Hehkuva minä

 

Sain osallistua Iina Laineen Hehkuva minä-kurssille täydenkuun aikaan toukokuun lopulla. Kokemus oli huikean hieno, ja jäin odottamaan oikeaa hetkeä jakaa se kanssanne. Keskikesän juhlan taika-aika tuntuu täysin sopivalta siihen! Nyt juhlitaan valoa, hehkutaan kesän voimaa yhdessä auringon kanssa, nautitaan olemisesta, heittäydytään villin vapaaseen leikkiin, astutaan hetkeksi ulos arkiminän raameista, sukelletaan kesän ihanuuteen, ja tutkitaan sen aarteita avoimin mielin. Juhannus on perinteisesti aika tehdä taikoja, kurkistaa tuleviin mahdollisuuksiin, nauttia tähänastisesta ja juhlia juuri tässä ja nyt vahvasti läsnä ollen. Kun on vain läsnä, miettimättä liikaa, kaikkea yllättävää ja ihanaa voi tapahtua. Kuten tapahtui kurssillakin…

​Joihinkin paikkoihin tulee kuin kotiin. Joidenkin ihmisten kanssa tuntee olonsa kotoisaksi ja tutuksi heti. Jotkin asiat vain ovat kuin itsestään selviä, luonnollisia, välittömiä ja helppoja. Niihin sujahtaa ja tuntee olonsa kotoisaksi heti. Iinan kanssa kävi juuri näin. Jo hänen kuvansa näytti ihmeen tutulta, en vain saanut päähäni, mistä hänet tuntisin. Puhelimessa hänen äänensä oli tuttu, kuin vanhan ystävän, ja oma olo rentoutui heti. Tiesin, että tämän ihmisen kanssa voin puhua mistä vain. Jäin odottamaan suurella mielenkiinnolla tapaamistamme Hehkuva minä-kurssilla.

Iinan työtilan on hänen kotinsa alakerrassa, joten kirjaimellisesti kurssille mennessä menin kotiin! Ja olin tervetullut, vastaanotto oli sydämellinen ja lämmin. Miten lempeä ja ihana keijukainen iloinen pilke silmissään ja luovaa intoa sydämessään siellä olikaan odottamassa! Ja juuri minua! Tarjolle oli aseteltu herkkuja ja raikasta vettä, kurssitila oli kutsuva ja kaunis. Oma oloni muuttui hetkessä filmitähtimäiseksi, sain suloista luksusta arjen keskelle! Miten hemmoteltu ja hyväksytty olo siellä tulikaan!

​Hehkuva minä-kurssilla on osallistujalle kolme tuntia aikaa omalle itselle. Itse olin hieman myöhässä kadotettuani ajantajun lasteni kanssa Turun Seikkailupuistossa, mutta ehdin silti seikkailla läpi kahden erilaisen tyylin… Ehdin reilussa kahdessa tunnissa hyvin saada aikaa ja tilan löytää itsestäni jotain uutta, vahvistaa vanhaa, olla olemassa ihan juuri omana itsenäni, ja tulla nähdyksi. Kurssilla sain kokea itseni uusin silmin, herkällä vaistolla varustetun taiteilijan katseesta peilattuna.

Kuuntelen intuitiotani ja johdatusta, sitä viisautta, joka nousee sisältäni. En voi tuoda minää siihen mukaan. Jos yritän tehdä tätä itselläni, taika katoaa ja luova virtaus katkeaa. Tämä on oma kanavani. Joskus voi tuntua vaikealta vain päästää irti ja heittäytyä. Mutta kun vaan antaa sen virrata, kaikki tarvittava tulee ja ihan oikein. On ihanaa saada tuoda se kauneus ja vahvuus, minkä toisessa näkee, myös hänelle itselleen nähtäväksi.”

Kurssi sai minut pohtimaan meihin jokaiseen kätkeytyviä erilaisia puolia ja mahdollisuuksia. Kolme, minä ehdin kokea niistä kaksi, erilaista tyyliä nostavat esille oman itsen erilaisia ulottuvuuksia. Olo on hieman kuin virittäisi radiota, etsisi eri taajuuksia, ja huomaisi: minussa on monta puolta ja monta kanavaa. On monta tapaa olla minä.

Olen päässyt näkemään ja kokemaan itseni ulottuvuuksia jo aiemmassa kesätyöpaikassani, jossa parhaimmillaan sain erilaisissa ohjelmissa ja teatterileikeissä loihtia itsestäni saman päivän aikana viisi tai kuusikin erilaista roolia esille. Ja tämä toistui siinä työssä joka päivä, useamman vuoden aikana. Koin sen todella avartavaksi ja oivalluksia antavaksi! Minähän voisinkin olla tällainen, olisinko minä tällainen? Miten minä tällaisena ihmisenä toimisin, mitä puhuisin, tekisin, miten olisin? Tässä muutaman tunnin kestäneessä hetkessä pääsin saman äärelle, sain hetkeksi luvan astua ulos totutun olemiseni raameista. Sain olla vapaa omista rajoitteistani. Havaitsin pienentäneeni itseäni ja himmentäneeni ihan itse omaa hehkuani. Mitä ihmettä varten, tuumin. Mitä on hehkulamppu jos ei se hehku…?

​Arkiminän rajat venyvät leikissä ja tilaa tulee nähdä itsensä selkeämmin. Lisätilaan mahtuukin uusia määreitä, ja uutta ajattelua. Oman itsen olemisen rajat ovat yhtäkkiä laajentuneet. Minä voin olla jotain paljon enemmän! Minä olen enemmän. Minä olen se, joka peilistä katsoo erilaisissa meikeissä, erilaisissa asuissa. Minä olen se, joka jää kun meikit pestään pois. Minä olen se, joka valitsee joka päivä kaikista ulottuvuuksistaan jonkun, jota toteuttaa. Se olen koko ajan minä. Hehkuva, ihana minä. Monipuolinen, upea minä. Ydin minussa pysyy samana, muu on valintaa.

​Ja on ihanaa tietää, että ne kaikki ulottuvuudet ovat itseni saatavilla milloin vain! Laitan vain vaatteet päälle, ja humps, olen se! Se olemuspuoli minussa korostuu. Ajattelen tiettyjä asioita, ja olen niitä. Huomaan niitä kaikkialla ja tunnun vetävän niitä puoleeni magneetin lailla. Vahvistan joitain ominaisuuksia, ja ne vahvistuvat. Ei se sen kummallisempaa ole. Melkein kuin taikaa, mutta sittenkin ihan arkista. Jokapäiväisiä valintoja siitä, millainen olen tänään, ja mihin suuntaan olen menossa seuraavaksi.

Oli taianomaisen ihanaa, kun joku näki minussa sen, mitä olin nähnyt itsekin, mutten ollut osannut tai uskaltanut tuoda esille. Tämä luova nainen osasi loihtia esiin juuri sitä mitä olin kaivannut. Ja hän osasi myös kuvaushetkellä astua sen kanssa tanssiin, hän rohkaisi pidemmälle, liikkeeseen. Itse olisin ehkä tyytynyt pönöttämään asussani, hän kannusti liikkumaan. Hän kehui erilaisia ilmeitäni ja asentojani sekä niistä välittyviä tunnelmia. Hän kiitteli heittäytymistäni ja energiaani, hän lausui kauniita sanoja olemuksestani. Aidosti, kaiken muun lomassa, ehkä huomaamattaankin. Minä huomasin ne kuitenkin! Ja kuinka hyvältä tuntuukaan kuulla kannustavaa palautetta itsestään. Jo senkin vuoksi tämä kannattaa kokea.

”Sitä vain kuuntelee sitä johdatusta, ja nappaa kiinni! Tuntuu tosi hyvälle ja tärkeälle saada laittaa kaikki taitonsa ja osaamisensa, intuitioonsa luottaen, toiseen ihmiseen. Antaa hänelle se lahja.”
​Tällä kurssilla sai karistaa turhia itseä pienentäviä uskomuksia pois ja vapauttaa omaa energiaansa virtaamaan. On valtavan tärkeää hehkua ja loistaa, tunnistaa ja muistaa oma kaunis voimansa, sillä se lämmittää ja valaisee muitakin ympärillä. Jokainen meistä on oman elämänsä tärkein henkilö! Jokainen on aurinko, jonka hehkuvaa valoa ja lämpöä myös muut tarvitsevat. Ei ole yhdentekevää, voitko sinä hyvin, ja voinko minä hyvin. Meistä jokainen on tärkeä, ja jokaisen valoa ja voimaa tarvitaan. Mitä paremmin jokainen voi, sitä paremmin jokainen voi.

”Tämä työ tuntuu tosi hyvältä! Olisin varmaan aika tukossa, jos en antaisi luovuuden virrata! Olen kiitollinen, kun saan tehdä tätä!”

Kiitos Iina, kun teet! Hehkua keskikesän valon juhlaan – ja taikaa juhannukseen! 

P.S. Iinalla on ihania ideoita jatkoonkin, kannattaa seurata, mitä tuleman pitää… 🙂

P.P.S. Lainaukset ovat Iinan kommentteja keskusteluistamme, merkittyinä muistiin sellaisina kuin ne muistan. Toivon tavoittaneeni ajatusten hengen, jos en niitä aivan sanasta sanaan oikein muistakaan…

Lisää kirjoittajalta Naiseuden Voima

Hehkuva Minä- kurssin antia

Iina Laine on tehnyt muutosleikin monelle Naiseuden voiman blogaajalle, jonka avulla he...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.