Hehkuva minä – kurssi

Viime viikolla lähdin Turkuun Iina Laineen luo Hehkuva minä –kurssille. Näin Iina itse kuvailee sivuillaan kurssia:

Kurssi on tarkoitettu naiselle, miehelle, tytölle, pojalle… Ihmiselle, joka kokee olevansa risteyksessä, jumissa, arvostus itseen hukassa… Sinulle, joka olet kokenut kriisin naiseutesi tai miehuutesi kanssa, mm. murrosikä, rintasyöpä, painonmuutos, uusi elämäntilanne… Sinulle, joka haluat nähdä itsesi ulkopuolisen silmin ja kaipaat pientä irtiottoa… Ilman arjen rooleja, kuoria, kulisseja… 

Leikitään tyyleillä ja heittäydytään seikkailuun, jossa oma tahtotilasi on suunnannäyttäjä. Koe tunnetasolla voimakas, kaunis, valoisa, ja iloinen, onnellinen SINÄ!

Kurssilla keskitytään lähinnä sisäisen itsesi vahvistamiseen sekä arvostuksen lisäämiseen. Meikinopastus ja tyylivinkit ovat sivuosassa olevia asioita, joita tottakai pystyt imemään kurssin kuluessa, mutta itse keskityn asiakkaan sisimpään, kysyn kysymyksiä, teen tyylit luovuudella ja intuitiolla keskustellen.”


Kurssi on siis täydellinen minulle tällä hetkellä kun kriiseilen itseni kanssa äitiyden ja masennuksen keskellä. Lähdin Iinan kurssille avoimin mielin ja oikeastaan ajattelematta etukäteen mitä tulemaan piti. Hieman jännitti etukäteen että millaiseksi Iina minut meikkaa ja laittaa, ja millaisena hän minut näkee.

​Vaikka tiesin että kyseessä ei ole perinteinen muodonmuutos vaan jotain syvempää, olin ehkä mielessäni ajatellut peruukkeja, rekvisiittaa, fantasiahahmoja, vahvoja meikkejä. Lopputuloksena olikin kevyempi maskeeraus ja hiusten laitto kuin mitä olin ajatellut, mutta se riitti saamaan minulle ihan uskomattoman kokemuksen. Kurssin loputtua tuntui kuin olisin herätellyt sisältäni kolme erilaista vahvaa naista, jotka kaikki ovat sisälläni, mutta ne olivat vain unohtuneet sinne masennuksen, väsymyksen ja äitiyden alle. Tuntui että sain paljon lisää itseluottamusta ja arvostusta itseäni kohtaan.

 

Picture

Picture

 

Iina oli ihanan rento ja ystävällinen ja tunsin itseni heti vapautuneeksi hänen seurassaan. Oli ihanaa tietää että nyt saan kolme tuntia vain ja ainoastaan itseäni varten! Ensin juttelimme niitä näitä elämästämme ja kerroin hieman itsestäni. Samalla Iina kyseli kaikenlaista minusta ja herätteli hieman intuitiotaan minun suhteeni, koska hänkään ei etukäteen tiennyt millaisen ihmisen hän saa luokseen saati sitten millaisen maskeerauksen hän tekisi.

Oli jännittävää kun kumpikaan meistä ei tiennyt mitä seuraavat kolme tuntia sisältää ja mihin lopputulokseen pääsemme. Itse pidän tällaisesta intuitiivisesta työskentelystä ja päivässä olikin ‘go with the flow’ -meininkiä joka sopii minulle erinomaisesti.​Aika pian Iina sai heti mieleensä viimeisen roolin jonka hän minulle tekisi, koska olin ottanut mukaan kaksi vatsatanssihuivia. Hän oli etukäteen pyytänyt että otan mukaan jonkun minulle tärkeän esineen, korun tai vaikka huivin. Koska tanssi on minulle tärkeää, otin vatsatanssihuivit.

Ensimmäisenä Iina meikkasi minut kauniisti ja laittoi hiuksiani. Hän laittoi minulle ison kaulakorun ja käsikoruja sekä huivin paidaksi. Tila oli ihanan tunnelmallinen ja musiikki soi taustalla. Peilissä oli juuri sellaiset pallovalot joita aina elokuvissa näkee ja tunsinkin itseni ihan filmitähdeksi kun ympärilläni Iina hääräsi ja meikkasi. Tunsin itseni todella kauniiksi ja kun hän alkoi ottamaan minusta kuvia tuntui todella kummalliselta koska jokin minun sisälläni liikahti.
Ennen ja jälkeen kuvat. Ennen – väsynyt mutta iloinen äiti, jälkeen – upea hehkuva nainen.

On outoa miten kaunis meikki voikaan vaikuttaa sisäiseen tunteeseen niin vahvasti. En yleensä meikkaa usein, joten muutos oli iso kun sain kunnon meikit. Myös Iinan vilpittömät kehut vaikuttivat sisäiseen olooni, niin että tunsin itseni rennoksi, kauniiksi ja hehkeäksi. Vaikka mielestäni kaikki ovat kauniita ja luonnollisia ilman meikkiä, niin en näe mitään väärää siinä että meikataan jotta saisi tuntea itseään eri tavalla kauniiksi. Minulla ainakin meikki, kynsien ja hiusten laitto sai minut tuntemaan itseni erilaiseksi, osittain sen takia että se oli toisen ihmisen näkemys minusta.

Tunsin kuinka sisälläni heräsi henkiin jokin vahva, todella naisellinen nainen joka määrää työpaikalla. Meille kummallekin tulikin sellainen bisnesnaisen fiilis ensimmäisestä lookista. Tunsin itseni ihan erilaiseksi, koska itse en pukisi sellaisia asusteita ja vaatteita päälleni yleensä, mutta niissä tuli silti todella itsevarma olo.  Tuntui jollain tapaa siltä että olen vahva nainen joka määrää omasta elämästään, ja tämän tunteen olinkin onnistunut unohtamaan. Uskomatonta miten yksi maskeeraus voi muuttaa sisäisen fiiliksen niin täysin.

 

Tunsin itseni todella luksukseksi ja loistokkaaksi, ja se tunne pysyi koko kurssin ajan. On jotenkin mahdotonta kuvailla millainen olo minulle tuli ensimmäisen maskeerauksen jälkeen, kun katsoin itseäni peilistä. Olin kaunis, ja se tuntui ihan sisällä kehossani! Iina kehui kauniiksi ja ilmeitäni ihaniksi ja siitäkin tuli iso itsetunnon nostatus.

 
​Toinen maskeeraus oli afrikkalaisinspiroitunut koska kerroin kuinka Afrikka on minulle tärkeä, ollut aina jo siitä lähtien kun olen lapsena kuullut tarinoita Afrikasta. Vanhempani olivat ennen minun ja veljeni syntymää kiertäneet vuoden Afrikan ympäri autolla 70-luvulla, ja lapsuudessa kuulimme näitä tarinoita aina. Olen myös aina rakastanut länsi- ja itä-afrikkalaisia kankaita, koruja ja musiikkia. Olen myös tanssinut afrobeatia ja rakastan kaikenlaista afrikkalaista musiikkia. Iina keksi laittaa ympärilleni verhon (kyllä, verhon!),  turbaanin ja ihanat korvikset.

 
Tuntui kuin olisin astunut sisälleni voimakkaan naisen rooliin, eräänlaiseen soturirooliin. Tunsin itseni itsevarmaksi, ylpeäksi itsestäni. Vaikka muutos ulkoisesti maskeerauksessa ei ollut mitenkään huikean suuri, tunsin itseni taas ihan erilaiseksi kuin ensimmäisessä maskeerauksessa. Tuntui kuin sisälläni olisi taas herännyt erilainen, vahva, sensuelli, kaunis nainen. Muistutin itseäni myös siitä että olen aiemmin tykännyt pitää turbaanihuiveja päässä, ja pitääkin kaivaa huivit esille kesäksi!
Kolmas maskeeraus oli vatsatanssihuivista inspiroitunutta. Huivi oli minulle tärkeä koska se on äitini vatsatanssihuivi (jonka ‘lainasin’ äidiltäni 10 vuotta sitten enkä ole vielä saanut palautettua sitä…) ja siihen liittyy ihania muistoja. Muistoja siitä ajasta kun asuimme Malmössä ja äitini opetti vatsatanssia, ja tanssime sitä kotonakin aina. Iina muutti taas meikkiä ja rekvisiittoja ja tunsin itseni taas ihan erilaiseksi. Iina onnistui löytämään kätköistään juuri sopivat ihanat isot kilisevät korvikset jotka sopivat asusteeksi. Iina laittoi pyynnöstäni arabialaista vatsatanssimusiikkia soimaan ja aloin tanssimaan.
 
Tanssiessa aina sisältäni herää ilo, naiseus, rentous, onni, nauru. Kaikkea positiivista. Kuvistakin näkee kuinka tanssi tekee minut onnelliseksi. Äidiksi tullessani olen tanssinut paljon vähemmän kuin aiemmin koska ei ole ollut aikaa eikä energiaa, eikä minkäänlaista mielenkiintoa masennuksen takia.

Tanssiessa herää henkiin vanha minä, ennen äitiyttä. Minun pitäisi oppia yhdistämään naiseus, oma itseni ja omat harrastukset, oma elämä sekä äitiys jotenkin niin että mikään niistä ei jyrää toista, vaan olisivat kaikki sulassa sovussa elämässäni. Yksinhuoltajana kaikki ylimääräinen ja oma harrastus kun on välillä niin työn ja tuskan takana järjestää itselleen ja väsymys usein hallitsee kaikkea. 
  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Oli ihanan vapauttavaa keskustella Iinan kanssa kaikenlaisista asioista, ja tuntuikin kuin olisi ollut kokonaisvaltaisessa hemmottelussa jossa saa samalla tutkiskella myös omaa elämäänsä, heikkouksia ja vahvuuksia.Tajusin jutellessamme, että olen kadottanut sisäisen naisellisuuteni ja naisen johonkin.

Usein kun katson peilistä näen vain väsyneen, ylipainoisen äidin joka ei jaksa tehdä mitään ja on masentunut. Nyt kun sain kauniin meikin ja hiukset laitettua jonkun toisen toimesta, tuntui kuin olisin herännyt henkiin pitkästä aikaa. Masennus on syönyt voimia niin, etten ole jaksanut miettiä muuta kuin arkea ja joka päiväistä selviytymistä aamusta iltaan.

Kiitos ihana Iina, että muistutit minua siitä että olen arvokas, tärkeä, kaunis, ihana ja nainen. Sitä on vaan niin vaikea itse nähdä kun on vuosia vaan koittanut pitää itsensä ja lapsensa jotenkuten hengissä.

En ole myöskään antanut itselleni lupaa miettiä omaa naiseuttani seurustelun kannalta vaan olen torjunut kaiken seksuaalisuuden, hellyyden ja rakkauden elämästäni. Ei minulla ole ollutkaan minkäänlaisia voimia edes ajatella suhteita, mutta nyt Iinan kanssa jutellessamme tajusin sen – olen elänyt ikään kuin marttyyrina. En minä ketään tarvitse! Ei minulla ole aikaa! Kaikki miehet kuitenkin satuttavat loppujen lopuksi! Emme me tarvitse miestä elämäämme, kun pärjäämme kahdestaan!

Olen tullut niin kyyniseksi kokemusteni perusteella etten edes halua antaa mahdollisuutta millekään romanttiselle. Olen elänyt vain lastani varten sekä masennuksen ja univelan kourissa. Onhan se ymmärrettävää että jos ei koskaan nuku, ei jaksa kuin pysyä hengissä päivästä toiseen. Nyt kun masennus vähän helpottaa ja lapsi kasvaa, olen alkanut miettimään että kuka olen? Haluanko olla yksin kun lapsi kasvaa ja lähtee huitelemaan omille teilleen? Totesin Iinalle että eipä niitä kiinnostavia miehiä ole edes tupsahtanut eteen mistään ja Iina vitsaili että kotimatkalla vielä liityn Tinderiin. Hah! (en oikeasti liittynyt…vielä)

Vaikka maskeeraus ja rekvisiitat olivatkin vaatimattomammat kuin olin kuvitellut etukäteen, totesin itselleni jälkikäteen että se ei yhtään haitannut vaan päinvastoin. Jos rekvisiittaa olisi ollut todella paljon ja olisimme keskittyneet luomaan niin sanottuja hahmoja minun ympärilleni se olisi haitannut minun kokemustani. Olisin toki saanut hienoja kuvia upeista maskeerauksista.

Mutta nimenomaan tässä kurssissa ei ole kyse vain ulkoisesta olemuksesta, vaan se miltä minusta sisälläni tuntuu.

Minusta tuntui kuin Iina olisi herätellyt kolme erilaista naisellista hahmoa jotka halusivat tulla sisältäni ulos. Oli ihanaa nähdä itsensä tavallisena, mutta kauniina hehkuvana naisena, ja jos rekvisiittaa olisi ollut enemmän en olisi ehkä osannut kääntää katsetta sisäänpäin. Meikki ja rekvisiitat yhdessä Iinan kanssa käytyjen keskustelujen kanssa tuntuivat vahvistavan itsetuntoani. Että olen sittenkin ihan oikeasti kaunis ja naisellinen, seksuaalinen ihminen joka kaipaa hellyyttä, kosketusta ja kauniiksi kehumista.

Huomasin että kaipaan sitä että joku kehuu minua ja olikin ihanaa kun Iina vilpittömästi välillä kehui silmiäni, ilmeitäni ja sisäistä voimaani. Olen ollut niin kauan yksin ja kyynistynyt kokemuksistani että olen päättänyt olla yksin loppuelämäni, koska silloinhan kukaan ei voi minua satutaa? Mutta ketä se kyynisyys oikeasti palvelee? Ehkä joskus annan mahdollisuuden rakkaudelle, jos sellainen joskus käveleekin ovesta sisään. Koska minähän olen todellakin sen ansainnut! (tällä hetkellä kyyninen minä edelleen täällä tuhahtelee että niin varmaan, mutta saa nyt nähdä!)

Suosittelen Iinan kurssia ihan kaikille, ja varsinkin niille joilla ehkä on jokin kriisi tai kipuilu meneillään elämässään. Ainakin minulle kurssi antoi ihan oikeasti itsevarmuutta ja nosti itsetuntoa. En oikein osaa edes selittää sitä, mutta tunsin kuinka itsetuntoni heräsi henkiin taas.  Myös keskustelut Iinan kanssa tuntuivat niin ihanilta ja avaavilta että oivalsin itsestäni monta asiaa kurssin aikana. Olen antanut lapselleni niin paljon rakkautta ja hoivaa, ja ansaitsisin sitä itsellenikin. Olen äiti, mutta olen myös nainen joka kaipaa hellyyttä ja omaakin elämää.

Välillä tarvitsee toisen ihmisen tuomaan esille asioita jotka ovat pinnan alla kuplineet, ja et ole itse niitä tajunnut tai ne ovat olleet hukassa.

Joskus tarvitsee toisen ihmisen houkuttelemaan niitä esille itsestään. Näen näissä kuvissa itseni niin vahvana mutta herkkänä, kauniina, hehkeänä ja onnellisena. Kurssin antia ei ollut siis pelkkä ulkoinen kauneus vaan sen sisäisen potentiaalin löytäminen ja esiin kaiveleminen. Kiitos Iina ihanasta kurssista <3


TÄÄLTÄ löydät Iinan nettisivut!

TÄÄLTÄ löydät Iinan facebook-sivut!

Lisää kirjoittajalta Masentunut mutsi

Mikä susta tulee isona?

Kun kysyn lapseltani mikä hänestä tulee isona, hän vastaa yleensä ‘kokki’. Viime...
Lue lisää

Ei kommentteja

  • Ihana kaunis Tinna! <3
    Ja kiitos Ihana Iina! Onnistuit hienosti houkuttelemaan Tinnan sisäisen minän esiin pitkästä aikaa ja vangitsemaan nyt uudelleensyntyneen entisen hehkuvan Tinnan upeisiin houkutteleviin koskettaviin kuviin 🙂

  • Oletpas upea! Ja hehkut nuissa kuvissa oikein! Oli mukava lukea postauksesi !
    Kuullostipa mahtavalle kurssille! En olekkaan tuollaisesta koskaan kuullutkaan!

    • Voi kiitos <3 Suosittelen todella tota kurssia, oli ihanaa! 🙂

Kommentointi on suljettu.