Fitnesspäiväkirjoja ja ulkonäkökeskeistä elämää?

 

Jos katsoo televisiota, niin ei ole voinut välttyä  suunnattomalta määrältä erilaisia laihdutus- ja kuntoiluohjelmia. Viimeisin uutuus terveysbuumi- ohjelmistossa on ollut Fitnesspäiväkirjat, jossa seurataan neljän naisen arkea. Heidän arkeensa ohjelmassa kuuluu hyvin oleellisina osana treenaaminen ja tarkka ruokavalio, ne määrittävät muun elämän tahdin. Jo Tv ohjelmien perusteella voidaan todeta, että menossa on aikakausi, joka keskittyy hyvin vahvasti terveyteen, vahvaan kehoon ja ulkonäköön.Identiteetin voi rakentaan mistä tahansa.  Ihmisillä, jotka ovat keskittyneet fyysisien ominaisuuksien kehittämiseen lapsesta saakka, on mahdollisesti helpompaa tällä hetkellä, sillä yhteiskunta antaa sellaiselle ihmisille paljon huomiota sekä  arvostusta.  Hyväkuntoinen voimakas ihminen näyttäytyy  menestyjänä, jota on helppo seurata  ja josta on helppo tykätä.  Sen takia  instagramit ja muut sosiaalisen median paikat ovat täynnä kuvia  lihaksikkaista kehoista saleilla ja lenkkipoluilla.  Kuvat huutavat, että olen voittaja, tykätkää minusta!

Liikunnallisessa ja terveellisessä elämässä ei ole mitään vikaa.  Mielestäni sanonta “minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa” on liikunnallisen elämäntavan perustana erittäin toimiva. Kuulin jostakin, että nykyajan lukio nuoret menevät mieluummin  salille ja naukkaavat proteiinirahakan, kuin  lähtevät  bilettämään ja syövät roskaruokaa.  Tämä on varmasti yleistys, mutta on hienoa että terveydestä on alettu puhumaan, vaikkakin se tulisi ulkonäön ihannoinnin kautta.  Liikunnallisesta terveellisestä elämäntavasta  voi siis oikeasti saada kiksejä, eikä sen tarvitse olla tylsää.

Kaikella on kuitenkin kääntöpuolensa. Erilaiset syömishäiriöt elävät kukoistuksen aikaa. Ulkonäköpaineet eivät koske ainoastaan naisia, vaan miehetkin joutuvat yhä tarkempaan syyniin. Kun kaikki energia menee ulkonäköön ja muutenkin ulkoisen maailman tutkailuun, oma minä ja ego elävät myös kulta-aikaansa ja nimenomaan huonolla tavalla.  Emme jaksa keskittyä omaan napaamme pidemmälle. Maailmassa on paljon epäkohtia mutta on helpompi tuijottaa peilistä täydellistä peppuaan, kuin lähteä tekemään asioille jotakin.  Itse on tärkeä, mutta väittäisin, että olisi myös hyvin tärkeää kääntää katse sisäänpäin  ja mietiskellä sisäistä maailmaansa.  Tuntea todellisen itsensä, toki unohtamatta kehoaan.

Palatakseni Fitnesspäiväkirjaan.  Mietimme ystäväni kanssa  sitä, että miksi täytyy nostaa itsensä jalustalle ja tehdä itsestään parempi ihminen siitä syystä,  että liikkuu ja jaksaa mennä salille lomallakin.  Kirjoitin postauksen aiemmin kuplasta elämisestä  ja olen itsekin kuplan sisältä syyllistynyt huutelemaan, että miksi ihmiset eivät elä kuin minä.  Fitness tai minkä tahansa kuplan sisältä on helppo huudella muille ja kertoa  kuinka aamulenkit ovat maailman hienoin asia ja ilman niitä ei voi elää.  Näin itsekin aikoinani julistin mutta nykyään  en todellakaan lähde mielelläni  lenkille  tai salille aamuvarhain.  Mielestäni  pakkomielteinen elämäntapa ei ole onni ja autuus, vaan paljon vähemmälläkin voi pysyä hyvässä kunnossa.  En jaksanut katsoa  eilistä fitnesspäiväkirja jaksoa loppuun  saakka, vaan  tajusin, että itse olen saanut elää tuon aikakauden ja enää se ei oikeasti kiinnosta.

Haluan muistuttaa kaikkia tosiaan siitä, että  ei kannata uskoa tv:stä näkemäänsä.  Treenin ja liikunnallisen elämäntavan ei tarvitse olla rääkkiä ja  kidutusta.  Vähemmän on monesti enemmän  terveen toimivan kehon tavoittelussa.  Kehitystä saa aikaiseksi varmasti muutenkin kuin tappotreeneillä.  Liikunnallinen elämäntapaa ei tarvitse julistaa, koska se on ja pysyy ilman saarnaamistakin.

Picture

Kuva Maria Tuominen. Voin henkisesti ja fyysisesti nykyään paremmin kuin pahimpina fitness vuosinani. Terveellinen elämäntapa on niin paljon muutakin kuin  rahkaa ja salia.<3:lla
Elina

Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus

Epämukavuusalueella kasvaa?

Kaikki tietävät tunteen, että joku asia olisi hyvä tehdä mutta sitten epämääräiset...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.