Herkkyys elämässäni

Aiempi kirjoitukseni käsitteli erityisherkkyyttä yleisesti. Tässä seuraavassa jaan omia ajatuksiani ja kokemuksiani aihepiiriin liittyen. 

Uskon siis, että me jokainen alamme herkistyä, kun henkinen matka, kääntyminen sisäänpäin alkaa. Herkistymme kehomme viesteille ja aidoille tarpeille sekä luontainen tietämyksemme, intuitio alkaa voimistua. Emme tee enää valintoja tottumusten mukaan, vaan joudumme opettelemaan sanomaan ei monelle entisen elämämme asialle. Kun kuuntelemme itseämme, olemme herkkiä, mutta samalla vahvoja. Joskus ei:n sanominen nimittäin on todella todella haastavaa. Viestit siitä, mikä kehittää meitä tuodaan meille hienovaraisella tasolla. Joskus se, mikä toimi eilen, ei toimikaan enää tänään. 

Herkemmät ihmiset ovat ehkä tietoisempia sisäisistä viesteistä ja joutuvat olemaan tiukempia omille tarpeilleen kuin vähemmän herkät. Maailmassa, joka korostaa ja suosii vastakkaisia ominaisuuksia, ei ole niin helppo “pitää puoliaan”.  Mutta kuten aiemmassa kirjoituksessa totesin – kun herkät “tulevat ulos kaapista”, heillä on paljon annettavaa maailmalle. 

Viime vuosina olen osannut kääntää monia puoliani vahvuudeksi, mitä en todellakaan aiemmin osannut. Aiemmin pakenin todellista itseäni – ja todellisuutta. Välttelin tai pakenin epämukavia tilanteita, niitä joissa olisi joutunut erottumaan toisista ja olemaan oma itsensä – tai toisaalta feikkamaan, koska ei tiennyt, mitä aitona oleminen oli, kun ei saanut sille mitään peiliä. Ajattelin, että omassa itsessäni ei olisi mitään kiinnostavaa – miksi siis vaivautua (epämukavuusalueelle kehittymään). Toisaalta en oikein innostunutkaan mistään. Elämä tuntui monesti tyhjältä, merkityksettömältä ja pinnalliselta. Yritin kuitenkin sopeutua pintaan ja parhaani tein siinä panostamalla mm. elämisen ulkokuoreen, kun muutakaan en osannut. Se ei kuitenkaan tuonut, kuin hetkellistä mielihyvää. 

Samalla, kun olen itse elänyt pintamaailmassa, kaikki epäaidolta tuntunut on nostanut karvani pystyyn. Eikö olekin hieman ristiriitaista! Pinnalliset keskustelut ja kohtaamiset ovat olleet enemmän tai vähemmän piinaavia, vaikka tulin jopa mestariksi puhuessani itselleni työpaikkoja (joissa jaksoin olla pienen hetken). Halusin itselleni syviä ihmissuhteita, mutta alkuhuuman jälkeen parisuhteetkin tuntuivat tyhjiltä ja tylsistyminen oli enemmän kuin tuttua. En osannut arvata, että etenkin erityisherkkien syvempiin tarpeisiin kuuluu itselle merkityksellisistä asioista puhuminen säännöllisesti. Se olisi tuonut tarvittavaa täyttymystä arkeen ja parisuhteeseen sen sijaan, että olisi verrannut itseänsä siihen, mistä tavallisesti pitäisi olla kiinnostunut ja mikä on ulkoisesti tärkeää tai hienoa. 

Tällä hetkellä tämä syvemmistä asioista puhumisen tarve täyttyy onneksi niin hyvin, kuin arkemme sen mahdollistaa. Myös mieheni on jonkin verran herkkä, onneksi ja nauttii myös samoista asioista, toki vähemmällä draamalla:). Vaikka elän huomattavasti syvemmältä “perustasolta” kuin ennen, jos en saa tarpeeksi tilaa itselleni ja ruokkia syvyyttäni, menen epätasapainoon ja se kuuluu ja näkyy sitten parisuhteessa ja varsinkin suhteessa itseen. Kannattaa siis ymmärtää omat tarpeensa!

Tässä muutamia seikkoja, millä tavalla herkkyys näkyy elämässäni. Nämä olen oppinut kokemuksen kautta ja viime vuosina ne ovat selkeentyneet:

* Työskentelen parhaiten kotona hiljaisuudessa, ilman häiriötekijöitä
* En pysty työskentelemään työssä, joka ei vastaa arvojani tai muuten on kuormittavaa (esim. hektinen toimisto- tai messuympäristö)
* Jos joudun jakamaan huomioni useampaan kohteeseen kerralla, stressitasoni nousevat. Esim. jos samalla pitäisi huomioida lapsen tarpeet ja keskustella asiallisesti = mahdoton yhtälö
* Olen mielummin kahden kesken tai pienessä, tutussa ryhmässä kuin isommassa ryhmässä
* Paine ja kiire nostaa stressitasojani, parempi olla ilman aikarajoja
* Tarvitsen omaa aikaa ja tilaa säännöllisesti, joka päivä jonkin verran
* Lapsen kanssa oleminen pitkään yhteen mittaan väsyttää, tarvitsen (tai tarvitsisin) taukoja, koska annan itestäni helposti liikaa lapsen kanssa
* Ravinto on puhdasta, keho hylkii epäpuhdasta ruokaa. 
* Ruokailussa täytyy olla rauha, meluisa ympäristö ahdistaa
* Stimulantit, kuten kahvi ja alkoholi vaikuttavat minuun negatiivisesti, jos käyttää vähänkin enemmän 
* Valvominen tai huonosti nukuttu yö vaikuttaa selvästi
* Ympäristön hälytekijät häiritsevät, esimerkiksi tv:n mainoksia ei pysty yhtään katsomaan, pitää olla itsellä tasapaino, kun laittaa melua ympäristöön
* En pysty myös käymään esimerkiksi jumppatunnilla, jossa musiikit ovat kovalla
* Vahva hajuaisti, hyvässä ja pahassa
* Muiden tunnetilojen, energioiden ja aitojen tarpeiden aistiminen (usein paremmin, kuin ihminen itse aistii)
* Värien, vivahteiden, kauneuden ja yksityiskohtien huomioiminen
* Vahva intuitio ja sen tärkeys elämässä
* Vahva empaattisuus ja ymmärrys esim. toisen kärsimykselle
* Säännöllinen tarve “purkaa” itseä; puhua, itkeä ja saada tukea sille
* Tarve rakentaa syvempiä, täyttymystä tuovia ihmissuhteita

Uskon myös, että mitä enemmän tasapainossa ja kehittyneempi ihminen, sitä enemmän hän myös “sietää epäherkkyyttä”. Ensin herkkyys tavallaan korostuu, kun sen tuo valoon itselleen ja sitten se sisältyy osaksi itseä. Kun oppii muokkaamaan elämän sellaiseksi, että se enimmäkseen tukee omaa olemusta ja olemisen tarpeita, sitä paremmin voi piipahtaa “epämukavuusalueille” kasvamassa. 

Picture

Lapsi on opettanut minulle itsestäni ja herkkyydestäni eniten, koska kun ympäristössä on haastetta, oma pimeä puoli paljastuu helpommin. Tietysti opit ja oivallukset tulevat vasta myöhemmin – ei silloin, kun sinnittelee arjessa väsymyksensä kanssa ja ihmettelee, onko itsessä jotain vikaa, kun ei jaksaisi tätä yhtään. Jos minulle siunaantuu toinen lapsi, uskon selviäväni näillä eväillä ja opeilla paremmin valvomisesta ja arjesta. 
Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2 / Heidi Harju

Manifestoi unelmiesi elämä (updated)

Oletko selkeyttänyt itsellesi, millaista elämää haluat elää? Mitkä ovat todellisia unelmiasi? Muistatko...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.