Hiljentyminen ja hiljaisuus ovat kaksi eri asiaa

Picture

Onko sinulla tiedostamaton tai tiedostettu taito siirtää asioita eteenpäin? Siirteletkö jonkun epämiellyttävän asian tekemistä seuraavalle päivälle, ja vielä seuraavalle päivälle? Sopiiko sanonta ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” sinun elämääsi?
 
Minun elämääni se sopii ja olen ollut siinä erittäin taitava. On sitten kyse ollut ihmissuhteista, töistä, siivoamisesta, auton tankkaamisesta, raha-asioista ym. Olen viime vuodet harjoitellut asioiden ajallaan tekemistä, mutta siirtelen kyllä edelleen joitain asioita erittäin mielelläni eteenpäin. Uskon että moni tunnistaa itsensä ”sitten kun”-ajatuksen viljelemisestä. Monet itsensä kehittäjät ovat jo oppineet, että ”sitku”-elämä ei oikein toimi itseään palvelevalla tavalla, vaan on oltava läsnä tässä hetkessä. 
Ellet ole hetkeen pydähtynyt ajattelemaan asiaa, niin suosittelen kysymään itseältäsi: Miten usein todella olet läsnä itsellesi, itsessäsi, kehossasi, ajatuksissasi, tunteissasi?
 
Olen opetellut taitavaksi tunteitteni kuuntelussa, olen löytänyt aina keinon päästä eteenpäin ja oppinut ymmärtämään ajatuksieni ja persoonallisuustyyppini ominaisuuksia, jonka haastepuolena on valjastaa keho ajatuksien jatkeeksi. Me olemme ihmisinä kokonaisuus ja valitettavasti minä olen monesti unohtanut kuunnella kehoani.
 
Kokonaisuus ei  ole toiminut, koska en ole antanut itseni levätä, olen tukahduttanut väsymyksen signaalit.  Muutama vuosi sitten ajoin itseni liian tiukille sillä kuuluisalla ”sitku”-ajattelulla ja toiminnalla. Loppuun palaminen toi tullessaan myös kehollisen pysähtymisen sairauksineen. Kehoni pysäytti minut itsensä äärelle ja nöyrtymään ettei se toimikaan vain kahvilla ja superfoodeilla. Olin valjastanut kehoni toimimaan ajatuksieni jatkeena ja kiltisti se toimikin, kunnes polttoaineet loppuivat ja toimintani oli saanut elimistöni sekaisin. Minä, myös kehollisesti voimakas nainen ei enää pystynytkään liikkumaan kuten ennen, koska ei ollut polttoainetta. Tankkausvalo oli palanut jo pitkään punaisena, mutta olin peittänyt sen positiivisella ajattelulla ja viljellyt sitku-lausetta liian kauan. Luulin jo oppineeni asian, mutta elämä jälleen näytti missä mennään.

Oletko sinä löytänyt joskus itsesi tilanteesta, että luulit jo oppineesi jonkun asian? Minä olen -ja monesti!
 
Rakastan vauhtia, energistä toimintaa ja inspiraation vallassa voin tehdä 10 eri asiaa samaan aikaan, kunnes vauhti kiihtyy niin, että sitä on hankala pysäyttää. Tänä kesänä jälleen tunnistin alitajuisen ajatukseni, että ”lepään sitten kun olen tämän ja tämän tehnyt”. Sisäinen ääneni varoitteli jo muutaman viikon, että vapaapäivä olisi ihan tervetullutta. Minulle todellinen vapaapäivä tarkoittaa sisäistä hiljentymistä ja vapautta omista ajatuksistani, vapautta vastuun tunteesta ja olemista vain läsnä itselleni. En kuitenkaan halunnut kuunnella sisäistä ääntäni, koska oli niin paljon tekemistä, tai niin asian ainakin itselleni selitin. Hiljennyin kyllä lähes päivittäin, mutta en päässyt tyhjyyden tilaan itseni kanssa. Joten jatkoin jälleen juoksuani. 
 
Olen ollut erittäin taitava laittamaan kehoni todella koville ja jos olen tunnistanut vastustuskykyni heikentyneen, olen lääkinnyt itseäni niin paljon, että olen jälleen ollut täysissä voimissani. Olen siirrellyt omaa kehollista pysähtymistäni aina eteenpäin, siihen ”sitten kun” –hetkeen, kun sille on aikaa.
 
Lähdin elokuun alussa Passion Test –koulutukseen Englantiin Devonin maakuntaan, jossa tulisin asumaan 9 muun ihmisen kanssa samassa talossa. Tiesin, että koulutus tulee sisältämään syventävän matkan itseeni ja lähdin matkalle luvaten itselleni täydellisen avoimuuden ja läpinäkyvyyden, että voin jälleen kasvaa lähemmäksi itseäni. Jano itsetuntemuksen lisääntymiseen oli käsin kosketeltavaa ja myös jännittävää, koska kouluttajanamme toimi Janet Attwood, jolta ei jää näkemättä mitään.
 
Kun astuin majapaikkamme ovesta sisään, tunsin lempeän energian kulkevan lävitseni. Se energia näki kaiken, en voinut piiloutua, en voinut tehdä ajatuksillani tai toiminnoillani mitään, mikä ei palvelisi minua ja kasvuani. Ihmiset joiden kanssa olin matkustanut ja ihmiset jotka olivat paikan päällä, näkivät lävitseni ja se tuntui erittäin turvalliselta. Tunsin olevani täysin hyväksytty, täysin rakastettu. Olin läpinäkyvä. Sillä samalla hetkellä tunsin, miten kehoni oli väsynyt, ei ollut paikkaa, jota ei olisi särkenyt. Tuntui kuin olisin menettänyt kuuloni, en nähnyt kunnolla, saati saanut sanoja suustani. Hetken yritin pinnistellä, mutta en pystynyt vastustamaan, en kyennyt salaamaan oloani enkä siirtämään tuntemuksiani eteenpäin. Ajattelin, että kun nukun yön yli, niin aamulla kaikki on taas hyvin, koska näin aina ennenkin oli tapahtunut. Olin paikassa, jossa halusin olla skarppina ja ottaa jokaisesta hetkestä kaiken mitä varten sinne olin lähtenyt.
 
Seuraavana aamuna herätessäni nousin nopeasti sängystä ja aloin valmistautumaan innostuneena tulevaan päivään. Kunnes tajusin, että olin kuumeessa. En aikonut antaa periksi, vaan pyrin tsemppaamaan itseäni terveeksi. En onnistunut. Jouduin kertomaan olotilastani muille ja minut komennettiin takaisin sänkyyn. Tilanne otti koville, koska jouduin nöyrtymään, etten ollutkaan kunnossa ja vielä menemään takaisin peiton alle. Päätin, että saan itseni kuntoon parissa tunnissa, koska en halunnut jäädä mistään talon tapahtumista paitsi.
 
Aloitin itselleni tutun analyysi-kaavion, miksi olin sairastunut. Kävin ajatuksissani läpi, että olinko jännittänyt liikaa ja pelkäsinkö jotain tapahtuvan, että kehoni päätti tekeytyä sairaaksi, etten joutuisi kohtaamaan jotain asiaa itsessäni. Käsitin kyllä, että minun on vaikea ottaa apua vastaan, koska tuntui oudolta, että ovellani kävi ihmisiä kyselemässä miten voin ja tarvitsenko jotain. Ymmärsin myös, että kävin läpi tilannetta, jossa jään paitsi jostain itselleni erittäin tärkeästä, enkä voinut kontrolloida tilannetta. Antauduin tilanteelle ja nukuin iltapäivään saakka, jolloin nousin sängystä ja pääsin muiden mukaan.
 
Samana iltana meillä alkoi hiljaisuus. Ei saanut puhua, olla puhelimella, koneella tai ottaa kontaktia toisiin. Ajatuksissani vain pyöri kysymysmerkkejä, koska janosin tietoa, mistä olin jäänyt paitsi. En voinut kysyä, eikä kukaan voinut vastata. Seuraavana aamuna hiljaisuus jatkui. Kouluttajamme antoivat välillä ohjeita, kävimme kävelyllä ja teimme tehtäviä, mutta hiljaisuudessa. Samalla tunsin, miten kehoni huusi takaisin peiton alle, mutta halusin pysyä mukana. Vuorottelin kylmyyden ja tuskan välillä, mutta en antanut periksi, tahdoin olla terve. Hiljennyimme meditaatioon, mutta päässäni vain surisi. Hiljaisuus oli tuskaisaa, koska kuulin selkeämmin miten valtava kaaos päässäni oli. Seuraavana aamuna s
aimme vihdoin puhua. Jouduin kuitenkin jälleen tunnustamaan että olin uudelleen kuumeessa. Sain luvan olla mukana videopuhelussa huikean Dr.Joe Vitalen kanssa (ollut mukana The Secret-elokuvassa, kirjoittanut yli 50 kirjaa, mm. Ei rajoja-Takaisin nollatilaan ja Attract Money Now sekä tekee nykyään musiikkia..) joka puhui meille hiljaisuuden tärkeydestä. Hän kiteytti miten voimme saada visioita ja kuulla mitä meille tahdotaan sanoa, kun meillä vain on tilaa ottaa sanoma vastaan. Puhelun jälkeen jäin hieman hämilleni, en ainoastaan Joe Vitalen kanssa puhumisesta, vaan koska en ollut löytänyt vastausta, miksi olin sairas.


Picture

Koska kaikki sairaudet ovat henkisiä, käännyin jälleen sisäänpäin, mutta en kuullut mitään, enkä nähnyt mitään. Tilanne alkoi jo painelemaan ärsytysnappuloitani, kunnes tajusin sen! En kuullut, enkä nähnyt mitään, olin sairas, koska minulla ei ollut hiljaista tilaa itselleni!
Olin ajanut itseni jälleen niin tiukalle, että olin ylikuumentunut ja kovalevyni vain surisi tyhjää.

Menin huoneeseeni lepäämään, vaikka sain jo oivalluksestani paljon lisäenergiaa.  Olin huoneessani tunnin verran ja menin takaisin muiden seuraan –täysin terveenä ja monta kokemusta rikkaampana. En vieläkään tiedä mitä muut tekivät aikana, jolloin olin kuumeessa, enkä välitäkään. Tämä kokemus oli minulle erittäin arvokas ja unohtumaton. Universumi ei tee virheitä, vaan kaikki on juuri niin kuin pitääkin.
 
Sain todellisen opetuksen että hiljentyminen ja hiljaisuus ovat kaksi eri asiaa. Ja tästä lähtien aion säännöllisesti olla hiljaisuudessa hiljentymisen lisäksi. Se tarkoittaa aikaa olla puhumatta, aikaa ilman puhelinta, läppäriä, tv:tä, musiikkia, seuraa jne. Olla vain hiljaa itsensä kanssa, ilman aktiivista ajattelua. Ja ellei lapsiperheen arjessa ole mahdollisuutta olla yksin, hiljaisuus-harjoituksen voi tehdä yhdessä perheen kanssa. Sanaton kommunikointi on oikeastaan paljon helpompaa ja jää moni turha lause sanomatta.
 
Aion myös levätä enemmän. Seuraavan kerran, kun kuulen sisäisen ääneni vihjauksen levon tarpeesta, kuuntelen. Ne tuhat tekosyytä, ettei ole aikaa, ovat mielen luomia ajatuksia, eivät todellisuutta.

Teetkö kanssani lupauksen kuunnella kehoa ja levon tarvetta paremmin? 

Kun olemme terveitä, olemme enemmän läsnä sekä läheisemme ja kanssamatkaajammekin voivat paremmin!
 
 
Kaikkea hiljaisuuden tuomaa selkeyttä päiviisi!
 
Rakkaudella,
Sonja


Lisää kirjoittajalta Naiseuden Voima

JUTTUTUOKIO: Tinna Pehkonen

Suositun Masentunut mutsi- blogin Tinna kertoo siitä millaista on elämä yksinhuoltaja, joka...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.