydellisessä harmoniassa luonnon ja toistensa kanssa. Ihmisillä oli kyky kuunnella kehoaan ja sen tarpeita, joten heidän ei koskaan tarvinnut kuluttaa energiaa tai uhrata edes ajatusta sille, mistä he saisivat ravintoa tai mitä heidän tulisi syödä – he vain pistivät suuhunsa planeettansa luonnon tarjoamia hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, kasvin lehtiä, yrttejä, sieniä jne. kun heidän kehonsa kertoi heille tarvitsevansa jotakin. Nuo ihmiset elivät luonnon keskellä, yhdessä eläinten ja luonnonhenkien kanssa. Sairautta ei ollut, ei myöskään riitoja tai epäsopua ihmisten kesken, koska kaikki elivät täydellisessä rakkaudessa ja pyyteettömyydessä auttaen ja tukien toisiaan.

Tällä planeetalla asuvat ihmiset olivat keskenään kuitenkin hieman erilaisia – osa heistä edusti maskuliinista energiaa ja osa feminiinistä. Nämä jumalat ja jumalattaret, voimakkaat luojat, löysivät itselleen jossain vaiheessa elämäänsä kumppanin, jonka kanssa he loivat balanssin maskuliinisen pyhän, kirkkaan tietoisuuden ja feminiinisen luomisvoiman ja manifestaation kyvyn välillä. Ilman toisiaan nuo kaksi vastakkaista energiaa eivät kyenneet kaikkein uskomattomimpaan voimannäytteeseen: tuomaan sieluja astraalitasolta fyysisiin ihmiskehoihin, jotta nuo sielut voisisivat tuoda uutta tietoa ja ymmärrystä, sekä yhä korkeampaa rakkautta ja energiaa planeetan ihmisille. Yhdessä nuo jumalat ja jumalattaret pystyivät kuitenkin luomaan täydellisen rakkauden tilan, yhtymään rakkaudessa niin, että tuo maaginen sielun fyysistyminen pystyi tapahtumaan.

Feminiinisen energian ilmentymät, jumalattaret, kantoivat kohdussaan uutta ihmislasta rauhan, rakkauden ja ihmeen tilassa. He juttelivat ja lauloivat syntymättömille lapsilleen sielujensa lauluja, kuuntelivat kehojensa viisautta tietääkseen mitä kasveja heidän kuului syödä ravitakseen tuota uuden elämän alkua sisällään, he lepäsivät, tanssivat, juhlivat kauniita kurvikkaita kehojaan ja visualisoivat tuota kohdussaan kasvavaa lasta ja hänen syntymäänsä ilon, riemun ja rakkauden tunteen vallassa. Sitten eräänä päivänä heidän kehonsa kertoi heille, että oli synnytyksen aika!

Tuon planeetan naiset tunsivat kehonsa, luottivat niiden ikiaikaiseen viisauteen. He tiesivät myös lastensa osaavan syntyä fyysiseen maailmaan, ja ymmärsivät kuinka tärkeä tehtävä heillä oli: pitää tilaa noille pienille uusille ihmisille, kun he tekivät suurta siirtymäänsä synnytyskanavan läpi, siirtymää vesielämästään kuivalle maalle, pimeydestä valoon. Kun äidit tunsivat lapsensa olevan valmiita tuohon valtavaan siirtymävaiheeseen, syntymään, he valmistivat itselleen rauhallisen ja kauniin paikan, johon he vetäytyivät kaikessa hiljaisuudessa. Äidit tunsivat kehonsa alkavan avautua, kohtunsa supistella, ja tiesivät että lapsen syntymä oli lähellä! He kääntyivät sisään päin, hiljensivät ulkomaailman äänet, kuuntelivat sydäntään ja kehonsa viestejä, ja kommunikoivat jatkuvasti lapselleen: “Tule vain, maailma odottaa sinua täällä! Äitisi ja Isäsi odottavat sinua täällä, olet turvassa, sinua odotetaan ja viisauttasi kunnioitetaan – tule vain lapseni, kaikki on valmiina!” Kun supistukset tihentyivät ja äidin keho valmistautui avustamaan lapsen fyysiseen maailmaan, äiti keinutteli itseään rauhallisesti, tanssi, hengitti, lauloi, nautti ympärillään kasvavien kukkien tuoksusta ja antoi keholleen täyden luottamuksensa – yksikään äiti ei koskaan kyseenalaistanut kykyään synnyttää tai lapsensa kykyä syntyä. Yksikään nainen ei kokenut kipua synnyttäessään, eikä pelännyt mitään. Olihan tuo kaikki täydellisen luomismysteerin hallinnassa, maailmankaikkeuden suurimmat voimat olivat pelissä tuossa mystisessä tapahtumassa! Rakkauden tilassa uudet, puhtaat sielut saivat syntyä fyysiseen olomuotoonsa tuolle kauniille planeetalle.

Sitten jotain tapahtui. Tuon planeetan täydellisen harmonian ja rakkauden rikkoi riitasointu. Planeetalle oli päässyt tunkeutumaan pimeän olento, joka oli kaikkea muuta kuin rakkautta. Se kuiskutteli ihmisten korviin tarinoita pelosta, vihasta, kateudesta, vallanhimosta ja väkivallasta. Se nautti kauhusta jota onnistui kylvämään ihmisten keskuuteen, hykerteli mielissään jokaisesta rikkomastaan rakkauden tilasta – se sai voimansa noista matalavärähteisistä tunteista, joita se kylvi ihmisten joukkoon. Ihmiset, jotka olivat eläneet aina pelkästään rakkaudessa, eivät alkuun ymmärtäneet mistä oli kysymys. He olivat hämmentyneitä, peloissaan ja vihaisia – ja nuo tunteet alkoivat vähitellen kääntä ihmiset toisiaan vastaan.

Planeetalle alkoi muodostua valtarakenteita: ihmiset, joiden korviin tuo pimeän olento oli päässyt ensimmäisenä kuiskuttelemaan, juopuivat vallanhimosta! Pimeän olento lupasi heille materiaalisia asioita joista he eivät olisi voineet koskaan aikaisemmin edes uneksia, sai heidät uskomaan, että heistä tulee onnellisempia jos he voivat käyttää valtaa muihin ihmisiin, hallita ja valloittaa. Pimeän olennon ohjeiden mukaisesti nuo juopuneet ihmiset alkoivat alistaa muita ihmisiä, jakaa heitä ryhmiin, piirtää rajoja maahan, kääntää ihmisiä toisiaan vastaan, erottelemaan, eriarvoistamaan ja pelottelemaan. Hyvin pian koko planeetta oli jaettu alueisiin, joiden ihmiset pelkäsivät ja suhtautuivat epäluuloisesti muiden alueiden ihmisiin. Jokaiselle alueelle luotiin oma kieli, omat käytänteet ja säännöt, joiden mukaan tuon alueen ihmiset saivat elää. Joillain pienillä alueilla ihmiset eivät suostuneet pimeyden voimien alistettavaksi aivan yhtä helposti vaan säilyttivät yhteyden henkimaailmaan ja omaan korkeaan tietoisuuteensa sekä luontoon, ja noilla alueilla ihmiset jatkoivat elämäänsä harmoniassa – näitä pieniä ja harvoja ihmisryhmittymiä alettiin kutsua alkuasukasheimoiksi.

Aika kului, rajat ihmisryhmien välillä syvenivät. Pimeyden voimat olivat onnistuneet katkaisemaan ihmisen yhteyden henkimaailmaan sekä saaneet heidät täysin unohtamaan oman kuolemattoman sielunsa. Vähitellen, melkein huomaamatta ihmisten henkinen ja fyysinen hyvinvointi alkoi rapistua elinympäristön ja ravinnon huonontuessa, sotien ja kulkutautien raivotessa, pimeyden voimien velloessa planeetalla. Ihmiset olivat unohtaneet kuinka he ovat osa luontoa, alkaneet pukeutua kankeisiin vaatteisiin, muuttaneet asumaan keskittymiin joita he kutsuivat “kaupungeiksi”. Noissa keskittymissä ihmisiä asui päällekkäin kasatuissa, betonisissa tulitikkulaatikoissa. Ihmiset oli saatu orjuutettua täysin järjestelmällä, jota kutsuttiin “rahaksi”. Ihmiset vaihtoivat nyt suurimman osan ajastaan ja elämästään tuohon “rahaan”, jota heille maksettiin pimeyden voimien kehittämän järjestelmän ylläpitämisestä ja erilaisten järjestelmän toimintaa tukevien tehtävien hoitamisesta. Pimeyden voimat olivat saaneet ihmiset täysin unohtamaan oman luomisvoimansa, ja sen että heillä oli alunperin ollut jo aivan kaikki mitä he tarvitsivat – luonnon kanssa harmoniassa eläessään ihmisillä oli jo ollut aivan kaikki mitä he koskaan olivat tarvinneet! Ihminen oli kuitenkin unohtanut olevansa osa luontoa, ja alkanut tuhota ja tappaa kaikkea elävää – valmistaen siitä kuolleita asioita, joita pimeyden voimat kuiskuttelivat heidän korviinsa heidän tarvitsevan. Uusia teknologioita kehitettiin, mutta noista vain ne, jotka tuhosivat planeettaa eniten ja olivat kaikkein kalliimpia – eli kuljettivat eniten “rahaa” kaikkein eniten valtaa kahmineiden yksilöiden taskuihin, annettiin päästä ihmisten tietoisuuteen. Teknokratian aika oli alkanut.

Tuona teknokraattisena aikana ihmiset olivat olleet jo niin sairaita ja huonokuntoisia jo niin pitkän aikaa, että tuota sairauden ja pahoinvoinnin tilaa oli alettu pitää normaalina. Oli kehitetty tieteenhaara, joka perustui ainoastaan ihmisen erilaisten oireiden turruttamiseen “lääkkeillä”. Pimeyden voimat olivat saaneet ihmiset unohtamaan, että heidän kehonsa ovat täydellisiä ja pystyvät täysin parantamaan itse itsensä. Että sairautta aiheuttavat nuo matalavärähteiset tunteet, saastunut elinympäristö, ravinnon kaltaiset tuotteet joilla ihmiset joutuivat ravitsemaan itseään ja täysi merkityksettömyyden tunne, joka johtui siitä etteivät ihmiset enää muistaneet olevansa kuolemattomia sieluja, puhdasta rakkautta. Ihmiset saatiin näin korjailtua kuin autot tai muut teknokraattisen ajan koneet – vaihtamalla osia, auki leikkelemällä, turruttamalla lääkkeillä juuri ja juuri toimintakuntoisiksi, jotta he voisivat edelleen toimia osina tuota suurta koneistoa, mutta eivät parantuisi liikaa muistaakseen miltä tuntuu olla Terve ja Hyvinvoiva Ihminen.

Erityisen vaarallisia tuolle teknokraattisen ajan järjestelmälle ja pimeyden voimille olivat ihmisyksilöt, jotka edelleen kaikesta huolimatta kyselivät itseltään ja toisiltaan: “Kuka minä olen? Mistä minä tulen? Sydämeni kertoo, että täytyy olla jotain mitä minulle ei nyt kerrota!”. Nuo ihmiset kärsivät kaikkein eniten tuon sydämettömän ajan kynsissä, mutta tuo polte heidän sydämissään sai heidät jatkamaan tutkimusmatkaansa omaan sydämeensä. Ja eräänä päivänä yksi heistä muisti kaiken.

Tuo ihminen katseli taivaalle, galaksi kaartui tähtien vyönä halki pimeän taivaankannen – ja yhtäkkiä hän muisti! Hänen sydämensä alkoi täyttyä lämpimällä tunteella, ja tuo tunne vain kasvoi ja kasvoi! Muistot alkoivat vilistä hänen verkkokalvoillaan, muistot metsästä, kukista, kauniista ja terveistä ihmisistä. Muistot kevyestä tunteesta, rakkauden tilasta! Hän tunsi miten rakkauden värähtely alkoi valua hänen jäseniinsä, kultaisena ja puhdistavana valona aina päälaen ylimmästä kohdasta sisään ja läpi koko hänen ihmiskehonsa! Tuo ihminen itki. Hän itki surua veljiensä ja sisariensa unohduksesta, hän itki kauhua Äiti Maan kärsimyksestä, hän itki tuota rakkauden tunnetta joka oli ollut planeetalta niin kauan kadoksissa. Hän itki ja itki, kunnes tuo kultainen valo oli puhdistanut hänen koko olemuksensa kaikesta pimeydestä ja matalavärähteisistä tunteista: pelosta, vihasta, kärsimyksestä, kateudesta, omaneduntavoittelusta, väkivallasta. Tuo ihminen tunsi kuinka hänen koko olemuksensa täyttyi pyhästä, ikiaikaisesta rakkaudesta ja sillä sekunnilla hän muisti kuka hän on! Tuo ihminen muisti menneet elämänsä tuolla planeetalla, hän muisti kaiken sen työn mitä hän oli tehnyt vuosituhansien aikana palauttaakseen rakkauden energian tuolle planeetalle – ja hän muisti ettei hän ole yksin, että heitä parantajia ja suojelijoita on paljon, paljon. Kerta toisensa jälkeen hän palasi takaisin, rakkaudesta Ihmiseen, rakkaudesta planeettaansa Äiti Maahan. Ja nyt hän muisti tuon kaiken jälleen, kuin olisi herännyt ikiaikaisesta unesta.

Ihminen Joka Muisti

Tuo ihminen joka heräsi ikiaikaisesta unestaan ja muisti sielunsa jälleen, sattui olemaan jumalattaren ilmentymä tuolla planeetalla. Välittömästi heräsi tuolle jumalattarelle syvä halu tuoda planeetalle uusi puhdas sielu auttamaan rakkauden energian ankkuroimisessa ja Ihmisyyden palauttamisessa. Hän tiesi nyt miten se tehdään, hän muisti jälleen miten sieluja voi auttaa saapumaan fyysiseen kehoonsa ilman, että he unohtavat keitä he ovat! Hän tiesi täsmälleen miten se tapahtuu. Tuo jumalatar oli kuitenkin tullut planeetalle todella pimeän ajan keskelle, ja hänen kehonsa sekä sielunsa ja mielensä olivat vielä melko haavoittuneet. Hän alkoi kuitenkin heti parantaa itseään muistamansa ikiaikaisen tiedon perusteella, ja paranikin niin huimaa vauhtia, että pian hän tiesi olevansa valmis tuomaan uuden sielun planeetalle rakkauden tilassa! Jumalatar lähetti viestin maailmankaikkeudelle: “olen valmis tapaamaan jumalan, voimakkaan luojan, jonka kanssa voin tuoda korkeita, puhtaita sieluja ja rakkauden energian takaisin planeetallemme!” Eikä mennyt aikaakaan kun tuo jumalan ilmentymä saapui hänen luokseen.

Yhdessä nuo pyhän feminiinisen ja maskuliinisen ilmentymät alkoivat muistella: he muistivat vähitellen keitä he ovat, kuinka parantaa itsensä mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman terveiksi, kuinka puhdistaa itsensä pimeyden voimista ja matalista värähtelyistä, kuinka löytää yhteys luontoon jälleen, kuinka avata yhteys omaan korkeaan tietoisuuteensa ja Lähteeseen jälleen kerran! Yhdessä he auttoivat toisiaan, välillä puskivat ja välillä vetivät – heillä oli kova kiire ja palava halu, ja he tunsivat maailmankaikkeuden voimien tekevän kaikkensa auttaakseen heitä – “nyt on aika, nyt on aika!” kuiskivat innoissaan tähdet, puut ja heidän omat sydämensä.

Eräänä päivänä, täydenkuun aikaan, nuo kaksi ihmislasta sulautuivat toisiinsa suunnattoman rakkauden tilassa, päästivät irti peloistaan ja lupautuivat maailmalle. Sillä hetkellä avautui kirkas tunneli, ja sitä pitkin kohti tuota pientä planeettaa lähti pyyhältämään voimakas sielu! Se teki matkaansa innoissaan, pitkän odotuksen jälkeen täydellisessä rakkauden tilassa se syöksyi tuon kultaisen valon virtaan ja tuo valo kuljetti sen kauas, kauas… kunnes se saavutti nuo kaksi toisiinsa sulautunutta ihmistä. Noiden kolmen energian yhteensulautumisen tuloksena, alkuunpantiin maailmankaikkeuden suurin mysteeri!

Tulevina kuukausina tuon jumalattaren keho alkoi muuttua, vatsa pyöristyä ja katse pehmentyä. Hänestä oli tulossa Äiti. Yhdessä nuo kaksi Ihmistä Jotka Muistivat, paransivat ja puhdistivat kehojaan, harjoittivat mieliään, tutustuivat jälleen luontoon ja sen henkiin, kuuntelivat sielujensa lauluja ja ottivat vastaan maailmankaikkeuden viestejä siitä, kuinka tuo voimakas sielu saisi saapua tuolle planeetalle mahdollisimman lempeästi, rakkaudellisesti ja niin, ettei hän koskaan unohtaisi omaa kuolematonta sieluaan tai olevansa osa luontoa, Luojan suurta luomusta. Maailmankaikkeus oli onnellinen – se oli halunnut jo pitkään jakaa tuon tiedon ihmisille, jotta tuo kärsimyksen vallassa elävä planeetta saisi vihdoin parantua! Nyt oli aika!

Nuo kaksi ihmistä, jumala ja jumalatar, kohtasivat kaikenlaisia haasteita ja pimeyden voimien yrityksiä kumota heidän suunnitelmansa. Tuona aikana jossa he elivät, raskaana olevat naiset otettiin heti pimeyden voimien koneiston valvontaan kun he hedelmöittyivät. Heitä peloteltiin, heille kerrottiin tarinoita kivuliaista ja vaarallisista synnytyksistä, pisteltiin neuloilla, sädetettiin, tarkkailtiin ja pakotettiin erilaisiin pelottaviin toimenpiteisiin, jotta he eivät vain muistaisi omaa synnytysvoimaansa ja jotta nuo syntymättömät lapset onnistuttaisiin traumatisoimaan mahdollisimman pysyvästi jo kohdussa. Tuollaiset traumatisoidut, pelossa ja kivussa, koneiden ja laitteiden keskellä syntyneet ihmiset ovat niin hauraita ja pelokkaita alusta saakka, että pimeyden voimien on helppo pitää heitä otteessaan – täydellisiä teknokraattisen maailman koneiston osia. Tuona aikana harjoitettiin mitä  vieraantuneimpia toimenpiteitä: lapsia jouduttiin leikkaamaan ulos äitiensä kehoista koska naiset olivat liian peloissaan synnyttäessään, eivätkä heidän lantionsa pystyneet aukeamaan. Naiset synnyttivät sairaaloissa, paikoissa jotka oli tarkoitettu sairaille ihmisille, eivätkä kotiensa turvassa. Lapsia vedettiin ulos imukupeilla ja pihdeillä, koska kukaan ei osannut auttaa äitejä käsittelemään pelkojaan ja synnyttämään rakkauden tilassa, niinkuin maailmankaikkeus oli tarkoittanut. Tätä kaikkea pidettiin kuitenkin aivan normaalina, koska ihmiset olivat täysin unohtaneet synnyttämisen olevan maailman luonnollisin asia! Äidit traumatisoituivat tietämättään synnytyksistä, lapset kantoivat syntymätraumoja koko elämänsä ajan, eivätkä jumalattaret enää halunneet tuoda uusia sieluja planeetalle. Nämä olivat todella pimeitä aikoja, ja niitä tultaisiin kauhulla muistelemaan tulevaisuudessa – mutta ei kauaa, sillä rakkauden energia oli jo alkanut palata planeetalle, ja ihmisyys parantua. Ihmiset olivat alkaneet muistaa jälleen mitä on olla Ihminen.

Nämä kaksi ihmistä toivat tämän voimakkaan, kirkkaan sielun tuolle planeetalle parhaan ymmärryksensä valossa ja korkeiden voimien ohjauksessa. Tuo pikkuinen, sinisilmäinen ihmispallero, voimakas kuolematon sielu, jumalattaren energian ilmentymä syntyi turvassa, kodin lämmössä, isänsä ja äitinsä rakastavaan syliin. Nuori jumalatar puhdisti suunnattoman määrän ohjelmointeja, pelkoja ja traumoja sekä itsestään että koko ihmisen kollektiivisesta tietoisuudesta synnyttämällä niin luonnollisesti ja lempeästi kuin se tuossa teknokraattisessa ajassa oli mitenkään mahdollista. Maailmankaikkeuden voimat olivat heidän tukenaan, tähdet yllään lauloivat lauluja Uudesta Ajasta, Uuden Ihmisen esiintulosta ja Uuden Maan syntymästä! Nämä ihmiset tiesivät tehneensä jotain suunnattoman tärkeää. He tiesivät laittaneensa liikkeelle sellaisia voimia, joiden avulla rakkauden energia saisi palata jälleen planeetalle, ja pimeyden voimat saisivat väistyä lopullisesti! He tiesivät, että tulisi jälleen aika, kun Ihminen muistaa mitä on olla Ihminen, ja kaikki saisivat jälleen parantua. Ja he tiesivät että muutkin ihmiset alkaisivat muistaa. Pian. Pian.

Tähdet kuiskivat heidän kotinsa yllä: “Tervetuloa maailmaan, ikiaikainen sielu, kanssaluoja, jumalatar… tervetuloa Suuri Rakkaus!”

Rakkaudella,
​Emma <3

Lisää kirjoittajalta Naiseuden Voima

JUTTUTUOKIO: Tinna Pehkonen

Suositun Masentunut mutsi- blogin Tinna kertoo siitä millaista on elämä yksinhuoltaja, joka...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.