“Täällä sitä fiilistellään yhä edelleen kulunutta viikonvaihdetta/loppuviikkoa ja yritetään päästä normaaliin työjärjestykseen takaisin. Jäsenissä tuntuu, mutta mielessä kuplii ilo ja kiitollisuus. Viikonvaihteen uutisointi ja puheenaiheet ovat väkisinkin painaneet mieltä myös matalaksi. Niin paljon pahuutta tähän maailmaan mahtuu, vaikka kuinka halusimme nähdä sen keskellä myös kaiken hyvän. Tämän myllerryksen keskellä VIMMAlaisilla syntyi halu auttaa ja pyydämme teitä ystävät mukaan ilmiannon muodossa. Jos sinun tuttavapiiristä löytyy joku hätää kärsivä, akuutissa avuntarpeessa oleva tai muutoin vaikeassa elämäntilanteessa elävä ystävä -kirjoitathan hänen tarinansa meille yksityisviestin kautta ja kerro, mikäli voisimme auttaa hädässä olevaa. VIMMA lahjoittaa myyntiviikonlopusta ylijääneitä vaatepakkauksia hätää kärsiville lähimmäisille. Rakennetaan yhdessä tästä maailmasta hyvä paikka elää ja olla. Nyt ja tulevaisuudessa.”
Turun tapahtumien jälkeen on ollut kamalaa seurata uutisia, koko juttu oli niin hirveä. Äitinä tuntui pahalta, kun toisen äidin kimppuun hyökätään veitsen kanssa. Lapsi vaunuissa vieressä. Painajainen. Ruskean pojan äitinä minua on myös kauhistuttanut uutiset maahanmuuttajia kohtaan tehdyistä hyökkäyksistä terrori-iskun jälkeen. Kuulun muutamaan facebook-ryhmään joissa on jouduttu laittamaan ryhmän tiedot salaiseksi, koska rasistit ovat jäsenlistoilta bonganneet ihmisiä ja laittaneet näille vihaviestejä. Tuntuu, että maailman ja Suomen arvot kovenevat ja viha lisääntyy. Olemme saaneet lapseni kanssa kulkiessa jo kuulla n-sanaa huudettavan peräämme. Lapseni on vasta 3-vuotias. Mietin hetken, poistanko tämän tekstiosion kirjoituksestani, koska itsekin pelkään vihaviestejä ja hyökkäyksiä, sen takia että poikani on puoliksi afrikkalainen. Se on aivan älytöntä! Ystäväni linkkasi minulle tämän Hesarin kirjoituksen, ja päätin että ei, en ole hiljaa tästä(kään) aiheesta. Minulla ja lapsellani on oikeus olla tässä maailmassa, ja minulla on oikeus sanoa se ääneen.
Tämä kaikki on lisännyt väkisinkin pelkoani, mutta myös vahvistanut sitä, että meidän täytyy tehdä hyviä tekoja näiden pahojen tekojen ja vihapuheiden vastapainoksi. Autetaan toisiamme sen verran kun kykenemme. Itse olen esimerkiksi lupautunut auttamaan yksinhuoltaja-ystävääni, jonka ekaluokkalainen joutuu olemaan paljon yksin koulun aloitettuaan. Vuorotyötä tekevillä yksinhuoltajilla ei tunnu olevan apua tai tukea mistään. 7-vuotias joutuu itse tulemaan koulusta kotiin, syödä kaksi ateriaa ja laittaa itsensä iltapesulle ja nukkumaan.
En itsekään välttämättä jaksa aina hoitaa kaikkia oman perheeni asioita, mutta meidän äitien, naisten, miesten ja kaikkien ihmisten pitäisi auttaa toisiamme. Pidetään huolta siitä että itse jaksamme, mutta voimme myös pienillä teoilla pitää huolta siitä että ihmiset ympärillämme myös jaksavat. Pidetään huolta toisistamme. Usein se ei vaadi edes paljoa, että saa toisen iloiseksi.
Itselleni tuli aivan super-älyttömän upea fiilis siitä, että Vimman Marjut oli liikuttunut siitä että blogia kirjoittaessani toimin kokemusteni kautta vertaistukena muille vanhemmille, jotka painivat samojen asioiden kanssa. Itkin koko tiistain ja keskiviikon liikutuksesta ja olen taas tippa linssissä kun kirjoitan tätä. Itselleni tämä blogi on ollut todella tärkeä terapiamuoto, kun voin päästää ulos tunteita ja tulla näkyväksi monen asian kanssa jotka ovat arkoja. Se on auttanut itseänikin purkamaan ja käsittelemään näitä asioita.
Olen saanut blogin kautta todella ihania viestejä ihmisiltä. Että he samaistuvat teksteihini ja ovat saaneet niistä apua. Olen auttanut raiskauksen uhreja hakemaan apua ja kuunnellut heidän huoliaan. Olen ohjannut masentuneita äitejä oikeille tahoille hakemaan apua ja auttanut tunnistamaan masennusoireita. Olen helpottanut raivoavan äidin soimaavaa omaatuntoa, että hän ei ole ainut joka lapselleen huutaa. Ihan uskomatonta. Kiitos, kiitos teille kaikille jotka olette lukeneet tekstejäni, kommentoineet, liikuttuneet, tukeneet, laittaneet viestiä. Kiitos <3
Meidän naapurustokin on muuten aivan ihana. Olen useasti auttanut naapureita kastelemaan kukkia kun ovat lomalla, lainannut jauhoja lettutaikinaan ja puhelinta kun avaimet ovat unohtuneet kotiin. Sen vastapainoksi olemme saaneet lettuja, naapurin saunavuoron käyttöön, suklaata puhelimen lainasta sekä paljon hyvää mieltä. Tätä kaivataan lisää maailmaan, yhteisöllisyyttä ja ystävällisyyttä.
Mitä hyvää sinä olet tehnyt viime aikoina? Sovitaanko, että vaikkapa syyskuussa autamme kerran viikossa jotakuta? Autamme vaikka mummoa kantamaan ostokset, hymyilemällä bussissa ihmisille, avaamalla oven lastenrattaille ja niin edelleen? Pienistä hyvistä teoista syntyy puro, joka toivon mukaan kasvaa mereksi. <3
