HERKKYYDESTÄ JA TYÖTTÖMYYDESTÄ

Heräsin eilen päikkäreiltä ja huomasin että surua nousi pintaan ja tajusin että ei ihme että oon kuluttanut itteni loppuun aiemmin suorittamalla ja hakemalla merkitystä itselleni eri asioista.

Olen ollut pari vuotta työttömänä ja jos rehellinen olen sydämeni ja oman totuuteni kautta, olen rakastanut olla kotona! Olen tarvinnut tämän ajan omalle paranemiselle ja kasvulleni. Olen parin vuoden ajan kääntynyt niin vahvasti sisäänpäin ja tarvinnut todella löytää kaiken rajoittavien uskomusteni ja opittujen mallieni alta sen kuka todella minä olen. Olen tarvinnut löytää, sen mikä mun totuus on, eikä muiden.

Olen viime vuonna itkenyt enemmän kuin koskaan ennen, koska vihdoin sieluni pääsi parantumaan syvältä. Olen viime vuonna myöskin nukkunut enemmän kuin koskaan ennen, koska olen käynyt niin syvää solutason paranemista läpi. Myöskin viime vuonna olen kokenut enemmän raivoa kuin koskaan ennen, koska kilttinä tyttönä olin jättänyt vihan tunteeni sisääni, ja nyt päästin ne ulos. Päästi kaikki tunteeni ulos ja kohtasin ne. Kohtasin valoni sekä varjoni. En olisi voinut olla töissä. Ja samoin tämä työ, minkä olen tehnyt ja edelleen teen itseni kanssa, on työtä koko maailmankin hyväksi, joka on mm. oma elämäntehtäväni täällä.

Samaan aikaa vaikka sydämeni on tiennyt että tämä on oikea polku: parantaa itseni jotta pääsen toteuttamaan omaa elämäntehtävääni ja auttamaan konkreettisesti ihmisiä, niin egoni on huutanut eikä edelleenkään ole lopettanut. Koska oon hakenut tiedostamattomasti vanhempieni hyväksyntää ja rakkautta, että olisin arvokas, jos tekisin edes jotain töitä, ja saisin rahaa. Ja kun työttömänä ollessani olen välillä tarvinnut vanhempieni apua rahallisesti, niin olen tuntenut itseni luuseriksi ja heikoksi, mutta samaan aikaan tietäen etteivät nämä uskomukset ole todellisia eikä edes omiani.

Viime vuoden joulukuun alussa päätin mennä työkokeiluun, jotta saisi vähän ylimääräistä rahaa ja egonihan siitä tykkäsi, että nyt voin näyttää jossain onnistuvani mitä vanhempani arvostavat. Heillä arvomaailma: ihminen on menestynyt jos on hieno työ, hyvä palkka, hienot talot jne, just sillä tavalla mitä ihminen omistaa, mitä roolia hän ulkoisesti muille näyttää.

Kuitenkin menin työkokeiluun, ja jo 5 päivän jälkeen kehoni päätti ilmaista sydämeni totuuden asiasta ja irtisanoa itteni töitä! Siinä sitten oltiin selkä kipeänä ja uupuneena, ja mä kun ajattelin et kokeilen työtä vain kuukauden! Helkutti, mikä epäonnistumisen tunne! Mitä mä nyt sitte teen, mihin nyt oon menossa, suunnitelmat räjäytettiin rikki. Mun keho ilmoitti etten voi jatkaa missään työympäristössä jossa täytyy työtä suorittaa, mä en vaan pysty siihen. Tiesinhän mä sen sydämessäni jo mutta mun oli pakko mennä kokeilemaan, että enkö mä nyt voisi tehdä normi töitä vähän aikaa. NO EN! Suorituskeskeinen elämä kaikilla tasoilla saa jäädä kokonaan menneisyyteen.

Siinä oltiin uupumuksen kanssa, ja päätin että nyt mä kohtaan pelkoni, enkä enää esitä kellekään muutaku mä oon. Minähän en suostu enää arvottamaan itteäni työn kautta, varsinkaan sellaisen työn kautta josta en nauti. Mä en vaan elämässäni voi tehdä mitään mitä en rakasta.. Mä päätin kirjoittaa perheenjäsenille kaikille kirjeen, missä selitin menneitä tapahtumia elämässäni rehellisesti ja samoin kirjotin että lopetan työt. Vastauksiin suoraan sanottuna en ollut tyytyväinen, petyin omiin odotuksiin että saisin tukea, mutta no sydämessäni tiesin että tuki täytyy löytää sisältäni. Mutta kohtasin pelkoni, ja vihdoin pelkoni menetti otteensa!

Minä en ole koskaan ilmentänyt elämässäni heidän arvomaailmaansa, vaan päinvastoin. Olen herkkänä ihmisenä herätellyt yhteiskunnan uskomuksia ja totuttuja malleja, ja minä en ole niihin koskaan ”soveltunut.” Olen kyllä saanut pari ammattia, mutta mä en vaan pysty tekemään yhtään mitään mitä en sydämessäni koe oikeaksi.

Mä en näytä menestyneeltä ulkoisin puittein! Mä oon menestynyt sisäisesti, enemmän kuin oisin koskaan uskonut menestyneeni.

Mä rakastan itseäni koko ajan enemmän. Terveyteni vahvistuu, löydän enemmän ja enemmän iloa sisältäni. Nautin elämästäni. Saan tanssia, käydä metsässä, olen parantunut syvistä traumoista ja peloista ja kivuista, ja se on maailman paras menestyksen osoitus itselleni. Se on mulle sitä suurinta rohkeutta kohdata omat varjot ja parantaa itsensä sisäisiltä tasoilta saakka. Sanotaan että et voi parantaa muita, enennekuin parannat itsesi.

Mua surettaa valtavasti se, että työttömiä katsotaan vähän sillä tavalla, että työttömät ois jotenki laiskoja eikä ne elämässä mitään tee, aikaahan niillä on sitten vaikka millä mitalla ja ainiin tietenkin sitä energiaa ja jaksamista! Ja just ei työttömiä katsota, että ois jotenkin rohkeita, voimakkaita, menestyneitä ihmisiä! Tai miten suurta valotyötä moni työtön tekee! Ja miten moni todella herkkä ihminen on työttömänä, koska ei pysty vaan menemään tuonne minne tahansa töihin, vaan haluaa mielummin perustaa oman yrityksen tai tehdä sitä mitä varten tänne on tullut, eikä käyttää energiaa siihen mikä ei ole oikeasti itselle merkitystä!

Mua surettaa, että mua saatetaan nähdä heikkona. Mutta sittten samaan aikaan mä tajuan et jos pelkään et muut näkee ja kokee muut heikkona, silloin pelkään näyttää ja myöntää ja hyväksyä oman heikkouteni. Joten nyt on aika hyväksyä oma heikkous. Mä en ole samanalainen ku moni muu. Eikä mulla oo samalainen tehtävä täällä ku muilla. Eikä mun kuulu soveltua joukkoon. Ja jokainen muutenkin on oma ainutlaatuinen yksilönsä, kukaan ei ole samanlainen.

Mun täytyy nyt oppia olemaan ylpeästi erilainen. Haluan oppia nyt olemaan todella ylpeä omasta aidosta ja kauniista herkkyydestäni. Se ravistelee ja haastaa jopa päivittäin. Kun aistin kaiken voimakkaasti ja tunnen kaikki tunteet erittäin voimakkaasti ja aistin muiden tunteet.

Nyt mun on aika päästää irti vanhempieni ja yhteiskunnan luomista odotuksista millainen ihminen on arvokas, menestynyt, hyvä ihminen. Millainen ihminen on rohkea ihminen. Ja samoin mitä työttömyydestä, työttömistä ajatellaan.

Ei työttömänä oleminen ole silti mitään herkkua. Se haastaa myös päivittäin! Koska rahaa ei kauheasti vaan ole ja toisaalta ois niin helppo mennä vaan jonnekin töihin, muttei valitettavasti se ole vaihtoehto.

Mutta kaikkien haasteiden kautta sitä todella oppii kuuntelemaan sitä omaa sydäntä ja omia sielunsa intohimoja, ja lähteä niitä toteuttamaan. Ja uskon siihen, että kun kokee olevansa sisällään olonsa rikkaaksi, menestyneeksi ja onnelliseksi, runsaus seuraa perässä kaikissa eri muodoissaan. Tuntuu todella tärkeältä purkaakin kaikkia vanhoja rahaan liittyviä rajoittavia uskomuksia ja pelkoja ja kaikkea puuteajattelua, jotta todella voisi sisäistää sen että on myös kaiken yltäkylläisyyden ja runsauden arvoinen omassa elämässään ja uskoa ja luottaa siihen, että rahan tienaaminen on myös mahdollista luoda sillä mitä rakastaa.

Ihmiset jotka eivät ole onnellisia sisältä ja joilla on paljon rahaa ja omaisuutta, niin ei raha tee heistä yhtään sen onnellisempia, voi olla päinvastoin. Joten mä todellakin mielummin käyn tämän matkani juurikin tällä tavalla lävitse: löytämällä onnellisuuden ensin sisältä, raha seuratkoon sitten perässä millä tavalla tarkoitus onkaan.

Valitsen sydämeni polun! <3

Lisää kirjoittajalta Rohkeutta astua omaan voimaan/Kaisa-Liisa Ahola

RAHA

Tänään eteeni tuotiin mielikuvissa oma isäni ja äitini. Isäni jolla on hyvät...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.