Herkkyys on suurta voimaa

Olen aina ollut erittäin herkkä tunneihminen. Olen tehnyt päätökset yleensä tunnepohjaisesti ja järki on tullut mukaan jälkijunassa. Se on toisinaan vienyt minut tilanteisiin, joissa on käynyt hieman köpelösti ja etenkin ihmissuhteissa olen usein onnistunut satuttamaan itseni herkkyyteni takia. Jos tunnen jotain suurta, en pysty ollenkaan jarruttelemaan. Menen täysin tunteeni vietävänä enkä pysty järkeilemään asioita. Olen herkkä aistimaan myös muiden tunteita ja nekin vaikuttavat minuun voimakkaasti.

Ennen en ymmärtänyt, että olen itse vastuussa omista tunteistani ja syyllistin muita ihmisiä negatiivisista tunteistani hyvin avoimesti. En halunnut myöntää olevani herkkä, näin syyn voimakkaisiin tunteisiini aina muissa ihmisissä. Elin usein tunteiden myllerryksessä ja yritin siksi kieltää niitä. Jossain vaiheessa minusta tuli erittäin hyvä tunteiden tukahduttaja. Yritin tukahduttaa oman herkkyyteni. Yritin olla enemmän järki-ihminen; tuntea vähemmän ja ajatella enemmän.

Tukahduttaminen ei vaan todellisuudessa auta mitään, enemmänkin päinvastoin. Se pysäyttää eikä silloin energia pääse virtaamaan niin kuin pitäisi. Tukahduttaminen saa pitämään tunteista entistä kovemmin kiinni eikä päästä niitä jatkamaan matkaansa. Niin sitä jumiutuu omien tunteidensa vangiksi.

Tunteiden tukahduttaminen sai minun oloni kylmäksi ja turraksi. Ikäänkuin masentuneeksi, mikään ei oikein tuntunut miltään. Tuntui kuin olisin ollut elävä kuollut, tyhjä kuori ilman sisältöä. En pystynyt itkemään vaikka itketti. Tunsin jatkuvasti kiukkua, mitä yritin kovasti tukahduttaa. Yritin olla vahva ja ns. omien tunteitteni yläpuolella. Yritin keskittyä vain hyviin tunteisiin, mutta elin jatkuvassa valheessa. Se on uskomatonta millaisista valheista voi tehdä itselleen totta.

Kun oivalsin ettei tunteiden kieltäminen poista tunteita mihinkään, aloin taas vapauttamaan niitä ulos. Herkkyyteni alkoi pikku hiljaa heräilemään uniltaan. Kuitenkin edelleen itkeminen oli vaikeaa ja tunsin, että jokin junnaa minussa paikoillaan eikä pääse ulos. Useampaan vuoteen en pystynyt kunnolla itkemään. Rankat elämänkokemukset saivat kyllä kyynelkanavani auki, mutta olin silti sulkenut ison osan herkkyydestäni enkä enää löytänyt sen luokse takaisin. Jotain minusta puuttui.

Viime talvena lähdin useamman kuukauden reissulle, joka antoi mahdollisuuden todella tutkia itseäni ja omia tunteitani. Tiesin, että tarvitsen jotain apua, mitä en ollut vielä löytänyt ja tunsin, että tämä reissu tulee tuomaan minulle jotain uutta. Olin ollut jo aiemmin kiinnostunut perulaisesta shamanismista ja matkan aikana luokseni löysi ihmisiä, joilla oli siitä kokemusta. Päätin osallistua shamanistiseen ikivanhaan seremoniaan, jonka tarkoitus on auttaa saamaan yhteys omaan sydämeensä. Seremonia oli todella voimakas ja yllätyin siitä miten se minuun vaikutti.

Itkin lähes koko seremonian ajan ja tunsin kuinka itku puhdisti minua. Itkin pois niitä kaikkia tukahdutettuja tunteita, joita olin vuosia pitänyt sisälläni. Tunteet olivat todella voimakkaita enkä pystynyt kontrolloimaan niitä ollenkaan. En ymmärtänyt mitä tunteet olivat, ne vain syntyivät kuin itsestään. Ne vain kulkivat lävitseni eikä minulla ollut mitään sanavaltaa. Tunsin olevani jollain tapaa erillinen kehostani ja tunteistani. Ne vain olivat enkä minä ollut se, joka niitä määräsi.

Seremonian jälkeen olen ollut todella herkkä ja tuntenut kaikki tunteet entistä voimakkaammin. Herkkyyteni on jopa vahvistunut entisestään. Sen jälkeen en ole pystynyt enää pidättämään itkuani ja olenkin itkenyt aina, kun on siltä tuntunut. Olen antanut tunteiden liikkua vapaasti, ne ovat tulleet ja pian ne ovat menneet. Aina jokaisen itkun jälkeen olen tuntenut vapauttavani jotain.

Herkkä ihminen tuntee asiat voimakkaammin ja mielestäni se on hyvä asia. Minä tunnen surut suuresti, mutta tunnen myös pienimmätkin ilot niin suuresti, että tunnen olevani maailman onnellisin ihminen. Enää en halua tukahduttaa tunteitani tai herkkyyttäni. Näen sen voimavaranani ja kun olen alkanut ottamaan täyden vastuun omista tunteistani, ihmissuhteeni on parantunut. Enää en syyllistä muita ihmisiä siitä, jos tunnen voimakkaasti. Uskallan kuitenkin puhua tunteistani ja se on lähentänyt minua läheisiini entistä enemmän. Herkkyyteni hyväksyminen on tuonut vapauden tunteen, jollaista olen etsinyt.

Olin luullut herkkyyden olevan heikkoutta, mutta herkkyys onkin mitä suurinta voimaa!

 

Lisää kirjoittajalta Kaikki värini/Saana Repo

Oppiläksyni tällä tiellä

Tämä tie on ollut pitkä ja mutkainen ja se on sisältänyt paljon...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.