Hölkkää vai juoksua. Marathon?

Picture

Picture

Olen mielestäni enemmän nopeus- kuin kestävyystyyppiä tai sitten jotain näiden välimaastosta.  Lajit joita olen harrastanut (yleisurheilu, lento- ja pesäpallo), ovat enemmänkin räjähtävää voimaa vaativia kuin kestävyyttä. Kymmenisen vuotta sitten innostuin lihaksen kasvatuksesta ja tein monta vuotta aika jumittavaa ja hapottavaa treeniä. Lihakset saattoivat hieman kasvaa mutta kehoni kangistui huomattavasti ja  selkäni oli usein tosi  juminen ja kipeä, mikä puolestaan  vaikeutti normaali elämääni huomattavasti.Olen tehnyt  nuoresta saakka  pitkäkestoista aerobisella tasolla tapahtuvaa liikuntaa. Kun asuin vielä kotona, poljin treeneihin 10km päähän pyörällä.  Lukioaikoina innostuin taas hiihtämisestä ja silloin huomasin myös, kuinka terapeuttisia  ja antoisia ovat kavereiden kanssa tehdyt kävelylenkit. Aerobisella (hapen avulla tapahtuva liikunta) tasolla tehdyt kävelyt auttoivat palautumisessa mutta antoivat myös henkiselle puolelle paljon voimavaroja, sillä nainenhan tykkää puhua ja purkaa.   Pitää pystyä puhumaan-  lenkit ovat olleet  itselleni arkipäivää jo pitkään ja en kuule siihen tosi suureen ihmisryhmään, jotka lähtevät lenkille liian kovilla anaerobisilla (happo alkaa syntya) tehoilla ja ihmettelevät miksi keho tuntuu  niin raskaalta jo muutaman viikon kuluttua treenien aloittamisesta.

Viime vuosina  olen pitänyt  aerobista  kuntoa yllä oikeastaan vaunulenkeillä.  Olen hölkännyt keskimäärin  kerran viikossa  n. 30min kerrallaan eli ei voida  puhua mistään himolenkkeilystä.  Arkiliikuntaa harrastan kyllä. Menen mielelleni kaikki matkat  kävellen tai pyörällä  ja muutenkin ollaan Oliverin kanssa touhuamassa päivittäin puistossa.

Natural bootcampin juoksukouluun innostuin lähtemään  kun näin heidän mainoksensa somessa.  Haaveenani on joskus juosta marathon. Olen ajatellut  että  viimeistään kun täytän 40-vuotta, olen elämäni iskussa ja siihen  kuuluu tämän pitemmän matkan juokseminen kunnialla lävitse.  Vaikka neljäänkymppiin on muutamia vuosia vielä aikaa, niin nyt oli selvästi tullut aika tutustua tähän  juoksu aiheeseen enemmän. Ihan hirveän vieras aihealue tämä ei itselleni ole mutta suurella mielenkiinnolla odotin kuitenkin joka treeni kertaa ryhmän kanssa. Kurssi  pidettiin  neljä kertaa Kaupin kauniissa maastossa ja  valmentajana meillä toimi  pitkän valmennusuran liikunta-alalla tehnyt  Eveliina Similä.

Meillä oli hyv viiden hengen leidi porukka kasassa.


Neljännen kerran anti oli minulle erityisen mielekäs, sillä juoksimme vetoja  ja teimme loikkia.  Olen tehnyt  niitä itse säännöllisen epäsäännöllisesti  yleisurheilun lopettamisen jälkeen. Niiden tekeminen tuntuu siis aika luonnolliselta itsestäni.  Mielestäni loikat ja kovat juoksuvedot muokkaavat myös alakehon lihaksia  ja jos haluaa hyvät pakarat, niin on hyvä muistaa, että salille meno ei ole välttämätöntä.  Ryhmässä loikkiminen ja juokseminen on myös kivaa, sillä  palautusten aikana on mukava jutella toisten kanssa. Treeni saa  olla hauskaa ja sosiaalista, rennolla fiiliksellä syntyy myös paremmat tulokset.  Testasimme myös  maksimikestävyys sykkeitä ylämäkivedoilla ja  itse sain sykkeen nostatettua 170/min.Itse tykkään opiskella ja päivittää osaamistani koko ajan. Tämä juoksukoulu oli erinomainen kokonaisuus juoksuharrastamisen aloittamiseen. Tarkoituksena on nyt kesällä enemmänkin juoksennella säännöllisesti  eri tehoilla. Vaikka monet asiat olivat ennestään juoksukoulussa tuttuja, ei kertaaminen ole pahitteeksi ollenkaan. Vaikka ajattelisikin jonkun asian olevan tuttua, kannatta silti lähteä katsomaan josko saisi lisä inspiraatiota ja oppia omille tekemisilleen esim. tälläisestä ryhmästä.

Pienen tavoitteen juoksemisen osalta laitoin myös mutta siitä myöhemmin 😉

Kannattaa harrastaa ja kokeilla erilaisia juttuja, eikä kangistua kaavoihin. Vierivä kivi ei sammaloidu vai miten se menikään?

<3:lla
Elina

Näyttää mielestäni aika muotitietoiselta mitä  en kyllä ole. Ehkä noi sukat tekee sen =DJuoksukoulun  aiheet:

Ensimmäisellä kerralla  harjoituksissa käytiin läpi oikeanlaista hölkkäystekniikkaa.  Lisäksi  painottettiin liikkuvuuden ja tukilihasten tärkeyttä  juoksemisessa.  Kuten arvata saattaa, on juoksussa pakaran ja takareiden käyttö oleellisesta. Jos jumeja lähtee syntymään lantion alueelle, on se monesti varma tapa saada ongelmia koko kehoon. Myös keskivartalon  hallinta on tärkeää, ettei alaselkä alkaisi  kuormittua liikaa.  Kilometrejä ei todellakaan kannata lähteä  haalimaan liikkuvuuden ja tukilihasten kustannuksella. Pitemmässä juoksussa ollaan kusessa kirjaimellisesti erilaisten vaivojen takia jos  perustaa ei ole rakennettu oikeista palikoista.  Mieluummin kannattaa lähteä  hitaasti liikkeelle ja  rakentaa kestävä nousujohteinen pohja, kuin liian innokkaasti ajaa keho ylikuormistus tilaan tai pahimmassa tapauksessa saada urheiluvammoja. Loppupeleissä tässäkin harrastuksessa  saa parempia tuloksia aikaiseksi maltillisesti ja järkevästi tekemällä.

Toisen viikon teemana oli sykkeen seuraaminen. Sykkeiden seuraaminen on minulle tuttua fitness ajoilta, jolloin tein paljon aamulenkkejä. Lenkit piti tehdä aina peruskestävyys eli aerobisella alueella, jotta rasva palaisi paremmin. Rasvahan kyllä palaa levossakin ja jos nyt pudottaisin rasvaja alaspäin, tekisin sen hieman toisella tavalla. No, oppimassahan tässä ollaan ja nyt pääsinkin tutustumaan omaan sykkeeseen ilman kelloja. Saimme muutaman hyvän kikan kuinka löytää oma anaerobisen tason kynnys. Pitää pystyä puhumaan eli kun alkaa hieman hengästyttämään,  niin tehoja täytyy pudottaa alemmas joko kävellen tai pysähtyen.  Monillahan meillä on se ongelma, että lenkit tehdään  vauhtikestävyys alueella tietämättämme ja  juoksu saattaa jossain vaiheessa alkaa parin kuukauden jälkeen painaa aika paljon.  Eli taas kerran, kevyesti liikkeelle ja  kausisuunnitelma olisi myös  hyvä olla. Aina ei kannata junnata samanlaisia lenkkejä samoilla tehoilla vaan peruslenkkeilijä voi myös keskittyä erilaisiaan  teemoihin eri kausina.

Kolmannella kerralla fiilistelimme matkajuoksemisesta ja sekä teimme erilaisia lihaskunto harjoitteita. Opimme säätämään juoksemisen oman tavoitteen mukaan ja oikeille tehoille. Näin juoksusta voi oppia oikeasti myös nauttimaan.   Liian kovaa ei siis kannata lähteä liikkeelle. Vääränlainen lihaskuntoharjoittelu saattaa heikentää juoksemisen laatua  ja kuormittaa muutenkin.  Lihaskunto  voidaan aivan hyvin tehdä omalla painolla ja sillä saadaan  jo hyviä tarvittavia tuloksia  aikaiseksi, etenkin peruslenkkeilijän osalta.  Lihaskunto harjoitteiden  olisi hyvä tehdä räjähtävästi sillä pitkän matkan juoksu on itsessään jumittavaa.  Teimme erilaisia jalkakyykkejä sekä hyppelyitä. Loistavaa tehotreeniä jaloille!

Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus

Epämukavuusalueella kasvaa?

Kaikki tietävät tunteen, että joku asia olisi hyvä tehdä mutta sitten epämääräiset...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.